Leskenlehtiä ja sadetta

Kävimme uudella parturilla lähellä meidän kotia koska lapset alkoivat olla jo aika kärsimättömiä hiuksiensa kanssa. Elviksen hiukset kokikin aivan uuden muutoksen kun hän tahtoi ananaksen. Tytöt hiukan leikkasivat ja Netta leikkasi taas siilin hiuksien alle. Parturi käynnin kruunasi sapluuna kuvat hiuksiin :)

Lähden huomen aamulla Onnibussilla kohti Jyväskylää. Menen käymään koululla haastattelussa. En ole yksin matkustanut oikeastaan ikinä missään joten jännittää vähän lähteä. Mitenkä sitä yksin pärjää? Reissattiin aina porukalla tai Villen kanssa kaksin. Kait sekin on jossakin vaiheessa tehtävä yksin kulkeminen. Jyväskylään meno ilman Villeä on jo itsessään melko haikeaa.  Mutta kohti uusia seikkailuja ja saa nähdä mitä kommelluksia sitä siellä sattuu!

Kävimme black fridaynä lasten kanssa vähän kaupungilla shoppailemassa. Kaarlelle mukaan tarttui nämä Lindexin vauvapuolelta. Ihastuin vain heti tuohon pilvi kuosiin! Jumpsuittejakaan ei varmaan koskaan voi olla liikaa! Ne on helppo vetää päälle. Ainut miinus on vaalea väri. Se ei kovin vaaleana Kaarlen käytössä pysy mutta niin kauan kuin kestää on se ihana. Isommille tarttui vielä mukaan kasa alusvaatteita.

Olen jo pitemmän aikaa halunnut tyhjentää koko ig- tilini kuva paljoudesta ja aloittaa alusta. Tämä vie vain enemmän aikaa minulta. Ei voi vaan napata kuvaa ja postata! Otin talteen itseäni mielyttävät kuvat ja olen postaillut niitä tilille. Tulen varmasti tekemään sitä jonkin aikaa. Blogin ulkoasukin muuttuu vähän että saan isompia ja parempia kuvia jatkossa laitettua tänne. Nyt jätän kaiken ikävä vellomisen taakse ja yritän keskittyä niihin arjen onnen hippuihin! Näpersin ig- tiliä viime yönä ja tässä tulos: - Paljon siistimpi - Selkeämpi - Puhtaampi - Raikkaampi - Sama nimi kuin snapchatissä melkein: Rainyjenni. Ig:ssä yksi N- kirjain liikaa,  koska snäppi nimi oli varattu Uusi lookki mitä mieltä ootte? :)  Mie salaan ig:tä koko ajan koska pirskahtelee niin paljon! 

Näin joululehdessä ihanan idean piparikranseista. Taiteiltiin lasten kanssa oma kranssi. Valitettavasti ei keretty laittaa siihen narua, ripustaa riippumaan tai kääriä nätisti sellofaaniin koska kranssi hävisi parempiin suihin aika nopsaan. Ensi viikolla on luvassa kaikkea jännää. Viimein lattiaremontti saadaan päätökseen, Robinin keikka ja Jyväskylässä käynti! Jännä viikko siis tulossa :) Oikein hyvää ensimmäistä adventtia kaikille! Tuli ehkä vähän shoppailtua black fridaynä.. Tuliko teillä? Tässä vähän kuvia meidän pipareiden leivonnasta ja kranssista: Joko olet leiponut pipareita tai muita joululeivonnaisia?

Jenkeissä vietettiin Kiitospäivää. Kiitetään ruokapöydässä asioista mihin on kiitollinen. Minä kiitän teitä kaikkia jotka olette lukeneet minun kirjoituksia ja vuodatuksia. Viime aikoina on kyllä tuntunut että toistan itseäni hirveästi ja kierrän kehää. Nyt lupasin itselleni että hyppään sieltä kehästä pois ja katson kohti tulevaa. Menneisyys kulkee aina mukana mutta tarvitseeko sitä koko ajan ajatella tai velloa siellä jossakin? Ei tarvitse. Minä kiitän Villeä kaikesta ihanasta minkä hän meille antoi. Ikävä ei katoa mutta nyt katson eteenpäin. Ensi viikolla lähden Jyväskylään koululle, Robinin keikalle ja teen lattiaremonttia. Olen kiitollinen ystävistäni/perheestäni jotka ovat kannatelleet minua. Loppujen lopuksi elämässä on jäljellä paljon hyvää. Kiitos vielä teille myös<3

Meillä alkoi lattiaremontti. Sen on tarkoitus olla valmis ensi viikolla. Mutta minä jo vähän innostuin ottamaan entistä laminaattia pois! Sanotaanko että kärsivälisyys ei ole yksi hyveistäni.

