Leskenlehtiä ja sadetta

Kaksi vuotta sitten istuin vanhempieni keittiössä epäuskoisena: Ville on kuollut. Epäuskoisena mietin hautajaisia ja käytännönasioita. Polisiien istuessa vastapäätä. Isäpuolen sanoessa että Ville ei enää tunne kipua. Kaksi vuotta... 730 päivää.. 17 520 tuntia.. 105 200 minuuttia.. 63 072 000 sekunttia..  Muistan edelleen sen tunteen kun siesoo Prisman hedelmä osastolla ja etsii jokaikisestä ihmisestä, jokaisesta vastaan tulevasta mutta sitä yhtä ei löydy. Muistan edelleen miltä arkussa oleva valkoinen peitto tuntui. Muistan miltä tuntui istua autossa valkoisen arkun kanssa kaksin. Muistan kuinka kappelissa nauroimme ystävän kanssa tyhmälle vitsille. Muistan ne yksinäiset illat kotona. Rehellisesti pelkään tätä päivää. Pelkänä hitosti. Lataan tunnetta paljon. Stressaan ja ahdistun. Olen kuin kävelevä aikapommi ahdistaa ja rintaa puristaa. Pitäisi olla surullinen. Itke perkele itke! Muttakun en itke. Hymyilen.  Vein Villelle kynttilän sunnuntaina j

Perjantaina mietittiin mitä tehtäisiin kun on vapaa viikonloppu. Saatiin ekana kuningas idea mennään Lappiin mutta idea tyssäsi koiran hoitajaan ja matkan kestoon. Soitimme Joensuuhun päin ja saimme lapset hoitoon lauantai sunnuntai yöksi. Iso kiitos siitä. Me suunnattiin Stadin kanssa kohti Kolia. Ensiksi hiukan maakunta matkailtiin. Ajettiin Enoon, Uimaharjuun ja Lieksan kautta jäätielle joka johti kohti Kolia. Jäätietä pitkin oli todella hieno ajella. Kolilla meitä odotti hotellihuone ja päätettiin lähteä vaeltamaan ulos. Käveltiin Kolin maisemissa 5km jossa meni aikaa kolme tuntia. Korkeita nousuja ja Stadi kahlasi yhdessä vaiheessa vyötäröä myöten lumessa kun minä hypin eteenpäin. Upposin itse vasta neljännellä tasajalka hypyllä hiukan. Käveltiin vesiputoukselle mikä oli todella hienon näköinen vaikka se oli jäässä. Meillä oli mukana pienet pullot matkaeväänä. Siinä kilisteltiin putouksella, kuuneltiin hiljaisuutta ja tuoksuteltiin metsän tuoksua. Ensiksi meille ehd

Olemme viettäneet kaikkien lapsen kanssa jaetusti aikaa yhdessä. Isommille oli Marcuksen ja Martinuksen konsertti. Pojille on tulossa yhteistä tekemistä miesten kesken ja pienempien kanssa vierailtiin Hop Lopissa. Koska Stadi ei oikein tykkää shoppailla niin käynkin yksitellen kaikkien lapsien kanssa hiukan shoppailemassa ja syömässä. Kaksin keskeistä laatu aikaa. Tänään oli toisiksi vanhimman vuoro käydä kenkä ostoksilla ja hiukan vaate myös. Istuhdimme Espresso Houseen kahville. Siellä oli aika täyttä ja Nettaa jännitti kantaa kaakaokuppia kun siitä valui reunilta hiukan kermavaahtoa. Istuimme pitkään pöytään mikä oli ikkunan vieressä mistä näki liukuportaat. Portaissa kulki ihmisiä eri ikäisiä ja erinlaisia. Netta naurahti:" Ajatella jos nähtäisiin joku julkkis". Naurahdin takaisin. Söimme pienen hiljaisuuden keskellä taustalla vain kahvilan häly. Katseltiin liukuportaissa käveliä ihmisiä kunnes hiljaisuuden rikkoi Netan ääni:"Äiti kiva olla täällä kaksin... Villehä

Meikkaan hyvin harvoin. Minulla on ollut jo pitemmän aikaa tekoripset joten meikkaaminen on jäänyt oikeastaan kokonaan pois. En edes osaa käyttää puuteria tai päiväaurinkovoiteita vai mitä ne olikaan :D Joten yleensä sipaisen vain huulipunaa jos lähden jonnekkin. Olenkin ihastunut tyystin Kylie cosmeticsin huulipuniin ja tilasin niitä taas jenkeistä. Pakko oli tännekkin hehkuttaa <3 

Ajatella vuosi.. Vuosi kuljettu jo samaa polkua. Sanoin joskus että tanssimme Villen kanssa tulista tangoa. Stadin kanssa tanssin pasodoblea. Kaksi härkätaisteliaa heiluttaa punaista vaatetta iskien kengät maahan. Kuuluen kova kopsahdus nosten kädet ilmaan kovaan taputukseen. Seisotaan vastakkain kädet ilmassa katsoen toisiamme silmiin.  Valehtelisin jos sanoisin että vuosi on ollut helppo. Paljon on tapahtunut. Ollaan seisottu luoti sateessa. Kahlattu liejussa ja pidetty miekkoja toistemme kurkulla. Silti edelleen seisotaan areenalla kierretään ympyrää, mustien kenkien kopsahdus kuuluen lattiassa, välillä heiluttaen punaista viittaa ja välillä kuuluu käsien kova isku yhteen. Kierretään kehää tuijottaen toisiamme silmiin. Kuin kaksi härkätaistelijaa areenalla. Ne ärsyttävät pikku seikat joita alussa vieroiksuin. Halauksia keittiössä ja syliin sulkemista. Sanoja:" Huomio minua olen tässä." Ne halaukset ovat muuttuneet lämpiksi tunteeksi. Se lähellä oleminen mikä aluksi