Leskenlehtiä ja sadetta

Juhlapyhät yleensä eritoten joulu vietetään perheen kanssa, ystävien tai muiden läheisten. Mutta kaikkien kohdalla asia ei ole niin. Siihen syitä on monia. Voi olla pitkät välimatkat, työn tekeminen tai menetykset. Etenkin suurien menetyksien takia joulu voi tuntua erityisen haikealta ja yksinäiseltä juhlalta. Suru voi kaksinkertaistua. Jouluun on latautunut tietynlainen paine yhdessä olosta. Telkkarissa näkee suurimmaksi osaksi mainoksia missä on onnellisia perheitä. Minua itseäni tietenkin auttoi lapset ja oma perhe ketkä olivat lähellä. Vaikka Villen menetys painoi taustalla iski vasta aina iltaisin. Päivällä kun touhusi lasten kanssa. Se tuntuu edelleen. Vaikka Ville kuoli vuonna 2016 ja kohta mennään 2020, siltikin tulee se haikea olo pyhäpäivinä. Vasta oli isänpäivä. Huomasin itse sen haikeuden kun seisoin Östersundomin kirkolla ja nuuskin joulukuusta. Painoin nenänpäätä kohti neulasia ja naurahdin aina kun sain piston. Kuusi tuoksui joululta ja toi mieleen meidän ekan joul

Aika.... Se tuntuu valuvan ohi. Huomaat että hitsi nythän on jo perjantai vasta oli maanantai. Kesä vaihtuu syksyksi. Syksy vaihtuu talveksi. Ajan antaminen lapsille, itselle ja parisuhteelle on melkoista tasapainottamista kotona. Kaikki kun menevät omilla menoillaan on töitä, koulua, harrastuksia, lääkäreitä ja muita menoja. Aika itselle: Otan itselleni silloin tällöin aikaa. Menen sängylle laitan kuulokkeet korville ja kuuntelen äänikirjaa. Tai sanon että nyt haluan nukkua ja olisi kiva jos olisitte vähän hiljempaa. Saan yleensä pari tuntia nukuttua. Välillä käyn kaupungilla. Ne hetket kun on kotona yksin vaikka vain 15min. Niistä otan kaiken irti. Imen hiljaisuutta ja vain istun sohvalla. Kuuntelen hiljaisuutta. Olen oppinut nauttimaan siitä. Hassua kyllä Villen kuoleman jälkeen vihasin eniten hiljaisuutta. Nytten suurperheen äitinä olen oppinut arvostamaan sitä. Toinen asia mistä nautin on koiran kanssa ulkoilu. Myöskin olen ottanut politiikan omaksi harrastukseksi. Aik

Joka vuosi järjestettävä Valoa, ei väkivaltaa- kampanjan. Kampanjan tarkoituksena on tuodaan esiin ja puolustetaan naisten ihmisoikeuksia, ruumiillista koskemattomuutta ja oikeutta elämään ilman väkivaltaa. 25.11 vietetään YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää. 2019 vuoden teema on: Jokaisella on oikeus tukeen. Sillä viestitään että jokaisella väkivallan uhrilla on oikeus tukeen ja apuun. Olit sitten asunnoton, päihteidenkäyttäjä tai esim. nuori. Suomi on Euroopassa toisena perheväkivalta tilastoissa. Suomessa joka kolmas nainen kokee lähisuhdeväkivaltaa.  Ensi-ja turvakoti ylläpitää 13 turvakotia. Suomi saa huomautuksia hälyttävästä lähisuhdeväkivalta tilanteesta. Amnesty ja YK nostavat esiin tilastot ja riittämättömät tukipalvelut. Vaikka turvakotipaikkoja on lisätty jää silti edelleen puolet ilman paikkaa. Lähisuhde väkivallanmuotoja on monia ja enemmän on alettu puhumaan henkisestä väkivallasta. On myöskin taloudellista väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa. Ilman

