Leskenlehtiä ja sadetta

Suru ja kaipaus on matka mitä kuljemme läpi koko elämän. Suru muuttaa muotoaan ajan kanssa. Jäljelle jää kaipaus ja ikävä. Joillakin suru on monen vuoden mittainen projekti toisella sen käsittelyssä menee hetki.  Mietin yhdessä vaiheessa surenko huonosti? Koska surin ja itkin. Mutta pääsiin eteenpäin puskin itseäni koko ajan. Muut työnsivät eteenpäin. Kevät vaihtui kesään. Pimeys vaihtui alkavaan ja kasvavaan valoon. Hymyilin kesällä ja en pitänyt suruhuntua kasvoilla koko ajan. Vaikkakin se oli koko ajan rinnan alla. Se paino ja syyllisyys. Illalla kun meni yksin nukkumaan sen tunti eniten. Yksinäisyyden. Opettelin olemaan yksin.  Totuin pikku hiljaa siihen yksinäisyyteen ja siihen että juttelin tyhjälle sohvan nurkalle tai tyhjälle apukuskin paikalle. En tiedä saako siihen edes tottua? Kuulostaa yksinäiseltä. Mutta uskon että Ville kuunteli. Alussa tietenkin kuljin pää painuneena alaspäin jopa Prismassa olo sai aikaan romahduksen.  Kaipaan välillä yksinäisyyttä ja it

Tänne satoikin jo ensilumi niinkuin kirjoitin. Se toikin esiin kamalan joulufiiliksen ja olisi tehnyt mieli kaivaa jo kaikki koristeet esiin. Mutta tuli jyrkkä ei vielä. Joten otin valtuudet laittaa jo hiukan valoja sisälle ja glögiähän me ollaan juotu jo monta purkkia. Onneksi molemmat ollaan joulu ihmisiä. Seuraavaksi olisikin lasten kanssa tarkoitus askarella pienet tonttu ovet. Ensi viikolla suuntaan myöskin viimeinkin Hesingin Tuomiokirkkoon ja voin sanoa että odotan sitä innolla! Viimeinen näyttökin on purkissa ja valmistuminen senkun lähestyy. Enää esimiesosio ja olen valmis suntio! Lauantain pyhäinpäivä messua odotan myös hiukan jännityksellä silloin muistellaan kuolleita. Voi olla että itsellekin nousee kyynel kun melkein 300 kynttilää syttyy altatrille. Minulla olikin pieni masennus kausi syksyllä. Istuin sohvan nurkassa ja tuijotin seinää. Onneksi Stadi potki perseelle ja puski eteenpäin. Teki pahaa löytää talvivaatteiden joukosta Villen vaatteita tai kuunnella Stad

Oikein karmaisevaa Halloweenia kaikille! Meillä halloween meni hiukan ohi mutta nyt onkin sitten aika joulukoristeiden! 

1. Vaapaa päivä. Pelkkää kotoilua ja ulkoilua<3  2. Ensilumi ja joulufiiilis<3  3. Mutta ensin joulua tulee Halloween. Olemmekin koristelleet jonkun verran<3  4. Vaikkakin vapaa päiviä on kiva viettää. Tykkään työstäni todella paljon. Meillä on mahti työporukka ja viimeksi laulettiin enkelipuvuissa leipuri hiivaa eläkeelle jäävälle työkaverille. Eräs eläkeellä oleva mies pukeutui vauvaksi ja työnnettiin häntä vaunuissa juhlakalun kunniaksi mistä oli vasta tullut ukki. Ikimuistoista ja sain huippuja kuvia mitä liitänkin oppimispäiväkirjaan<3 5. Perhe. Vaikkakin nyttten lapsilla on ollut kamala kokeilu vaihe on käyty tahtojen taistoja. Tahtojen taistot ovat tietenkin väsyttäneet ja kiristäneet hiukan Stadin ja miun välejä. Silti en voisi olla onnellisempi meidän perheestä. Kaikki saadaan kumminkin aina järjestymään ja osataan nauttia niistä pienistä hetkistä<3  Välillä pitäisikin enemmän keskittyä niihin asioihin mitä on nyt eikä liikaa m

Ensilumi satoi tänne myöskin tänne Helsingin päähän :) Tulee vielä enemmän joulufiilis kun lumi satoi maahan.

