Leskenlehtiä ja sadetta

Hyvää joulua vielä kerran teille kaikille. Tämä vuosi on ollut yhtä hullun myllyä on tapahtunut vaikka mitä. Olen kasvanut ihmisenä, oppinut uutta, löytänyt ammatin, saanut uusia ystäviä, löytänyt rakkauden, parisuhteen, muutto, uuden perheen, uusi kaupunki ja ennen kaikkea toipunut Villen kuolemasta. Mutta nytten tuntuu siltä että en oikein tiedä mistä kirjoittaisin. Aloitin blogin kirjoittamisen surusta ja siitä selviämisestä. Nytten minun on pakko pitää luova tauko ja miettiä jatkanko kirjoittamista enää. Kaikille siis ihanaa uutta vuotta ja onnea. Kiitos kaikista kommenteista ja tsemppi viesteistä. Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet lukea meidän perheen elämästä ja olleet mukana. Nytten hiljenen hetkeksi.

Oikein ihanaa ja rauhaisaa joulua kaikille<3 Jouluna voit nähdä sen, kauniin hetken sinisen. Silloin voit kuulla laulun tuulen,  jossa on sävel rakkauden suuren. 

En ole kirjoittanut aikaan on ollut niin kamala kiirus taas. Mutta nytten pidän hetken hengähdys tauon ennen töiden alkua. Sain siis osa-aikasen suntion paikan! Tuntisuntion pesti vaihtui siihen. Olen aivan onneni kukkuloilla. Työporukka muistikin vasta valmistunutta pullolla kuoharia. Se oli ihana ylläri kesken työpäivän. Joulukin on kohta ovella. Kävimme eilen vasta viimeiset lahjaostokset tekemässä ja paketoimme niitä viime yönä. Hassua vaan että olen aina ollut kamala jouluihminen ja nyt tänä jouluna se niin sanottu joulun taika on ollut kadoksissa. Kun istuin joululaulu konsertissa kirkon takana. Kuuntelin mieskanttorin mahtipontista soittoa ja kirkkoväen laulamista. "Joulu on taas riemuitkaa nyt". Jotenkin tuntuu että ei minulla viime vuonnakaan ollut sitä samaa tunnelmaa. Joskus aloitin jo joulun valmistelun syksyllä. Keräsin käpyjä ja mustikanvarpuja mistä askartelimme koristeita. Tonttuja ja joulukuusia. Nyt se on ollut hukassa. Halloweenkin meni ohi. Ajattelin

Eli valmistuin siis viime perjantaina viimeinkin suntioksi. Lähdimme ajamaan Jyväskyläään viideltä aamulla. Koululla oli joulupuuro, tokareiden jako ja vielä messu missä meidät vihittiin suntioksi.  Tässä kuva pinssistä minkä sain rintaani perjantaina. Pinssiä pidetään vasemalla eli sydämmen puolella. Täällä siis yksi ylpeä suntio. Sain lauantaina paljon kukkia ja onnentoivotuksia kaikilta. Iso kiitos niistä. Sain myöskin Cheekin kirjan minkä lukemisen jo aloitinkin se vaikuttaa todella hyvältä. Stadilta sain Eddan Jumalrunot kirjan. Eli siis mitä teenkään loman ajan? Luen ja luen. 

Eilen juhlittiin Lillin 11wee ja Kaarlen 3wee juhlia. Kaarle täyttää vasta oikeasti tammikuussa mittä pidettiin samaan syssyyn molemmat ettei 400km päästä tulevat isovanhemmat joudu ajamaan kahtaa kertaa. Synttärit menivät hyvin ja juotiin me pullo kuoharia minun valmistumisen kunniaksi. Sainkin kasan kukkia ja lahjaksi kirjan. Lapset saivat paljon lahjoja ja kaikki olivat mieluisia kuulema parhaat synttärit ikinä taas :)

