Leskenlehtiä ja sadetta

Oikein ihanaa joulua kaikille<3 

On taas se aika kun kirjoitetaan joulupukille. Tai no Netta laittoi lahjalistan whatsup viestillä minulle. Perheen nuorimmat uskovat vielä mutta isommat eivät enää niinkään. Lahjatoiveiden eron huomaakin todella suuresti vielä viime vuonna lahjatoive listalla oli leluja nytten niiden tilalle on tullut Niken lenkkarit, Niken kassi, lahjakortteja, leffalippuja ja rahaa. Minäkin olin vielä varautunut niihin My little poneihin ja barbeihin. Sisällä tuntui että tirautin kyyneleen ne kasvaa niin nopeasti. Pienemmät onneksi vielä toivovat leluja. Esimerkkinä Kaarlen lahjatoivelista: Legoja Dinosaurus Musta Spiderman Hulk tavaraa Vihreä dinosaurus talo  Myöskin yksi kova juttu mikä isommilla on ollut on Fortnite. Playstation 4 peli. Ilmainen peli mihin voi ostaa tavaraa ja skinejä eli hahmoille erinlaisia lookkeja. Siihen paljon pelirahaa kuulema. Myöskin legot pitävät onneksi pintansa. Kaikkien lasten lahjalistoilta löytyy legoja.  Kaikilal tytöillä myöskin pi

Tänään istuskelin kirkon aulassa ja katselin lasiovien takana olevaa messua. Samalla selasin minun instagrammin my storyn videoita läpi. Olen tehnyt niitä viime aikoina paljon. Kuvaan paljon suntion työtä ja mitä siihen kuuluu. Olen saanut videoista yllättävän paljon postiivista palautetta. Kaikki ovat kehuneet paljon. On ehdotettu että se vietäisiin hiukan eteenpäin joten jännityksellä odotetaan mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Jännittää vaan aika paljon postiivisesti. Mutta kirjoitin joskus Konmarituksesta . Eli siis kyse on Japanilaisesta perinteisestä uskonnosta missä uskotaan että kaikilla esineillä on oma henki joka vaikuttaa niiden olotilaan. Niinpä tavarat herätellään ennen raivaamista. Otetaan käteen ja taputellaan niitä. Sen jälkeen mietitään tuottaako tavara minulle iloa. Ideana on ympäröidä itsensä iloa tuovilla esineillä joka lisää postiivista energiaa. Olen siis marittanut voisiko sanoa urakalla. Lasten huoneet olivat ekana vuorossa ja sieltä hävisikin 6 säkkiä tava

Laiteltiin Itsenäisyyspäivänä vähän jo joulua. Tajusin vaan jälkeenpäin että Budha ei ehkä sovi tonttupöydälle. Tosin lasten sanojen mukaan laitetaan sille vaan tonttulakki päähän niin se menee tontusta! Mutta eikös se personaallisuus olekkin tärkeintä ;)

Meidän viikko kuvina.  Manantai: Tiistai: Keskiviikko ja torstai: Perjantai, lauantai ja sunnuntai: Viikko oli täynnä kaikkea kivaa! Työporukan pikkujoulut, Joensuun reissu ja 60wee juhlat. Pyörehdettiin myös karavaanareitten pikkujouluissa. Töissä taas viimeinen kerta pienituloisten ruokailussa ja voileipäkakkujen tekoa. 

Hei. Muutin jokin aika sitten blogin ulkoasua. Olen ajatteluut ja tahdon ruveta taas aktiivisemmaksi täällä. Päivitän myöskin aktiivisemmin minun instagram tiliä :) Joten uusia tuulia puhaltaa pian :)

En ole taas kirjoittanut hetkeen. Kamala kiirus koko ajan. Olin eilenkin melkein 12h töissä ja 3 niistä ylitöissä. Seurakuntavaalit veivät aikaa ja vaalivalvojaiset vietettiin eilen loppuun. Vaalien humua siis ollut pitkin viikkoa. Olen myöskin kokkina pienituloisten ruokailussa tämän vuoden loppuun. Tänään viimeksi kokkasin jauhelihakeittoa lounaaksi sinne. Joten eilenkin kun olin kymmenen jälkeen illalla kotona kapsahdin heti sänkyyn teekupposen jälkeen. Joulu tulee ja töissä alkaa olla kamala kuhina ja jouluvalmistelut ovat parhaillaan koko ajan käynnissä. Joulu tulee ja nopeasti :) Pika kuulumisia tänne. Yritän saada oikoluetuksi yhden postauksen lähiaikoina. Nytten vain pikaisia kuulumisia :)