Hei! ajattelin kirjoitella marraskuun top 6 asiaa :) 1. Työehtyisöpäivä kulttuuritalolla. Koko Helsingin seurakuntyayhtymä järjesti työntekijä päivän kaikille yhtymässä työskenteleville. Päivään mahtui paneleeita ja puheita, Yksi parhaimpia puheita oli tarina Mount Sisuslle kiipeämisestä. 2. Äänikirjat. Olen niiden suur kuluttuja. Kuuntelin vähän aikaa sitten kirjan Äiti meidän joka kertoo turvattomasta lapsuudesta. Myöskin Annni Saastamoisen kirja Sirkka oli hulvaton. Suosittelen lämpimästi molempia.  3. Viikin kirkossa luettiin minun teksti surusta. 4. Tietenkin en voi olla mainitsematta meidän koiranpentua Islaa. Se pakottaa ulos satoi tai paistoi. Eilenkin nautin kun kävelin vesisateessa koiran kanssa. Hetki omaa rauhaa, sateen ropina ja tuleva talvi. Vaikka Helsingissä on satanut vettä jo kaksi päivää putkeen.  5. Politiikka. Kait se on pakko myöntää se on kiva sivu harrastus. On hauska seisoa teltoilla jakamassa ilmapalloja ja jutella ihmisille. Sain

Kävin pikavisiitillä joensuussa ja pyörähtämässä minun ja Villen asunnolla. Sinne tuli uudet vuokralaiset ja kävin tapaamassa heitä. Olen paljon pohtinut viime aikoina vanhaa asuntoani. Kuljeskelin siellä huoneesta huoneeseen. Kosketin tapettia ja seiniä. Asunnon negatiivinen ilma mikä siellä joskus oli on poissa. Tunsin enemmänkin iloa kun kuljeskelin siellä. Uudet lattiat, uusi maali ja uudet tasot keittiössä. Kaikki näytti puhtaalta ja uudelta. Olin hyvin iloinen. En tiedä mitä asunnolle teen. Pitäisi kai joskus myydä se olisi fiksua, mutta kuitenkin en tiedä tahdonko? Olin kumminkin iloinen siitä että asunnon stigma oli poissa.

Tänään vietettiin itsemurhan tehneiden muistopäivää. Olin surun siivet musiikki tapahtumassa Viikin kirkossa. Tapahtuma oli kaunis ja tekstit mitä, siellä luettiin koskettivat. Minunkin runo luettiin siellä. On tärkeää että tabua itsemurhasta rikotaan puhumalla. Lisätään ihmisten tietoa asiasta ja poistetaan häpeää mikä asian ympärillä leijuu. Tarvitaan paljon ennaltaehkäisevää työtä ja sitä, että ihmisestä jolla on paha olla otetaan heti koppi. Tsemppiä kaikille päivään<3 Herkistyin tänään itsekkin pitkästä aikaa kun kuuntelen runoja ihmisten surusta. Etenkin mieleen jäi ne isän enkelihousut ja hassut voileivät. Me aina naurettiin Villen mättöleiville missä oli sisällä millon mitäkin tähderuokaa. Herkistyin myöskin oman runon kohdalla. Pitkä matka on kuljettu vaikka vasta kolme vuotta, mutta se tuntuu pidemmältä.

Apua nyt mennään jo marraskuun puolivälissä. Minne syksy oikein katosi? Ensimmäiset pikku joulut häämöttävät jo perjantaina. Meillä lapsista alkaa jo huomata joulun odotuksen ja lahjatoiveita tippuukin tiuhaan tahtiin koko ajan. Mutta itse vierastan kamalasti tavaran ostamista ja kulutushysteriaa. Joulussa kumminkin parasta minun mielestä on ruoka ja yhdessä olo perheen kanssa. Menemme tänä vuonna käymään Joensuussa itsenäisyyspäivän aikoihin. Aattona olen itse taas töissä. Mutta ajattelin kertoa pari lahjatoivetta lapsilta. Meidän kestosuosikki on pikku legot. Niitä toivovat kaikki. Etenkin uudet Lego Hidden sidit ovat lahjalistalla. Isompien toiveet ovat muutenkin tyyliä vaatelahjakortti, pelilahjakortti, tigerlahjakortti, s-lahjakortti ja niken kengät. He eivät oikein edes toivo enää leluja paitsi legoja. Isompien tyttöjen toivelistalle on myöskin ilmestyneet meikit! Myöskin kuullokeet ja muut puhelin tavarat (uudet puhelimet) olisi toivelistalla. Pienemmillä taas pi