Minä olin itsenäisyyspäivän töissä mutta kävimme hiukan juhlimassa Paasitornissa 5.12. Paikalla oli presidentti Tarja Halonen ja hänen puolisonsa. Hymyilin kun he kävelivät käsi kädessä ohi, kuiskuttelivat ja Tarja kikatti. Hymyillen ajattelin kumpa joskus vanhana olisin samassa tilanteessa. Kävelisin käsi kädessä jonkun kanssa, kikattaisin, nojaisin tuttuun käteen hymyillen. Tanssin pari biisiä valssia. Mutta kyllä maailma on pieni tanssin vanhan ylä-aste opettajani serkun kanssa. Hymyilytti. Olimme siis Paasitornissa SDP:N itsenäisyyspäivä juhlissa. Ilta oli mukava. Oli mukava viettää Stadin kanssa aikaa kahdestaan. Stadi näytti todella hyvältä puvussa. Hymyilinkin koko illan. Oikein hyvää Suomi 100-vuotta juhlaa kaikille hiukan myöhässä<3

On itsenäisyyspäivä olen juuri tullut töistä, kääntynyt kotona ja lähdimme ajelemaan kohti kauppaa. Väsymys painoi päälle rankan työpäivän jälkeen. Kirkkovieraita ja mahtavat kadetti soittajat. Istun autossa etupenkillä. Katselen hämärää valkoista talvimaisemaa. Kaupasta haimme hiukan herkkuja linnanjuhlien katsomista varten. Kaupalta ajemme bensa-asemalle. Stadi on löytänyt uuden radiokanavan jossa soitetaan 90-luvun hittejä ja hän hehkuttaa sitä. Hymyilen takasin, vaikenen ja katson ulos ikkunasta. Kurvaamme Ikean ohi ja käännymme kohti bensa-asemaa. Radiossa alkaa soida Hausmylly- Ikävä lokakuu. Ville postasi aina 1.10 sen biisin facebookkiin. Ajoimme kesällä vanhalla rouvalla pitkin maantietä. Molemilla puolilla metsää ja pari taloa. Varkauden tiellä. Kuuma kesäpäivä, lapset nauravat takapenkillä. Vaihdamme keltakantisen cd-levyn soittimeen. Kannessa on kaksi kärpästä ja punaisella kirjailtu hausmylly. Ilmaan pärähtää ensimmäiset sanat ja ensimmäinen musiikki. Ikkunat auki laul

Ensi vuonna tulee kaksi vuotta siitä kun Ville kuoli. Ajatella kaksi vuotta vaikkakin välillä tuntuu että se tapahtui vasta eilen? Vasta eilen maailma murtui ja kaikki toiveet tulevaisuudesta hajosivat tuhansiksi sirpaleiksi. En ole pitkään aikaan kirjoittanut ja purkanut tuntemuksia surusta. Olen taas padonnut sisään paljon pahaa oloa. Enkä ole kerennyt koneen ääreen. Minusta tuleekin ensi vuonna osa-aikanen suntio! Tuntisuntion pesti vaihtui siis. Patoamisesta johtuen olen ollut hiukan allapäin ja kiukkuinen. Ei ole jaksanut nauraa ja yöllä pyörin sängyssä. En ole aikoihin nähnyt unta Villestä. Mutta pari yötä sitten näin unen missä istuttiin piemeässä huoneessa. Siellä oli kaksi tuolia ja ovi. Vähän niinkuin surun alkutaipaallella istuin usein Villen kanssa siinä samassa huoneessa. Nyt en ole aikaaan siellä ollut. Mutta pari yötä sitten olin taas. Ville istui hymyillen minua vastapäätä tuttu fedora päässä, nahkataki, valkoinen kauluspaita, punainen kravaatti, ne ruskeat hiukan

Vietimme tänään koko perheen voimin notski päivää Sipoossa paisteltiin makkaraa ja vaahtokarkkeja. Lapset nauttivat lumesta ulkona. Mukava päivä :) Vaikkakin yrittää flunssaa kovasti pukata päälle.