Astun juuri ulos kylpyhuoneesta pieneen eteiseen. Edessä näkyy sininen ovi joka on hiukan vihertävä. Kaapien ovet ovat täynnä julisteita ja kortteja mitä peittävät punaviitahrat. Naurahdan muistolle juhlista missä veljeni kompastui ja punaviini lensi ympäri kaappien ovia. Istuimme iltaa ja pelasimme lautapeliä. Keittiön täytti nauru ja ystävät. Astun keittiöön ja kun katson vasemmalle nään ikean mustan lokerikkohyllyn mikä on täynnä tavaraa. Kun katson ylemmäs nään lego julisteen ja neljä mustaa hyllyä. Hyllyjen välissä on mustia perhosia ja hyllyt täynnä purkkeja ja muumimukeja. Kurotaudun hiukan ylemmäksi ja katson hyllyä mihin on ripoteltu ruusunterälehtiä ja kolme piirrettyä kuvaa. Hymyilen ja sipaisen hyllyä naurahdan ettei täältä ole varmaan koskaan pyyhitty pölyjä. Keittiössä on saman väriset sinivihreät kaapin ovet. Otan lasin vettä ja sivelen mahaa. Juttelen hiljaa isolle vatsakummulle. Kuulen askeleet ja tunnen halauksen ja käden mahan päällä ja kuiskauksen: Kohta! Hymyil

Vietämme syyslomaa paitsi Stadi ei :D Kävimme isompien lasten kanssa Luonnontieteellisessä museossa. Näin facebookissa mainostuksen että dinosaurukset valtaavat museon. Lähdimmekin suurien odotusten kanssa museoon. Lapset pitivät paljon ja kiertelivät ja ottivat paljon kuvia. Erityisen kiva oli huone missä oli keittiö missä sai avata kaappien ovia: Mitä ötököitä keittiöstä löytyy. Lillin lemparina edelleen kissaeläimet, Netta tykkäsi apinoista ja Elvis petoeläimistä kuten susista. Kaarle ei jaksanut mennä kierrosta loppuun vaan loppu matkasta Stadi kantoi Kaarlea kainalossa. Dinosaurus näyttely oli kolmannessa kerroksessa ja se oli pienoinen pettymys. Siellä oli kaksi isoa luurankoa tosin eihän sinne olisi enempää mahtunut. Mutta jotenkin silti petyimme odotimme enemmän. Mutta kaiken kaikkiaan päivä museossa oli todella kiva ja isommat tykkäsivät todella paljon. Tänään sitten Linnanmäen Valokarnevaaleille!

Istun Stadin kansa sohvalla ja katsomme Rillit huurussa sarjaa. Nauhoitetaan sitä aina viikko putkeen ja katsotaan viisi jaksoa putkeen. Tänään kun aloitimme jakson Wonder woman leffan jälkeen näkyi seuraavaksi Sub leffana kohdassa: Mr. Ms. Smith leffa oli alkamassa kello yhdeksän. Hassua naurahdin ja hymyilin. Se oli yksi Villen lempi leffoista.. Niitä pieniä hetkiä tulee joka päivä. Niitä pieniä asioita mistä muistaa toisen ihmisen.  Oli se sitten leffan nimi telkkarissa, tuoksu tai hetki. Kosketus tai hymy. Vastaan tuleva ihminen tai auto. Välillä tulee se hetki milloin hymyilee ja naurahtaa. Naurahtaa hassulle muistolle toisesta ihmisestä. Silloin tuntuu etten ole unohtanut vaikka välillä tuntuu siltä. Tuntuu kuin vene minkä kyydissä joskus olin on karannut yksin merelle. Seison rantahiekassa avoinjaloin. Tunnen hiekan ja tunnen tuulen. Haistan meri ilman. Nään uuden auringon nousun mutta silti nään horisontissa häämöttävän veneen. Soutuveneen ilman soutajaa. Lipuen aaltoja pit

Olen taas pitänyt hiljais eloa täällä vaikkakin suunnitelma oli yhdessä vaiheessa kirjoittaa max kaksi postausta per viikko.. Aika menee vaan niin nopsaan. Sitä käy töissä ja on kotona. Flunssaa pukkaa hiukan päälle ja kohta koko Jumalanpalvelus näyttö on kasassa. Sunnuntaina viimeinen kohta. Mutta eikös se ole että hyvä työntekijä sairastaa lomalla! Nimittäin nyt alkoi viikon mittainen syysloma. Tarkoitus olisi käydä Luonnontieteellisessä museossa ja valokarnevaaleilla Linnanmäellä. Pikkusisko tulee myöskin käymään.  Olemme olleet aika paljon kotona koska arki.. Lapset ovat olleet kuin perseelle ammutut karhut. Hirveää tappelua ja ei siedä toisiaan yhtään. Riitaa väänettään joka asiasta. Tai kannettaan pois päiväkodista kainalossa kamalan huutokonsertin kera. Löimmekin Stadin kanssa viisaat päämme yhteen ja tulimme tulokseen että olemme liikaa neljän seinän sisällä. Liikumme työpaikka koti väliä ja vapaa päivät menee vaan maatessa tai siivotessa. Joten idea riihen myötä tulim

Otsikko ja varmaan kertoo kaiken. Käytiin taas metsässä koko porukalla ja metsäpolut olivat täynnä mutaa ja vettä. Ainakin lapset olivat riemuissaan ja ehkä minäkin hyppäsin pari kertaa lätäkköön ja tein mutaa kengillä... Mutta lapsihan on terve kun se leikkii!