Meidän isä kiva on, parrakas tai parraton. Laiha taikka lihava, meille hän on ihana. Meidän isi on suuri, suurempi kuin punajuuri. Meidän isi on kaunis, kauniimpi kuin nauris. Meidän isi on kiltti, lämpimämpi kuin viltti. Nouse aurinkoinen, nouse hiljaa vaan, heitä säde vieno minun isän ikkunaan!

Mä katselen reunalta maailman, mie nään vaan auringon laskevan, mie luulen ettei aamua tulekkaan, joka saisi sen auringon nousemaan. Olen monesti miettinyt että seison reunalla maailman. Katson auringon laskevan, laskeutuvan pimeyden tunnen lähellä. Sen syliin on helppo hukkua. Helppo tuudittautua mustaan. Mutta kun käännyin reunalla maailman ja astuin maalle. Kävelin maan läpi, soudin meren halki, kävelin metsän halki ja tulin aukealle. Missä mie putoan pilviin. Uppoan sammaleeseen. Olen katsonut silmiin tyhjiin ja tuntenut kaiken kauniin katoavan. Opin siellä aukealla pilvissä maatessa rakentamaan muurin. Opin kävelemään kauas itsestäni. Kadotin itseni osan minua. Se on hassua. Miten aika kuluu eteenpäin mutta silti aina kävelen. Kävelen halki aavikon, kaupungin, tunturin ja palaan metsään minkä keskellä on aukio ja ne pilvet. Se on minun lintukoto. Vähän niinkuin haavemaailma jostakin kaukaa. Se oli ensiki hukkumista mustaan veteen. Hukkumista liejuun ei toivoa ei valoa. M

Tämä viikko oli kyllä yhtä hullun myllyä ja juoksemista. Tuntui ettei kerennyt istumaan missään vaiheessa. Maanantaina olin töissä. Tiistaina työt ja JHL:n kokous. Missä minut valittiin hallitukseen ja sihteeriksi. Siitä suuntasimme syömään.  Keskiviikkona töiden jälkeen suuntasimme koko koillisen kokoukseen missä oli piiriedustaja puhumassa. Torstaina olin vapaalle eli kävin päiväkodilla kuvauttamassa muksut ja hoidin koulukeskustelut pois alta. Perjantaina töiden jälkeen menin discovalvojaksi. Lauantaina eli pyhäinpäivänä olin töissä kahdessa tilaisuudessa. Sunnuntaina vapaana suuntasimme Hakaniemen markkinoille. Siihen kun laskee mukaan koiranpennun, lapset, pyykin ja ruuanlaitoin. Kaiken kaikkiaan aika meno viikko! Mutta oikein ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille<3

Oikein rauhaisaa pyhäinpäivää kaikille. Minä vietin sitä töissä kahdessa tilaisuudessa. Ensiksi Östersundomissa ja sen jälkeen Mikaelissa. Pyhäinpäivänä muistellaan edesmenneitä läheisiä, sukulaisia ja ystäviä. Sain tänään kuvia että Villen haudalle oli viety kynttilöitä. Hymyilin töissä ja sytytin itsekkin kynttilän muistolehtoon. En itkenyt mutta sitten kun ajoin kotiin. Vesi ropisi auton ikkunaan ja oli pimeää. Tunsin kyyneleiden kohoavan silmiin. Itkin hetken. Juttelin tänään yhden naisen kanssa hänkin oli leski. Totesimme molemmat että ei sitä koskaan unohda aina se on taustalla. Joimme kupilliset glögiä ja hymyilimme. Se oli hetki missä ymmärsimme toisiamme vaikka ikäero oli melkein 50 vuotta.