Leskenlehtiä ja sadetta

Aika on kulunut taas todella nopsaan eteenpäin. Minulla alkoi kesäloma ja suuntaammekin Pohjois-Karjalaan viikonloppuna ja ensi viikon maanantaina lennämme Stadin kanssa Portugaliin. Odotan matkaa todella paljon. Ekaa kertaa lentokoneessa ja isossa maailmassa. Kauempana kuin Viro, Ruotsi tai Venäjä. Elokuussa minut vihitään virkaan Mikaelin kirkossa. Olen myöskin kovasti päntännyt ja kuunnellut äänikirjoina Kristunuskon perusteita, historiaa, syntyä jne. Ensi vuonna pyrin yliopistoon opiskelemaan teologiaa. Jos minusta joku päivä pappi tulisi mutta mietin myöskin tutkiaksi erikoistumista. Uskontopsykologia olisi kamalan mielenkiintoista mutta en usko että pärjäisin psykologian tasokokeessa. Työn ohessa jos opiskelisin jos pääsen sisään. Realistinen valmistumisaika olisi sitten 8-10 vuoden päästä. Varmasti kielet kreikka, heprea, latina ja ruotsi tuovat sen vaikemman puolen opiskelussa. Mutta kunhan ekana pääsisin vain sisään. Nauroin joskus kun ylä-asteen ammatinvalinta testissä

Olen kirjoittanut aina ennnen että minun ja Villen juttu oli hatut. Oltiin hattuset. Minulla oli musta silenteri ja Villellä oli musta fedora. Minulla oli silinterissä punainen päällys minkä siskoni teki kun pukeudun kerran Michael Monroeksi. Meillä oli harmaa lierihattu ja musta stetsoni. Seinä täynnä hattuja joensuussa jotka roikkuvat valkoisella seinällä missä oli koivutapetti. Kultaisen väriset naulakot missä oli kaikissa kaksi koivunlehtiä. Niitä naulakoita oli 6 kappaletta. Ne roikkuivat eteisen viereisellä seinällä aulassa. Kuljen vieläkin se harmaa lierihattu päässä. Hymyillen kannan sitä. Silinteri on varastossa. Kannan palaa Villestä mukana aina. Näytän kuulema se päässä siltä kuin olisin kotoisin Kallion boheemi aluielta. Nauratti vai että tälläinen lande nayttää siltä? Yleensä meidän merkkipäivinä pidän aina hattua päässä muistuttamassa minua. Olen viime päivinä ikävöinyt paljon Villeä. Ollut vähän melankolinen fiilis. Kaikki rullaa loistavasti eteenpäin mutta silti

Kuuntelin äänikirjana mielenkiintoisen kirjan kirjan nimi on: Idiootit ympärilläni. Laitoin Stadinkin kuuntelemaan kirjan. Joka vaikutti myös hänen ajattelumaailmaan. Vaika hän ei sitä myönnä. Kirjan on kirjoittanut Thomas Erikson. Kirja jakaa ihmiset neljään eri värityyppiin. Punaiseen, keltaiseen, vihreään ja siniseen. Kirjassa kerrotaan kuinka tulla toimeen jokaisen värityypin kanssa. Värityypit pohjautuvat DISC-metodiin jota on käytetty vuosia jo maailmalla. Etenkin yritysvalmennuksissa. Thomas Eriksonin mukaan useimmat meistä ovat yhdistelmiä useista eriväreistä. Lopputulos on väriskoitus erinlaisella prosenttimäärällä. Värityypit:  Punainen hallitseva: Ulospäinsuuntautunut ja asiakeskeinen. Reagoi nopeasti. Ponnistelee päästäkseen johtamaan muita.  Ei ole kiinnostunut hienotunteisuudesta ihmissuhteissa. Toimii välittömästi. Ei pidä tehottomuudesta. Aikaperspektiivi: Nykyhetki. Keltainen innostava: Ulospäinsuuntautunut ja ihmissuhdekeskeinen. Reagoi nope

Olen nyt viimeinkin virallisesti vakituinen työntekijä. Vakituinen suntio. Olen todella onnellinen ja kuljen hymyillen varmaan viikon. On ihana kun töissä kaikki tulevat onnittelemaan ja halaamaan :)  Tästä on hyvä jatkaa kohti yliopisto haavetta ja teologian opiskelua. Olenki ahkerasti kuunnellut viime aikoina äänikirjana uutta testamenttia ja esittänyt meidän papeille kysymyksiä siihen liittyen. Olen taas täynnnä uutta puhtia. Vakituinen työpaikka, katto pään päällä, perhe ja vähän alle neljä viikkoa niin koneen nokka suuntaa kohti Lissabonia. Katselimme Stadin kanssa youtubesta videoita ja googlen street wiewillä seikkailimme jo siellä. Nauroimme ja uhkumme pientä jännitystä matkan odotuksen takia. Mutta ennen Lissaboniin lentoa menemme lasten kanssa isäni mökille Pohjois-Karjalaan. Kalastamaan, grillaamaan, uimaan ja saunomaan. Lapset saavat nukkua aitassa, kalastaa, uida ja olla ulkona. Toivotaan yhtä loistavaa säätä mitä viime aikoina on ollut. Kaikki rullaa loistavas

Kirjoitin joku aika sitten yhden kodin tarinan ja ajattelin jakaa sen teidänkin kanssa. Ajan kohti tuttua pihatietä. Parkeeraan auton tallin eteen mistä kömpii esiin hymyilevä mies. Lapsenlapset huutavat:"UKKI" ja juoksevat sisään. Tässä etupihalla on perinteisesti joka vuosi rakennettu talvella iso lumiukko. Korkein kaikista tai ainakin meidän mielestä.  Menen sisään ja lapset istuvat jo tutun pyöreän pöydän ääressä. Kun astun ovesta sen voi tuntea,haistaa ja maistaa kodin tuoksun ja lämmön. Olohuoneen isolla harmaalla divaani sohvalla ei ole paljoa tilaa ja sieltä huikataan moikat. Istun itse pöydän ääreen. Pöydän jossa on istuttu monta kertaa niin ilon hetkissä milloinka olohuoneen täytti yli 50 ilmapalloa. Siinä on lohdutettu surevaa ja puhuttu elämästä.  Kun kävelen portaat yläkertaan mietin kuinka monen turvasatama tämä on ollut. Paikka minne voi tulla yöksi jos muuta paikkaa ei ole. Siellä on ison peilin edessä tanssittu pasodoblea ja balettia mutta myöskin sa

Koulu loppui ja lapset saivat loisto todistukset. Sen kunniaksi käytiin Suomen linnassa. Siellä olikin Merisotakoulun avoimet ovet päivä ja päästiin näkemään komeita merimiespoika. Tai taisi olla että minä katsoin enemmän univormuja. Tuli kiivettyä sotalaivaan ja helikopteriin lasten kanssa. Käytiin sotamuseossa. Tuomiokirkon edessä oli puolustusvoimat esittelemässä kalustoa ja päästiin myöskin tankin sisään. Taivaalla lensi hornetti esitys. Päivä oli kaiken kaikkiaan loistava!

Käytiin meidän suntiotiimin kanssa virkistysmatkalla Tallinassa. Matkalla oli todella kivaa ja meillä onkin huippu porukka jonka seurassa viihtyyy loistavasti. Koko matkan ajan oli lämmintä ja sai nauraa. Tässä vähän kuvia reissusta.