Me Stadin ja lasten kanssa hiukan innostuttiin jo laittamaan joulukoristeita. Eilen istuttiin kynttilän valossa joululaulujen soidessa, glögimukit kädessä ja paketoitiin lahjoja. Täydellinen hetki

Olin yötä hotellissa Jyväskylässä. Samassa hotellissa missä käytiin aina Villen ja lasten kanssa. Olin silloin töissä vielä S-ryhmällä joten olimme usein Sokos Hotelli Aleksandriassa yötä. Nauroimme vielä aina yhdessä kun siellä oli sama virkailija töissä aina. Nyt kun kävelin kohti hotellia juna-asemalta. Samaa katua mitä käveltiin perheenä yhdessä kohti hotellin lasiovia. Pyörivä ovi mistä aina mentiin sisään. Nyt avasin lasioven sen vieressä. Tuttu hotelli tiski mutta eri virkailija. Hymyilin hiukan ja astelin tiskille. Täytin lomakkeen, sain avainkortin ja lähdin kävelemään portaita kakkoskerrokseen. Löysin huoneen. Katsoin ensimmäisenä ulos ikkunasta. Huone oli eri puolella missä yleensä oltiin. Hetken aikaa katselin autioita katua ja toisella puolella olevan hotellin ikkunoita mistä kajasti valoa. Vilkaisin suuntaan missä meidän huone aina oli. Siinä edessä on asemanbaari. Siellä meidän piti käydä laulamassa karaoketa mutta ei koskaan keretty. Hetken uppouiduin ajatuksiin. L

Sain stadilta jo joululahjan. uudet kuullokkeet. Entiset hajosivat lasten toimesta. Väri on hiukan imelä mutta muuten täydelliset kuullokkeet :) Tarvitsinkin juuri näitä. Stadi saa oman lahjan vasta jouluaattona.

 Kirjoittelin että meidän piti Stadin kanssa lähteä Tukholmaan ja mietittiin myöskin Norjaa vaihtoehtona mutta viikonloppu menikin niin että olin sunnuntaina töissä. Porukat saapuivat perjantaina iltana meille vahtimaan muksuja ja me hävittiin Stadin kassa hiukan Helsingin yöhön. Vaikkakin ennen sitä kävimme päivystyksessä liimaamassa Kaarlen otsan jonka hän kolautti keittiönjakkaraan. Mitenkään pahemmin ei käynyt ja selvittiin parilla liimatipalla. Stadi nauroikin että nämä ovat sitten ne toiset treffit kun taas oltiin Kaarlen kanssa sairaalassa. Lauantaina kierreltiin Itiksessä ja kaupungilla. Käytiin syömässä. Illaksi mentiin leffaan katsomaan Tuntematon sotilas. Etsittiin kravaattia, kenkiä ja laukkua meille tuleviin Paasitornin SDP:N itsenäisyyspäiväjuhlaan. Stressaan jo tulevaa tapahtumaa. Mutta kaiken kaikkiaan vkl oli tosi ihana ja kiva oli viettää kaksin aikaa vaikkakin selkä kipu hiukan varjosti.

Nyt on sitten viimeinen koulupäivä taputeltu esimieskurssilla. Piti olla tiistai keskiviikko mutta keskiviikko peruttiin koska opettajalla oli menoja. Joten lähdin maanantaina suoraan töistä junalla Jyväskylään. Olin yötä Hotelli Aleksandriassa. Kait voisi sanoa että pieni miniloma? Sai ainakin univelkaa kuitattua pois. Olenkin ollut hiukan hiljaa taas täällä blogin puolella. Hirveä kiirus töitä ja arkea? Tai kiire ja kiire? Tuntuu että työt, koulu ja perhe vie kaiken ajan. Illalla kun olisi aikaa kirjoittaa sitä vajoaa sohvan nurkkaan. Onhan meille tässä sattunut vaikka mitä ihmeitä. Muun maussa meidän kämppään on ilmestynyt aikuisten vaatteita miesten sekä naisten jotka eivät ole minun eikä Stadin puolelta. Saatiin vaatteista kamala pettämis riita draama aikaan mutta molemmat olivat 100% varmoja että ne ei ole tullut kummaltakaan puolelta. Katsottiin jopa kalenterista milloinka ollaan oltu missäkin ja onko toisella aukkoja? Mutta mitään epäilyttävää ei löytynyt.  Joskus meillä on