Puhuin yksi päivä tässä Suomessa olevista tabuista päihdetyö tai mielenterveystyö. Samalla kuralla koko homma kuulemma. Nin suuria tabuja mistä vaijetaan ja niitä hävetään. Miksi hävetään? Miksi hävetään asioita mitkä ovat niin iso asia? Miksi piilotella jos niillä voi pelastaa jonkun toisen? Kyllähän se alussa hävettää, sattuu ja tuntee kaiken tunteiden skaalan. Kaiken mitä voi olla. Shokki miksi ei tämä voi olla totta? Vihaa toista kohtaan miksi noin itsekäs teko? Myötätuntoa toista kohtaan? Surua ja itkua? Syyllisyys, Kysymys miksi? Olisinko voinut tehdä enemmän? Vaikka edelleen välillä pompsahtaa kysymyksiä kuten miksi ja toivoo saavansa vastauksen on ymmärtänyt toisaalta ettei sitä koskaan ehkä saa. Paperinpalat mitkä tippuvat kirjahyllystä kertovat tunteesta että roikkuu vielä jotenkin kiinni. Tulen varmasti aina jollakin tasolla roikkumaan kiinni syyllisyydessä ja kysymyksessä miksi? Vaikka onkin antanut jollakin tasolla itselleen anteeksi ja lopettanut sen itsensä syyttämis

Olen aina ollut hyvin siisti ihminen. Inhonnut sitä jos pöydällä on muruja tai tiskipöydällä tiskiä. Siksi kait aina inhosin yllätysvieraita jos joku tuli kylään ja tiskipöytä pursusi astioita. Tuntui kodin siistys olis olltu naiseuteni tai vaimona olemisen mittana. Olin hyvin tarkka kaikesta oikea siivousnatsi voisi sanoa. Ainakin silloin kun olin kotona kotiäitinä siivosin paljon ja kaikelle oli oma paikkanssa. Välillä jopa tuntui että kaikki muut tekivät sen väärin vain minä tein sen oikein. Mutta viimeisen kahden vuoden aikana olen ollut armollisempi itselleni. Oppinut siihen että ei ne tiskit haittaa siellä pöydällä, ei ne murut haittaa tai ne tahrat lattialla. Meillä on neljä lasta ja elämää ja sen jälkiä saa olla. Säikähdin kait itseäni yhdessä vaiheessa kun Ville näytti minulle miltä hänen mielestään näytän kun natseilen siivoamisesta. Silloin kävin pitkän keskustelun itseni kanssa. Olen siivousnatsi? Onko todellakin naiseuteni tai vaimona olemisen mitta se että onko siist

Minusta on kuoriutunut oikea huulipuna riippuvainen. En nykyisin kulje ulos ovsta jos en ole sipaissut jotakin punaa huuliin. Olen pitkään kuolannut Kylien huulipunia ja nytten tilasin niitä siskoni kanssa ja olen aivan rakastanut niihin! Pakkaus missä punat tulivat oli todella hieno ja siskoni säästikin sen. Punat tuoksuvat hyvältä ja sitä ei tarvitse laittaa huuliin paljon. Puna kuivuu nopeasti huulille mutta ei kuivata. Puna pysyy huulissa hyvän aikaa eikä edes lähde syödessä tai juodessa. Toisin kuin Nyxxsin punissa tämä ei esim. paakkunnu ollenkaan huulissa. Ainoana miinuksena sanon huulienrajauskynän korkin joka ei pysy kunnolla kiinni. Muuten annan tälle täyden 10 ja tilaan näitä varmasti lisää! Istagramissa olenkin jo hehkuttanut näitä jonkin verran. Minulla on siis väreinä Spice ja Metal.

