Hiljaisuus
Olen ollut hiljaa nytten jonkun aikaa. Tuntui etten saa ulos itsestäni mitään enää. Väkisin pakotettuna pidin itseäni kiinni täällä. Väkisin ikävässä ja kaipuussa. Tauko teki hyvää. Pääni pursuaa taas kirjoitus ideoita. Aurinko paistaa taas. Kevät saapuu. Lumi rapisee kenkien alla haistelen kirpeää pakkasilmaa ja suojaan käsillä silmiä kun katson taivaalle. Aurinko heijastaa lumeen pieniä timantteja ja lapsi puhaltaa ulkona saippuakuplia. Hymyilen olen juuri lähdössä töistä. Kuljen kohti harmaata autoa. Hymyillen kohti kotia missä odottaa Stadi. Hymyilen taas. Istun autoon, kaivan avaimet ja auto hörähtää vähän yskien käyntiin ja radio pauhahtaa päälle. Hymyilen. Auringon säteet ja naurua.. Ensimmäiset auringon säteet kun katselen. Ikkunasta ulos. Istun sängyllä mustilla petivaatteilla. Stadin ääni kuuluu taustalla. Pienin lapsista on vain kotona. Hän katselee sohvalla padilta videoita ja naurahtaa välilllä. Istun sängyllä ja hiukan avaan sälekaihtimia. Aurinko osuu silmiini, sir