Itiksessä
Olemme viettäneet kaikkien lapsen kanssa jaetusti aikaa yhdessä. Isommille oli Marcuksen ja Martinuksen konsertti. Pojille on tulossa yhteistä tekemistä miesten kesken ja pienempien kanssa vierailtiin Hop Lopissa. Koska Stadi ei oikein tykkää shoppailla niin käynkin yksitellen kaikkien lapsien kanssa hiukan shoppailemassa ja syömässä. Kaksin keskeistä laatu aikaa. Tänään oli toisiksi vanhimman vuoro käydä kenkä ostoksilla ja hiukan vaate myös.
Istuhdimme Espresso Houseen kahville. Siellä oli aika täyttä ja Nettaa jännitti kantaa kaakaokuppia kun siitä valui reunilta hiukan kermavaahtoa. Istuimme pitkään pöytään mikä oli ikkunan vieressä mistä näki liukuportaat. Portaissa kulki ihmisiä eri ikäisiä ja erinlaisia. Netta naurahti:" Ajatella jos nähtäisiin joku julkkis". Naurahdin takaisin. Söimme pienen hiljaisuuden keskellä taustalla vain kahvilan häly. Katseltiin liukuportaissa käveliä ihmisiä kunnes hiljaisuuden rikkoi Netan ääni:"Äiti kiva olla täällä kaksin... Villehän aina piti kaakaosta..Minusta oli kiva muuttaa tänne. Stadi on kiva"
Hymyilin takaisin..
Kevät.. Hiton kevät.. Aurinko ja kevät. Tuo mieleen muistoja kaikille.. Itsekkin kuljen hiukan pää painuksissa. Vaikakkin olen hyvin onnellinen ja hymyilen. Mutta hymyn takana on kaipuu jonka saa aikaan jokainen aamuinen auringon säde. Appelsiini pöydällä ja kaakaon tuoksu. Töissä korvapuustien leipominen ja tyhjä kirkkosali. Kuuluen vain omat askaleet ja alttarikukkien tuoksu. Hymyillen kävelen pitkin tyhjää kirkkosalia kaipuu silti hiukan rinnassa.
Hassua siitä on kaksi vuotta kohta. Vaikkakin meillä oli Villen kanssa omat ongelmat. Oli matkat Helsinkiin ja Särkänniemeen eniten silti kaipaa niitä arkisia asoita. Naurua ja yhteisiä kävelyretkiä. Geokätkeilyä ja pitkiä öisiä automatkoja kun istuttiin molemmat hiljaa käsi kädessä. Katsottiin ulkona jyrisevää ukkosta ja ihmeteltiin tien yli juoksevaa kettua. Sitä kun heitettiin silinteri ja fedora ilmaan Varkauden tiellä keskellä korpea. Jokainen kylttibongaus. Vaihtuvat maakunnat ja auton parkkipaikan etsiminen. Hymyilen jokaisen kyltin kohdalla. Meidän piti saada ne kaikki. Kaikki maakuntakyltit ja selfie niiden vieressä. Hassu harrastus mutta silti niin rakas. Hassuja muistoja. Hyvin arkisia muistoja. Bensan, kesän tuoksu, juokseminen juoksuhaudoissa käsi kädessä ja nauru. Naurua kaipaan eniten.
Edelleen kaksi vuotta joku voisi sanoa että roikun kiinni jossakin vanhassa ja menneessä. En roiku en. Hymyillen vaan muistelen aikaa mikä on mennyt joka on takana. Hymyillen muistelen osaa elämästä jota kaipaan ja jota vaalin. Hymyillen suljen sen laatikon sisälläni välillä ja keskityn nykyiseen hetkeen. Hymyillen vaalin hetkeä autosta ja kesästä. Katsoen Stadia silmiin ja ojentaen hänelle kädäen jotta me voimme kannatella kuusi muuta eteenpäin tietäen että yksi seuraa aina vieressä.
Istuhdimme Espresso Houseen kahville. Siellä oli aika täyttä ja Nettaa jännitti kantaa kaakaokuppia kun siitä valui reunilta hiukan kermavaahtoa. Istuimme pitkään pöytään mikä oli ikkunan vieressä mistä näki liukuportaat. Portaissa kulki ihmisiä eri ikäisiä ja erinlaisia. Netta naurahti:" Ajatella jos nähtäisiin joku julkkis". Naurahdin takaisin. Söimme pienen hiljaisuuden keskellä taustalla vain kahvilan häly. Katseltiin liukuportaissa käveliä ihmisiä kunnes hiljaisuuden rikkoi Netan ääni:"Äiti kiva olla täällä kaksin... Villehän aina piti kaakaosta..Minusta oli kiva muuttaa tänne. Stadi on kiva"
Hymyilin takaisin..
Kevät.. Hiton kevät.. Aurinko ja kevät. Tuo mieleen muistoja kaikille.. Itsekkin kuljen hiukan pää painuksissa. Vaikakkin olen hyvin onnellinen ja hymyilen. Mutta hymyn takana on kaipuu jonka saa aikaan jokainen aamuinen auringon säde. Appelsiini pöydällä ja kaakaon tuoksu. Töissä korvapuustien leipominen ja tyhjä kirkkosali. Kuuluen vain omat askaleet ja alttarikukkien tuoksu. Hymyillen kävelen pitkin tyhjää kirkkosalia kaipuu silti hiukan rinnassa.
Hassua siitä on kaksi vuotta kohta. Vaikkakin meillä oli Villen kanssa omat ongelmat. Oli matkat Helsinkiin ja Särkänniemeen eniten silti kaipaa niitä arkisia asoita. Naurua ja yhteisiä kävelyretkiä. Geokätkeilyä ja pitkiä öisiä automatkoja kun istuttiin molemmat hiljaa käsi kädessä. Katsottiin ulkona jyrisevää ukkosta ja ihmeteltiin tien yli juoksevaa kettua. Sitä kun heitettiin silinteri ja fedora ilmaan Varkauden tiellä keskellä korpea. Jokainen kylttibongaus. Vaihtuvat maakunnat ja auton parkkipaikan etsiminen. Hymyilen jokaisen kyltin kohdalla. Meidän piti saada ne kaikki. Kaikki maakuntakyltit ja selfie niiden vieressä. Hassu harrastus mutta silti niin rakas. Hassuja muistoja. Hyvin arkisia muistoja. Bensan, kesän tuoksu, juokseminen juoksuhaudoissa käsi kädessä ja nauru. Naurua kaipaan eniten.
Edelleen kaksi vuotta joku voisi sanoa että roikun kiinni jossakin vanhassa ja menneessä. En roiku en. Hymyillen vaan muistelen aikaa mikä on mennyt joka on takana. Hymyillen muistelen osaa elämästä jota kaipaan ja jota vaalin. Hymyillen suljen sen laatikon sisälläni välillä ja keskityn nykyiseen hetkeen. Hymyillen vaalin hetkeä autosta ja kesästä. Katsoen Stadia silmiin ja ojentaen hänelle kädäen jotta me voimme kannatella kuusi muuta eteenpäin tietäen että yksi seuraa aina vieressä.
Kommentit
Lähetä kommentti