Kello soi 5:15 pomppaan ylös ja hetken istun ja avaan silmiä. Kunnes se iskee TUOMIKIRKKOON! Hyppään sängystä tietenkin mahdolisimman hiljaa koska muut nukkuvat. 4h yöunilla hiukan väsyttää ja olo on kuin kuolleesta nousseelta. Mutta väsymys katoaa nopeasti. Menen keittiöön ja huomaan lapun pöydällä mihin on kirjoitettu: Rakas sinulle on aamupala valmiina jääkapissa hyvää työpäivää! Hymyillen kirjoitan lappuun kiitos<3 Syön aamupalan ja juon kahvit. Virkapuku roikkuu valmiina ja katselen sitä hetken. Virkapukuun kuuluu musta hame, jakkutakki ja valkoinen kauluspaita. Suoristan vielä kylttiä missä lukee suntio. Letit mitkä siskoni teki Joensuussa ovat pysyneet hyvin paikallaan. Vedän mustan takin niskaan ja lähden kohti autoa. Olen hyvissä ajoin metroasemalla ja odottelen työkaveria. Joku humalainen vanha mies kertoilee seikkailuistaan ja lopuksi kysyy: Oletko naimisissa ja tahtositko olla? Naurahdan kysymykselle ja huomaan kun vartia saapuu asemalla. Mies lähtee juoksemaan hän

Lähdettiin torstaina ajamaan Joensuuta kohti. Matkalla pysähdyttiin Mikkelissä siskon luona iltapalalla. Olen jonkun verran kaivannut sinne mutta kun astelin Joensuun katuja tuli fiilis että kyllä se minun kotini on nyt Helsingissä. Kävin myöskin vanhoilla työharjoittelupaikolla. Ihana oli nähdä vanhojen työkavereiden hymyt huulilla kun astuin sisään hallin ovesta. Kävin myöskin viimein haudoilla ja vein kynttilät. Kamala oli kun seisoin kivipaalun luona missä Villen laatat on. En ensiksi löytänyt Villen laattaa. Laattoja oli tullut niin paljon lisää. Bongasin laatan ja tunsin hetken huono leski fiilistä. Miten saatoin kadottaa sen hetkeksi? Sytytin kynttilän ja laskin ruusut muistolehtoon. Juhlimme myöskin pikkuveljeni 27-vuotis synttäreitä minne teimme Stadin kanssa tarjottavat. Menuna oli kinkkuwrappeja, dipattavia kasviksia ja paistettu mustikka juustokakku. Oli ihana laulaa paljon onnea kuohuviinilasit kädessä ja nauraa maha kippurussa. Kotiin lähtiessä kaarlen insuliinit

Naurahdin töissä kun työkaveri kyseli että: Miten jaksatte kuuden lapsen kanssa? Tuntuu että en itsekkään jaksa vaikka olen lapseton ja omistan koiran. Naurahdin: Tottakai välillä väsyttää, kiukuttaa mutta silti hyvin jaksaa. En tiedä saako sanoa mutta siihen tottuu. Olen itse kasvanut suuressa perheessä joten tämä henkilömäärä tuntuu luontevalta. Tavallaan kait myöskin asenne kysymys? Saimme myöskin kehuja koulusta kun isompien kouluarvointi keskustelut olivat että miten hyvin organisoidulta meidän perhe vaikuttaa vaikka omasta mielestä elämme pienessä hallitussa kaaoksessa koko ajan. Muuten koulukeskusteluissa tuli ilmi että vanhin tyttöni hakee vielä paikkaansa. Hän on hiukan ujo joten sopeutuminen vie hetken. Toisiksi vanhin tyttö taas on täysi vastakohta. Vaikka hän aloitti koulun elokuussa sanoi jokainen lapsi luokalta kysymykseen: Kuka on siun kaveri? vastaus oli että: Netta. Elvis taas aloittaa tekemään jo kakkosluokan matikkaa koska ykkönen on liian helppoa. Adhdn kan

Eilen vietettiin pyhäinpäivää. Olin itse koko päivän töissä yhdessä hartaudessa ja illalla messussa. Messu oli oikein kaunis ja tunnelmallinen kirkon valaisi yli 200 kynttilää. Yhdessä kohdassa hiukan herkistyin. Latasin taas tunnetta kamalasti olet surullinen ja ikävöit.  Olin sen takia kiukkuinenkin pari päivää mutta illalla sitten huomasin että hymyilen. Hymyilin yhdelle muistolle fedorapäisestä miehestä ja herkistyin. Pitäisi osata lopettaa tiettyjen päivien jännittäminen ja odotus. Antaa mennä vain virran mukana.  Ensi viikolla suuntaamme kohti Joensuuta ja pääsen viimeinkin Helsingin Tuomiokirkolle. Jännä viikko siis tiedossa. Mutta hiukan myöhässä rauhallista pyhäinpäivää teille kaikille <3 

