Leskenlehtiä ja sadetta

Hei kaikki lukiat pidin pienen kirjoitus tauon ja mietin asioita hiukan. Mietin paljon jatkanko blogia ja tulin tulokseen että nyt on aika lopettaa kirjoittaminen. Kirjoittaminen alkoi surusta, selviytymisestä ja kasvamisesta. Opin tällä matkalla paljon. Nyt tuntuu etten enää saa kirjoitettua mitään istun ja tuijotan tyhjää ruutua. Tuntuu että en sure enää. Olen mennyt askeleen eteenpäin. Sieltä hukuttavasta mustasta vedestä kauas kultaiselle hiekka rannalla. Uudelle polulle. Polkua mitä kuljen käsi kädessä Stadin kanssa mukana kulkien kahdeksan pientä. On aika siirtyä eteenpäin. Ikävä ja kaipaus kulkee mukana aina. Ville kulkee aina mukana. Ei enää niin läsnä mitä joskus. Siltikin mukana aina. Kuten eräs päivä kun kaupassa katsoin appelsiinejä tuli mieleen se kakku mikä tehtiin yhdessä pääsiäisenä. On aika päästää irti ja mennä eteenpäin. Kiitos teille kaikille jotka ovat lukeneet meidän tarinaa ja kommentoineet. Kiitos kaikista tsemppi viesteistä ja tuesta mitä olen saanut. Kiito

Kävimme katsomassa Lux valofestivaalia. Kiersimme koko reitin vaikkakin oli pirun kylmä tuuli ja yhdessä vaiheessa tuli luntakin. Ainut miinus puoli festivaalista oli se että Espan puistossa olevat valotaideteokset olivat kiinni muuten lapset pitivät valoista paljon ja ihailivatkin niitä paljon.

Tammikuu: "Töihin kampean siis kahdeksaksi. Olen tykännyt todella paljon! Olen jo parin päivän aikana kiivennyt kirkonkello tapuliin ja roikkunut siellä köydessä yrittäen saada lattialuukkua auki, vaihtanut vesihanoja vessaan, tehnyt putkitöitä ja miettinyt uusia kynttiläpaikkoja kirkkoon. Olen istunut auton kyydissä ja vienyt postia, käynyt pankissa ja hoitanutm muita juoksevia asoita. En olisi ikinä uskonut että teen edes putkihommia ja vaihdan tiivisteitä! Osaanpahan nyt sen jos kotona putket alkavat vuotamaan." Kirjoitin ensimmäisen työpostauksen tammikuussa koska aloitin opiskelut silloin. Tammikuussa Ville olisi myöskin täyttäny 30-vuotta. Tapasin Stadin ekan kerran tammikuussa. Hän kirjoitti minulle netissä. En edes meinannut vastata hänelle ekana. Suljin koneen ja jätin viestin avaamisen jälkeen. Kuitenkin tuli tunne että pitää vastata siihen ja aukaisin koneen uudelleen. Se kannatti. Ehkä johdusta jostakin muualta?  Helmikuu: "Kävinkin tänään symboli