Kuljen Helsingin rautatieasemaa kohti ihmisten valuvan ohi. Stadi harppoo edellä. Menenmme sisälle isoista ovista jotka ovat hiukan painavat. Astun sisään ja näin harmaata hymyillen mietin että yhdessä telkkkari mainoksessa taidettiin mainostaa Suomea hyvin harmaana maana. Kuljen kohti liukuportaita erinlaisten pienten kojujen ohi. Menin ohi kahviloiden joista tulee pieni kahvin tuulahdus, ohi isojen tiskien missä notkuu erinlaisia patonkeja leipiä. Kuljen ihmisten ohi joilla on kuullokeet korvilla ja kännykät kädessä. Katselen ja tarkaillen ihmisiä. Kukaan ei hymyile. Olen pistänyt merkille sen etttä Helsingissä hyvin harva ihminen hymyilee. Astun liukuportaisiin jotka menevät alaspäin. Stadi seisoo edessä ja kääntyy ja hymyilee. Hymyilen takasin. Kunnes käännyn ja käännä katseen. Nään kodittoman miehen. Vanhemman miehen jolla kuluneessa talvitakissa on monta reikää. Harmaa parta repsottaa ja pipo on syvällä päässä. Mutta järkytyn. Järkytyn kun nään miehen kasvot.  Kasvot jois

Rauhaisaa yhäinpäivää kaikille. Tänään muistamme niitä jotka ovat edelleen mukana muistoissa. Mutta tärkeimpänä kaikesta elämä on nyt rakastakaa, iloitkaa, itkekää ja nauttikaa. Me vietetään tämä lauantaina kotona perheen kesken. Yhdessä oloa tänä päivänä. Kuvassa Östersundomin kirkko ja hautuumaan muistolehto.

Minulle sattui pieni työtapaturma maanantaina. Olin keittämässä kananmunia ja nostin kattilaa pois hellalta, kompastuin ja kattila osui tiskipöydän reunaan. Siitä seurauksena kattila heilahti ja kippasi minun vasemman käden päälle kiehuvat vedet. Juoksin heti laittamaan käden kylmän veden alle. Työkavereiden ehdotuksesta lähdin työterveyshuoltoon ja sain sieltä viikon sairasloman toisen asteen palovammasta. Joten nyt mennään vasen käsi paketissa. Mutta sellaista sattuu välillä. Mutta kyllä se sattui kun istuin metrossa sen käden kanssa enkä tajunnut edes ottaa kylmää mukaan. Mutta hammasta purren ja ulos katsellen ensilumen laskeutumista Helsinkiin.

Olen menossa ystävi häihin Joensuuhun. Olen kaasona jotenka ajattelin järjestää pienen leikkimielisen pelin. Hääleikit jakavat varmasti mielipiteitä ihmisten keskuudessa perinteisestä morsiammen ryöstöstä vähän uudempiin peleihin. Mutta ne ovat kumminkin osa hääperinnettä enkä usko että ne ovat katoamassa minnekkään. Hyvin ohjattu ja toteutettu leikki kumminkin nostaa juhlien tunnelmaa ja auttaa vieraiden sosiaallista kanssakäymistä. Mutta kunhan muistaa ettei ohjelmanumeroita ole liikaa. Mutta jos sinusta tuntuu ettei ne ole teidän juttu niin ei ole virhekkään jättää niitä pois. Itse ajattelin että leikki: 12 kuukautta on kiva ja siinä muistetaan hääpari pitkin vuotta. Se on siis lupaus leikki häiden jälkeisille kuukaisilla. Jokainen saa yhden tehtävän mikä suoritetaan kerran kuukaudessa. Näin hääpari tulee muistettua vuoden ajan. Leikin voi toteuttaa monella tapaa. Vieraille voi laittaa kiertämään pussin ja aina musiikin pysähtyessä se vieras kenen kädessä pussi on niin nostaaa

Kävimme lasten kanssa ihastelemassa Linnanmäen Valokarnevaaleja. Menimme lauantai iltana ja lintsi oli täynnä porukkaa. Lippuja meillä ei ollut. Jonot kojuille ja laitteisiin olivat todella pitkät joten emme viihtyneet väen paljoudessa kovin pitkään. Mutta lapset tykkäsivät kovasti. Tässä pari kuvaa Linnanmäeltä.

