Leskenlehtiä ja sadetta

Kesä on jo saapunut Helsinkiin. Kevät on todella lämmin ja näin siitepölyallergikkona voin sanoa että ketuttaa :D Ihanaa kun on lämmintä mutta saisi sataa välillä niin siitepöly laskeutuisi. Hassua etten ole kirjoittanut aikaan. Vaikkakin tuntuu että kun katson kirsikankukkapuiden loistoa ja hymyilen. Hymyilen sille muisitolle missä Ville halusi katsoa yhtä anime sarjaa koska se oli minulle tärkeä. Sitä oli vain yli 600 jaksoa. Naurahdan sille muistolle kun laulettiin keskellä metsää Hopeanuolen tunnaria. Hassua että tuntuu että olen ainut ihminen maailmassa joka vielä muistaa. Kaikki elää edelleen omaa elämäänsä eteenpäin. Kun sytytän surukynttilän alttarin viereen siunauksessa muistan, kun leski itkee siunauksessa liikutun. Liikutuin kamalasti töissä kun yksi poika itki vuolaasti äitiään. Arkku oli samanlainen ja yksittäisiä ruusuja. Kysymys: Pääseehän äiti isin viereen? Tiukka halaus. Se tunne kun kerrot itse herkistystä pidellen että: Varmasti pääsee. Tänään istuin mesus

Kesä on viimeinkin saapunut ja pitihän se porukalla käydä katsastaa Roihuvuoren kirsikankukka loistoa :)

Käytiin porukalla Nuuksiossa ja paisteltiin notskilla makkaraa :) Tässä hiukan kuvia reissusta.

Ja tietenkin hiukan myöhässä vain oikein hyvää vapua teille kaikille. 

Pahoittelut.. En ole taas kirjoittanut aikaan. Huomenna 5.5 on minun ja Villen hääpäivä tulisi 4-vuotta. Minun piti viedä Joensuussa ollessa 4 ruusua haudalle ja kynttilä mutta lähdimmekin aikaisemmin takaisin Helsinkiin. Yritän jatkossa olla aktiivisempi täällä blogin puolella mutta aika katoaa jonnekkin? Täällä kevät onkin jo pitkällä. Koivun oksiin alkaa muodostua hiirenkorvia, nurmikko vihertää ja ulkona voi kävellä pikku takissa. Hetkiä..  Aurinko lämmittää ihanasti kun nostan aurinkolasit silmille ja astun sisään harmaaseen Mersuun. Käynnistän auton ja radio pauhahtaa soimaan. Kello on puoli kahdeksan ja kömmin kohti työmaata. Käännyn pihasta ja tulen ensimmäiseen liikenne ympyrään ja naurahdan radion aamushowelle, laulan mukana ja ajan kaupan pihaan. Käyn nopeasti hakemassa pientä syötävää töihin. Kun ajan pitkää suoraa ja nään fedorapäisen miehen hymyilen. Hymyilen ja hetken mietin ja hukun muistoon minun fedorapäisestä miehestä. Ihan kun voisin nuuhkia tuoksua joka