Suru ja kaipaus on matka mitä kuljemme läpi koko elämän. Suru muuttaa muotoaan ajan kanssa. Jäljelle jää kaipaus ja ikävä. Joillakin suru on monen vuoden mittainen projekti toisella sen käsittelyssä menee hetki.  Mietin yhdessä vaiheessa surenko huonosti? Koska surin ja itkin. Mutta pääsiin eteenpäin puskin itseäni koko ajan. Muut työnsivät eteenpäin. Kevät vaihtui kesään. Pimeys vaihtui alkavaan ja kasvavaan valoon. Hymyilin kesällä ja en pitänyt suruhuntua kasvoilla koko ajan. Vaikkakin se oli koko ajan rinnan alla. Se paino ja syyllisyys. Illalla kun meni yksin nukkumaan sen tunti eniten. Yksinäisyyden. Opettelin olemaan yksin.  Totuin pikku hiljaa siihen yksinäisyyteen ja siihen että juttelin tyhjälle sohvan nurkalle tai tyhjälle apukuskin paikalle. En tiedä saako siihen edes tottua? Kuulostaa yksinäiseltä. Mutta uskon että Ville kuunteli. Alussa tietenkin kuljin pää painuneena alaspäin jopa Prismassa olo sai aikaan romahduksen.  Kaipaan välillä yksinäisyyttä ja it

Tänne satoikin jo ensilumi niinkuin kirjoitin. Se toikin esiin kamalan joulufiiliksen ja olisi tehnyt mieli kaivaa jo kaikki koristeet esiin. Mutta tuli jyrkkä ei vielä. Joten otin valtuudet laittaa jo hiukan valoja sisälle ja glögiähän me ollaan juotu jo monta purkkia. Onneksi molemmat ollaan joulu ihmisiä. Seuraavaksi olisikin lasten kanssa tarkoitus askarella pienet tonttu ovet. Ensi viikolla suuntaan myöskin viimeinkin Hesingin Tuomiokirkkoon ja voin sanoa että odotan sitä innolla! Viimeinen näyttökin on purkissa ja valmistuminen senkun lähestyy. Enää esimiesosio ja olen valmis suntio! Lauantain pyhäinpäivä messua odotan myös hiukan jännityksellä silloin muistellaan kuolleita. Voi olla että itsellekin nousee kyynel kun melkein 300 kynttilää syttyy altatrille. Minulla olikin pieni masennus kausi syksyllä. Istuin sohvan nurkassa ja tuijotin seinää. Onneksi Stadi potki perseelle ja puski eteenpäin. Teki pahaa löytää talvivaatteiden joukosta Villen vaatteita tai kuunnella Stad

Oikein karmaisevaa Halloweenia kaikille! Meillä halloween meni hiukan ohi mutta nyt onkin sitten aika joulukoristeiden! 

1. Vaapaa päivä. Pelkkää kotoilua ja ulkoilua<3  2. Ensilumi ja joulufiiilis<3  3. Mutta ensin joulua tulee Halloween. Olemmekin koristelleet jonkun verran<3  4. Vaikkakin vapaa päiviä on kiva viettää. Tykkään työstäni todella paljon. Meillä on mahti työporukka ja viimeksi laulettiin enkelipuvuissa leipuri hiivaa eläkeelle jäävälle työkaverille. Eräs eläkeellä oleva mies pukeutui vauvaksi ja työnnettiin häntä vaunuissa juhlakalun kunniaksi mistä oli vasta tullut ukki. Ikimuistoista ja sain huippuja kuvia mitä liitänkin oppimispäiväkirjaan<3 5. Perhe. Vaikkakin nyttten lapsilla on ollut kamala kokeilu vaihe on käyty tahtojen taistoja. Tahtojen taistot ovat tietenkin väsyttäneet ja kiristäneet hiukan Stadin ja miun välejä. Silti en voisi olla onnellisempi meidän perheestä. Kaikki saadaan kumminkin aina järjestymään ja osataan nauttia niistä pienistä hetkistä<3  Välillä pitäisikin enemmän keskittyä niihin asioihin mitä on nyt eikä liikaa m