Kaarle sairastaa ykköstyypin diabetesta joka on autoimmuunisairaus ja diabeetikolla on korkea riski sairastua myöskin keliakiaan. Keliakia on myös autoimmuunisairaus ja lääkäri selitti minulle että jos sinulla on niitä yksi todennäköisesti sairastut myöskin toiseen. "Keliakia on autoimmuunitauti, johon liittyy taipumus vasta-aineiden muodostumiseen omia kudoksia kohtaan. Siksi keliakiaa sairastavilla esiintyy muuta väestöä useammin muita autoimmuunitauteja, esimerkiksi tyypin 1 diabetesta ja kilpirauhasen sairauksia." Lause lainattu Terveyskirjastonsivuilta. Käytiin siis tähystyksessä Kaarlen kanssa ja odoteltiin sitten 4 viikkoa tuloksia. Epäilin kovasti odotus aikana että onkohan meillä sitä koska oireita ei ollut ollenkaan. Ainut mitä epäilin on se että Kaarlella on aina hiukan maha pömpöttänyt hassusti. Keliakin oireita ovat: Ripuli Ylävatsan turvotus Ilmavaivat Painon lasku Lapsella kasvun hidastuminen Ihokeliakiassa iholle nousee rakkuloita kyynärpäihin

17.10 järjestetään asunnottomienpäivä joka on Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälinen päivä köyhyyden poistamiseksi. Asunnottomien yö on kansalaisliike, joka tukee jokaisen oikeutta omaan eli vakituiseen asuntoon eli kotiin. 2012 tehdyn kyselyn mukaan Suomessa oli 7850 asunnotonta ihmistä. Tällä hetkellä arvoidaan että suomessa on 6800 asunnotonta ihmsitä mihin ei ole mukaan luettuna vankilasta  vapautuneet asunnottomaksi ihmiset. 2012 tehdyn tilaston mukaan puolet asunnottomista ovat Helsinkiläisiä. Joten pienessä laskussa ollaan joka on mahtava juttu mutta silti ihmisiä vailla asuntoa on liian paljon. Suomen perustuslaki 19 pykälä sanoo: Jokaisella, joka ei kykyne hankkimaan ihmisarvoisen edellyttävää turvaa on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisenoikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Kunnilla on velvollisuus järjestää lämmin yösija kotipaikkaan katsomatta. On järjestetty erinlaist

Koska teen tuplavuoron tänään niin päivänkuvana on tietenkin minä töissä :) Ostin itselleni keltaisen paidan. Olen yrittänyt ostaa muunkin värisiä vaatteita kuin mustia ja ihastuin tähän väriin ihan kamalasti :3    

Olen Kaarle olen kolme vuotta ja minulla on ikäkriisi. Olen huomannut että isomilla on erinlaisia sääntöjä kuten saa mennä yksin ulos mutta minä en saa. Isommilla on omat kännykät mutta minulla ei. Isommat saavat valvoa myöhempään kuin minä. Isommat ovat koulussa mutta minä en. Olen Kaarle kolme vuotta ja tahtoisin olla jo iso. Kiukkuan kovin usein äidille siitä että milloin kasvan isoksi. Poljen jalkaa ja huudan: Tahdon olla isompi. Tahdon mennä yksin ulos, valvoa pitkään ja tahdon oman puhelimen. Tai ainakin oman ipadin. Tahdon myöskin ravintolaan syömään kaverin kanssa ja mennä kavereiden luokse leikkimään yksin. Ajaisin potkulaudalla parhaan kaverini pojan luokse ja menisimme ravintolaan. Siksi kysynkin joka päivä äidiltä: Milloin minulla on syntymäpäivät? Joko? Joko? Montako päivää???? Kiukkuan myöskin siitä että mummolla ja ukilla on nyt pieni talo ja ne ei tule huomenna tänne. Kiukkuan ja poljen jalkaa. Joskus pyörin lattialla ja heitän kaikki Uunokortit lattiall