Tänään sunnuntaina istuin messussa takana lähellä kirkon ovia. Ovet ovat lasiset ja niistä näkyy käytävään. Seurasin messun kulkua välillä vilkaisten taakseni käytävään. Istuin takana ja pitelin kädessäni messun kaavaa. Istuskelin ja katselin kirkkoa mikä ei ollut tänään niin täynnä. Katselin taas alttaritaulua ja mittailin seiniä katseella. Katsoin alttarin vieressä olevia kapeita ikkunoita joista näkyivät syksyn värit. Hymyilin. Kuoro alkaa laulamaan jota säestää piano, viulu ja huilu. Annan musiikin viedä mukaan. Uppoudun hetkeksi viulun kauniiseen ääneen. Katsahdan laulun sanoja messuvihkosta ja kappeleen suurin kysymys on mikä on kohtalomme täällä? Pohdin taas kohtalo? Mikä on minun kohtalo? Ajatukseni siirtyvät Villeen kun käännän katsetta kynttelikköö mihin on sytetty valkoisia pieniä kynttilöitä. Mietin miksi jonku matka täällä kestää niin vähän aikaa ja toisen hyvin kauan? Miksi sairas joka tahtoisi kuolla ei kuole ja miksi nuori joka kamppailee elämästä kuolee? Miksi perh

Koska syksy on yksi lempi vuoden aikani ajattelin jakaa kuvia hiukan syksyn kauneista väreistä:

Kello lyö neljä työpäivä on ohi. Vilkutan kaikille ja vaihdan vaatteet. Hymyilen samalla nimikyltille missä lukee suntio.  Hymyillen kävelen pukkarista ulos ja sanon vielä kerran heipat aulassa ja aukaisen oven. Astun ulos kosteaan syysilmaan. Samalla käsi taskussa autonavaimia etsien. Vihreää nurmikkoa vasten näkyy oranssia, punaista ja keltaista. Toisella puolella harmaa asfaltti. Kävelen eteenpäin ja pysähdyn katsomaan värejä. Syksyn värejä. Kävelen kohti harmaata autoa minkä silmäripset ovat aiheuttaneet kikattelua ja timantit ihastusta. Pitäisi laittaa pikatchu riippumaan siihen peiliin. Entiset koristeet mitkä roikkuivat peilissä lihavassa leidissä: One piece hajustin, pari pokemon figuuria ja bff koru tuhouituvat kolarissa. Välillä kun kääntää auton taustapeiliä hipaisen ilmaa vieläkin etsien sitä hajustetta tai riippuvaa pokemonia.   Vilkaisen apukuskin penkkiä missä on kasa koulupapereita, laukku, eväsrasia joka leviää mutkassa lattialle huokaisen. Lattialla pyör

Blogin puolella on ollut hiukan hiljaista koska on ollut niin kiire. Töitä ja opiskeluja. Opiskelut sujuvat hyvin ja näyttö pukkaa päälle. Viimeinen rutistus menossa. Viimeinen näyttö ja vikat tehtävät joulukuussa sitten valmistuminen! Töissä meillä kävi tällä viikolla tarja Halonen puhumassa yhdessä tapahtumassa. Oli aika jännä päivä ja oli hienoa nähdä presidentti. Muuten arki sujuu hyvin. Syksy saapuu ja halloween on kohta ovella vaikka Stadin kanssa olemme molemmat ihan joulufiiliksissä. Juommekin glögiä sohvalla iltaisin ja mietimme lahjoja ja aattoa. Onkin varmaan homma ostaa lahjat koko poppoolle ja se pitäisikin aloittaa jo kohta. Yleensä olen aloittanut lahjojen hankkimisen jo heinäkuussa mutta tänä vuonan olen hiukan myöhässä. Myöskin auton vaihto on meillä edessä. Stadi luopuu hänen maasturista että saadaan tilalle auto mihin koko perhe mahtuu kyytiin. Säästääpähän jonkun verran bensoissa kun ei tarvitse kahdella autolla ajaa joka paikkaan. Pääsemme myöskin marra

Kävimme keräämässä sieniä ja saimme vielä lisäksi jonkun verran (paljon) kanttarelleja. Teimme niistä tänään lasagnea. Stadi pilkkoi ja minä join kahvia.. Heh.. No ei osallistuin minkäkin paisto osuuteen. Lasagneen tarvitset: Sieniä Lasagnelevyjä Dolmio valkeakastike purkin Sipuli Porkkanaa Öljyä paistamiseen Ensiksi pilko sienet, sipuli ja porkkana. Sitten paista sipuileita pannulla.  Lisää sienet paista hetki. Lisää porkkana. Paista taas hetki Lisää viimeiseksi dolmiokastike ja sekoita. Laita vuokaan ensiksi sienikastiketta ja sitten levyja tee tätä niin kauan kuin kastiketta riittää mutta päätä kokoaminen kastepäällyseen.  Uunissa 175 n. 40min. Teimme hiukan liian vähän kastiketta joten lasagnesta tuli hiukan kuivaa mutta hyvää se silti oli :) Juustoakin olisi voinut lisätä mutta sitä ei jääkaapissa ollut.