Leskenlehtiä ja sadetta

Hei. Muutin jokin aika sitten blogin ulkoasua. Olen ajatteluut ja tahdon ruveta taas aktiivisemmaksi täällä. Päivitän myöskin aktiivisemmin minun instagram tiliä :) Joten uusia tuulia puhaltaa pian :)

En ole taas kirjoittanut hetkeen. Kamala kiirus koko ajan. Olin eilenkin melkein 12h töissä ja 3 niistä ylitöissä. Seurakuntavaalit veivät aikaa ja vaalivalvojaiset vietettiin eilen loppuun. Vaalien humua siis ollut pitkin viikkoa. Olen myöskin kokkina pienituloisten ruokailussa tämän vuoden loppuun. Tänään viimeksi kokkasin jauhelihakeittoa lounaaksi sinne. Joten eilenkin kun olin kymmenen jälkeen illalla kotona kapsahdin heti sänkyyn teekupposen jälkeen. Joulu tulee ja töissä alkaa olla kamala kuhina ja jouluvalmistelut ovat parhaillaan koko ajan käynnissä. Joulu tulee ja nopeasti :) Pika kuulumisia tänne. Yritän saada oikoluetuksi yhden postauksen lähiaikoina. Nytten vain pikaisia kuulumisia :)

Kuljen Helsingin rautatieasemaa kohti ihmisten valuvan ohi. Stadi harppoo edellä. Menenmme sisälle isoista ovista jotka ovat hiukan painavat. Astun sisään ja näin harmaata hymyillen mietin että yhdessä telkkkari mainoksessa taidettiin mainostaa Suomea hyvin harmaana maana. Kuljen kohti liukuportaita erinlaisten pienten kojujen ohi. Menin ohi kahviloiden joista tulee pieni kahvin tuulahdus, ohi isojen tiskien missä notkuu erinlaisia patonkeja leipiä. Kuljen ihmisten ohi joilla on kuullokeet korvilla ja kännykät kädessä. Katselen ja tarkaillen ihmisiä. Kukaan ei hymyile. Olen pistänyt merkille sen etttä Helsingissä hyvin harva ihminen hymyilee. Astun liukuportaisiin jotka menevät alaspäin. Stadi seisoo edessä ja kääntyy ja hymyilee. Hymyilen takasin. Kunnes käännyn ja käännä katseen. Nään kodittoman miehen. Vanhemman miehen jolla kuluneessa talvitakissa on monta reikää. Harmaa parta repsottaa ja pipo on syvällä päässä. Mutta järkytyn. Järkytyn kun nään miehen kasvot.  Kasvot jois

Rauhaisaa yhäinpäivää kaikille. Tänään muistamme niitä jotka ovat edelleen mukana muistoissa. Mutta tärkeimpänä kaikesta elämä on nyt rakastakaa, iloitkaa, itkekää ja nauttikaa. Me vietetään tämä lauantaina kotona perheen kesken. Yhdessä oloa tänä päivänä. Kuvassa Östersundomin kirkko ja hautuumaan muistolehto.

Minulle sattui pieni työtapaturma maanantaina. Olin keittämässä kananmunia ja nostin kattilaa pois hellalta, kompastuin ja kattila osui tiskipöydän reunaan. Siitä seurauksena kattila heilahti ja kippasi minun vasemman käden päälle kiehuvat vedet. Juoksin heti laittamaan käden kylmän veden alle. Työkavereiden ehdotuksesta lähdin työterveyshuoltoon ja sain sieltä viikon sairasloman toisen asteen palovammasta. Joten nyt mennään vasen käsi paketissa. Mutta sellaista sattuu välillä. Mutta kyllä se sattui kun istuin metrossa sen käden kanssa enkä tajunnut edes ottaa kylmää mukaan. Mutta hammasta purren ja ulos katsellen ensilumen laskeutumista Helsinkiin.

Olen menossa ystävi häihin Joensuuhun. Olen kaasona jotenka ajattelin järjestää pienen leikkimielisen pelin. Hääleikit jakavat varmasti mielipiteitä ihmisten keskuudessa perinteisestä morsiammen ryöstöstä vähän uudempiin peleihin. Mutta ne ovat kumminkin osa hääperinnettä enkä usko että ne ovat katoamassa minnekkään. Hyvin ohjattu ja toteutettu leikki kumminkin nostaa juhlien tunnelmaa ja auttaa vieraiden sosiaallista kanssakäymistä. Mutta kunhan muistaa ettei ohjelmanumeroita ole liikaa. Mutta jos sinusta tuntuu ettei ne ole teidän juttu niin ei ole virhekkään jättää niitä pois. Itse ajattelin että leikki: 12 kuukautta on kiva ja siinä muistetaan hääpari pitkin vuotta. Se on siis lupaus leikki häiden jälkeisille kuukaisilla. Jokainen saa yhden tehtävän mikä suoritetaan kerran kuukaudessa. Näin hääpari tulee muistettua vuoden ajan. Leikin voi toteuttaa monella tapaa. Vieraille voi laittaa kiertämään pussin ja aina musiikin pysähtyessä se vieras kenen kädessä pussi on niin nostaaa