Hei te kaikki ihanaiset lukiat. En ole taas kirjoittanut hetkeen. On ollut kamala kiire koko ajan. Paljon töitä ja Kaarle sai diabeteksen lisäksi keliakia diagnoosin. Ollaan siis opeteltu uutta ruokavaliota ja kaikkea mitä siihen kuuluu. Tulen jossakin vaiheessa kirjoittamaan siitä miten yksi keliaakikko sopeutuu kuuden lapsen perheeseen. Sain myöskin suru-uutisen että perhetuttumme oli nukkunut pois viime viikolla. Muistan hänet aina sinisistä farkuista pohtimassa ison A:n kanssa jotakin keittiönpöydän ääressä kahvikupit edessä. Kuten sanoin Villekin arkun vieressä: Nämä ei ole hyvästit tapaamme vielä. Myöskin olen matkustamassa Joensuuhn lähiaikoina kummilapseni ristiäisiin, häihin ja luokkakokoukseen. Sinne pitäisi askarrella jotakin kivaa hääparille. Ajattelin kirjoittaa siitäkin tarkemmin vielä. Meillä oli myöskin isoimman poikani kanssa hiukan nukkumisvaikeuksia. Hän periaatteessa valvoi kolme vuorokautta putkeen eikä halunnut nukkua. Minä lähdin kahden tunnin yöunilla a

Näin tämän haasteen parissa blogissa joita seuraan aina slloin tällöin niin ajattelin itsekin osallistua tähän.  Kevät vai syksy:  Vaikea kysymys.. Molemissa on puolenssa. Kevään aurinko ja kun huomaat että aurinko alkaa lämmintää. Huomaat kuinka kaikki ympärillä herää eloon. Syksyssä taas pimenevät illat, kynttilät ja värit. Hmm.. Vastaan kumminkin syksy. Suihku aamulla vai illalla? Ehdottamasti illalla. Illalla voi rauhassa nauttia pitkästä kuumasta suihkusta päivän päätteeksi vaikkakin aina suihkuun haluaisi tulla mukaan pari muutakin pienempää. Kirkkaat vai neutraalit sävyt: Suosin itse paljon neutraaleja sävyjä mutta kadehdin salaa ihmisiä jotka uskaltavat säväyttää väreillä ja kuosilla. Sama sisustuksessa. Persoonaa saa paljon esiin väreillä. Olen itse kovasti yrittänyt ostaa muunkin värisiä vaatteita kuin mustaa ja valkoista. Aamut vai myöhäiset illat: Olen ollut joskus aamuihminen. Oli ihana nousta aikaisin ja juoda kahvikupillinen rauhassa. Mutta nytten ol

Käytiin viikonloppuna Sipoossa etsimässä sieniä. Valitettavasti sieniimurit olivat jo vieneet suurimman osan mutta saimme kastike sienet kokoon. Pääasia että lapsilla oli hauskaa.

Olen tehnyt paljon Ifolor- kirjoja siitä ajasta kun Ville vielä oli täällä. Lapset lukevat niitä hyvin usein ja nauravat. Muistelevat aikaa ja koskettavat kuvia. Välillä tulllaan näyttämään kirjaa: Äiti muistatko? Hymyilen ja muistan. Katselin kirjoja yksi ilta kun Stadi oli suihkussa. Sivelin kuvia ja haistelin kirjaa. Katselin kuvia reissuista, geokätkelystä, kodista ja hymyilevistä ihmisistä. Kirjat oli tehty aikaa ennen Villen masennusta. Kuljimme silloin paljon ja etsimme geokätköjä yötäpäivää. Juoksimme juoksuhaudoissa ja kävelimme käsi kädessä hiljaisen hautuumaan poikki. Stadi vei minut kävelemään Hietanimen hautuusmaalle. Hän näytti Mannerheimin haudan ja käveli pitkin päätietä siellä. Itse kiertelin ja kaartelin. Katsoin vanhoja kiviä ja niihin kaverrettuja nimiä. Sivelin enkelipatsasta ja haistelin tunnelmaa. Hiljaista ja rauhallista tunnelmaa. Kun aika olisi pysähtynyt. Aika pysähtyikin hetkeksi kun katselin uurnalehdon kultaisia laattoja. Hetkesi aikani pysähtyi ja jumit

