Leskenlehtiä ja sadetta

Meidän perheessä on kaksi erityisruokavaliota minä olen kasvissyöjä ja Kaarle on keliaakikko. Diabetes ei ole ruokavalio, diabeetikko voi syödä normaalista mutta koska se on autoimmuunisairaus oli Kaarle taipuvaisempi sairastumaan myös keliakiaan. Keliakia ei meille ole tuonut harmaita hiuksia ollenkaan. Ruuassa se näkyy niin että keitämme kahdet makaroonit, suurustamme kastikkeet gluteenittomilla jauhoilla ja perehdymme ostamiimme tuotteisiin kaupassa. Yllättävän moni tuote sisältää gluteenia tai jäämiä siitä. Itse en siis syö punaista lihaa eli olen ns. Semivegaani. Monet kysyvät miksi en syö punaista lihaa ja totuus on se että en vain pidä siitä. Olin joskus jonkin aikaa täysin vegaani. Sen jäljiltä en ole syönyt muuta kuin jauhelihaa ja karjalanpaistia. Itse asiassa karjalanpaisti on varmaan ainut liharuoka jota kaipaan. Se on kumminkin perinteisesti kuulunut joulupöytään tai silloin teen poikkeuksen. Toinen mitä pohdin on riista koska sehän on mahdollisimman ekologista. Mi

Lähiaikoina on paljon puhuttu kiusaamisesta Kontiolahdella sattuneen nuoren kuoleman vuoksi. Paljon voimia omaisille. Pistää niin vihaksi se että aina pitää sattua näin ennenkuin asiaan puutuutaan jollakin tasolla. Nykypäivänä koulukiusaaminen on saanut uuden kanavan sosiaalisen median. Muistan kuinka ylä-asteella luokanvalvoja sanoi: Jenni siusta ei kyllä tuu ikinä mitään. Silloin se oli sanallista ja ehkä hiukan fyysistä. Kännykät olivat vasta tuloillaan ja netissä oltiin irc-galleriassa. Ensimmäisen kerran törmäsin sosiaalisessa mediassa kiusaamiseen kun luin tyttäreni whatsupp viestejä. Hänellä oli eka puhelin ekalla luokalla. Lukeminen takkusi hieman ja hän oli mennyt whatsupp ryhmään isompien tyttöjen kanssa. Viestiryhmässä isommat tytöt järjestään laittoivat pilkkaavia viestejä hänestä joita hän ei itse osannut lukea. Laitoinkin ryhmään viestin että loppuuko? Kiusaaminen loppui siihen whatsupissa kun uhkasin kertoa kiusaajien vanhemmille. Toinen kerta oli täällä Helsingissä

Kävin eilen ottamassa syntymäpäivieni kunniaksi uuden tatuoinnin. Idea sinne menosta tuli lennosta mutta kuva minulla on ollut jo pitkän aikaa mielessä. Otin kuvaan kompanssin näyttämään suuntaa. Nuoli osoittaa kompanssin lailla että aina on olemassa toinen tie. Mustien ja synkkien ajan jaksojen kuten Villen kuoleman jälkeen olen löytänyt tien taikaisin elämään. Kompanssi muistuttaa siitä että aina on toinen tie joka ei ole niin synkkä. Noi punaiset viivat miun kädessä on tussia ja kuva on otettu juuri tatuoinnin ottamisen jälkeen. Tykkään itse siitä kamalasti vaikka haters gona hate. Onneksi osaan painaa ne omaan arvoonsa ja jättää esim. kiusaamisen sosiaalisessa mediassa omaan arvoonsa. Voisinkin kirjoittaa tekstin siitä!

Kaarle on viime aikoina puhunut paljon Ville iskästä joka on taivaassa. Olen teettäyt ifolorkirjoja joka vuosi ja kerännyt  niihin vuoden kohokohtia ja kuvia matkan varrelta. Kaarle onkin selaillut niitä paljon viime aikoina. Kaarle on alkanut kysella paljon kysymyksiä kuten; - Missä Ville iskä on? - Miksi Ville iskä kuoli? - Minkälainen Ville iskä oli? - Onko sinun tatuoinnissa Ville iskän kuva? - Onko Anssi iskä jos Ville iskä on isä? Minusta lapselle on tärkeää puhua kuolemasta. Myöskin tunteiden näyttäminen kuten suru lapsen edessä on luvallista. Lapselle näytetään että hänellä on lupa itkeä ja surra eikä tunteita tarvitse padota sisälle. Herkistyn itse edelleen välillä kun puhun Villestä välillä tai kuulen tietyn biisin radiosta. Itken vieläkin mutta itken ehkä enemmän sitä mitä menetin, itken kaipuuta. Lapset näkevät että suru ei ole tabu. On myöskin tärkeää puhua lapselle kuolemasta lapsen ikätason mukaan. Mannerheiminlastensuojelu liiton sivuilla sanotaan että: Ku

Kesälomall minuun iski kamala tarve pistää meidän sisustusta uusiksi. Sain loppujen lopukis Stadinkim innostumaan asiasta. Uusiksi meillä meni verhot, olohuoneen taulu, matto ja teetimme myöskin kuvia seinille matkan varrelta. Ostimme myöskin huonekasveja jotka ovatkin Stadin kontolla koska en itse ole mikään viherpeukalo! Meidän entinen sisustus oli huomattavasti harmaampi. Yritimme saada hiukan valoa lisää sisään vaaleilla väreillä mutta emme kumminkaan halua asuntoon valkoista. Laitoimme myöskin meidän takapihan uusiksi. Ostimme takapihalle puisetlaatat ja istutin lasten kanssa vadelmia, karviasia ja mustikoita kasvamaan. Lapset tosin eivät malttaisi odottaa milloinka päästäisiin poimimaan oman maan marjoja.