Yksi suosituimpia tekstejä blogissa on ollut tämä kirjoitus:  Hetki kirkossa . Kirjoitin kun istuin kirkon takana konfirmaatiomessussa. Tänä viikonloppuna istuin kahdessa konfirmaatio messussa. Kahdessa hyvin erinlaisessa konfirmaatiossa.  Mutta silti sama jännityksen tuntu ilmassa. Nuorten suuri päivä yksi etappi matkalla kohti aikuisuutta. Kauniita kampauksia, meikkejä, valkoiset albat, poikien suorat puvut ja käsin kosketeltava jännitys ja onnellisuus. Ne  on hetkiä missä on mukava olla mukana tässä työssä. Ottaa ihmisiä vastaan kirkon aulassa kun kaikki hymyilevät ja kantavat kädessään ruusuja. Jotkut ovat stressaantuneet tulevista juhlista. Isovanhempien ja kummien ylpeät hymyt ja selän suoristus. Juttelin yhden työkaverini kanssa kun  messun jälkeen suoristimme virsikirjoja, vaihdomme virret ja pesimme ehtoolisvälineitä. Hän on jäänyt eläkeelle mutta tekee silloin tällöin vuoroja. Meillä on aina hauskaa hän on nähnyt maailmaa paljon. Asunut Japanissa ja kiertänyt maailman ymp

Lähden ajemaan kohti Östersundomin kirkkoa siellä on avioliittoon siunaaminen. On hellepäivä ja aukaisen auton ikkunat. Ilmastointi ei valitettavasti toimi ja radiokin toimii hiukan milloin sattuu. Yritän laittaa volumea kovemmalle mutta radion suhina peittää musiikkia alleen. Hetken päästä käännyn keltaisen kirkon parkkipaikalle. Jätän autoni mustan rautaisen portin viereen ja kampean autosta ulos. Tässä vaiheessa jo tunnen hikivanan valuvan selkää pitkin. Mustassa virkapuvussa on hiukan kuuma. Heitän takin olalle ja astelen pitkin hiekkatietä sakastin ovelle. Avaan oven ja astun pieneen huoneeseen sisään. Viileä tuulahdus käy kasvoilla. Astelen toisesta ovesta hiljaiseen kirkko saliin. Kanttori ei ole vielä saapunut paikalle. Kävelen takaisin sakastiin ja ensi töikseni nappaan imurin kaapista. Hiekkaa on kertynyt jonkin verran punaiselle käytävämatolle. Aloitan imuroimaan ja samalla vedän harjalla puiset penkien välit. Kun saan kirkon ja eteisen imuroitua nostan ne takais

Vietimme työpaikan virkostyspäivää Espoossa. Olimme Kaisankodissa päivän. Päivä oli huippu hauska ja meidän lande joukkue tuli toiseksi Stadi vs. Lande pelissä. Vierailimme Karmeliittaluostarissa myöskin. Tässä pari kuvaa Espoosta. 

Seison kirkon käytävällä ja puristan mustaa rautaista kynttilä pidikettä. Ajattelin hiljaa pääni sisällä: Älä kaadu, älä kaadu. Edessäni seisoo nainen joka kantaa ristiä ja vieressä seisoo työkaveri. Suntio joka myös vihitään tänään virkaan. Vilkaisen nopeasti oikealle jossa on peili. Olisin voinut pukeutua normiarkivaatteeisiin mutta tahdoin laittaa mustanvirkapuvun päälle. Perheeni istuu kirkkosalissa. Hymyilen kun ajattelen että Stadi joka vastusti kovasti kirkkoon tulemasta sanoi lauantaina iltana: Jos minä kumminkin tulisin. Papi kävelee kohti lukupulpettia ja aloittaa puhumaan. Kohta ajattelen kohta. Hiukan jo jännittää puristan hiukan kovemmin mustaa rautaista kynttilä pidikettä. Katsahdan kynttilää ja edessäni oleva nainen ottaa askeleen eteenpäin. Lähdemme hitaasti kävelemään kirkkosaliin urkujen soidessa. Ihmiset nousevat seisomaan ja yritän katsella missä perheeni istuu mutta huomaan tuijottavani eteen tiukasti. Älä kaadu älä kaadu soi päässäni. Pääsen alttarin luokse ja s