Tänään vietetään 20.11 ympäri Suomea itsemurhan tehnneiden muistopäivää. Tapahtumalla kunnoitetaan itsemurhalle kuolleiden muistoa ja yritetään luoda lohtua läheisen menettäneille. Suomessa kuoli 789 ihmistä vuonna 2014 itsemurhia tehdään keskimäärin 2 päivässä. Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen, saan kulkea rajalla ajattomuuden. Olen kimallus tähden, olen pilven lento, olen kasteisen aamun pisara hento. En ole poissa vaan luoksenne saavun, mukana jokaisen nousevan aamun ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä<3 

Tarvitset: Vessapaprirullia Kangasta tai lahjapaperia Lahjanarua Taittele vessapaperirullien päät. Koristele paperilla tai kankaalla. Kääri paketin päälle kaunis naru. Näistä tulee kauniita pieniä paketteja. Minä y´taiteilin paketteja meidän adventti kalenteriin lapsille. Punainen/ruskea paketti on ostettu Sinooperista on vain kuvaus rekvisiittana :D

Kaarle ei oikein ole vielä ymmärtänyt lumen hienoutta. Jos lunta menee kengän päälle ei voidä kävellä ja hangessa jumitetaan ja huudetaan koska lunta on polviin asti. Joten meidän ulkoilu onkin lähinnä pulkan kyydissä olemista ja kiukkuumista siitä saako kenkiä heittää pois?  Tehtiin me talven ekat tunnellitkin jo yhteen pieneen lumikasaan!

Lapset aina hinkuvat sinistä tukkaa niinkuin Sannilla tai hiusten värjäämistä yleensä. Mutta koska oikeassa värjäämisessä on paljon myrkkyja ja lasten ikä ei vielä riitä hiusten oikeaan värjäämiseen. Olemme kokeilleet kaikki mahdolliset hiusliidut läpi ja nyt ajattelin kokeilla tätä mustikalla värjäämistä. Kokeilin sitä myös omaan tukkaani. Koska mustikka on luonnontuote ei se vahingoita hiuksia mitenkään. Meillä ei valitettvasti ollut omia mustikoita pakkasessa niin ostin kaupan pakasteesta. Pursotin mustikoista sileää hilloa. Ettei "siemeniä" ja muuta roskaa jäänyt sekaan. Sekoitin mustikoista ja hopeashampoosta seoksen ja hieroin hiuksiin. Annoin vaikuttaa hetken ja pesimme pois. Luvin jostakin että värin parhaan vaikutuksen näkee vasta päivän päästä. Saa nähdä miten kauan väri kestää! Väri ei tarttunut lasten hiuksiin ollenkaan mutta minulle tarttui. Varmaankin siksi koska hiukseni ovat vaalennetut ja käsitellyt. Lapsia hiukan harmitti mutta itse värjääminen oli kovin

Joulunahan aina postiluukusta kilahtaa vaikka millaista lelulehteä. Lapset tietenkin tahtovat sieltä vaikka minkämoista lelua ja tilpehööriä. Tykkään itsekkin selata lelulehtiä lasten kanssa. Mutta meillä kun on sitä tavaraa niin paljon. Leluja lastenhuoneet täynnä ja loppujen lopuksi aika vähän lapset niillä leikkivät. Enemmän he juoksevat pihalla Pokemonien perässä kun leikkivät viime vuonna lahjaksi saadulla Monster high nukella.  Siksi tänä vuonna kun mietin mitä lapsille lahjaksi ostaisin. Huomasin että Lekmerillä oli menossa mukavat alet kesäleluissa. Tilasin isommille rullaluistimet ensi kesäksi, suojat, Elvikselle uuden sählymaalin, mailan ja tytöille vielä pari koruaskartelu pakettia. Kaarlelle potkuauton ja uuden pallomeri teltan (koska entinen hajosi. Loppujen lopuksi huomasin ettei ostoskorissa ollut yhtään lelua. Juttelin naapurini kanssa joululahjoista ja puheeksi tuli sitten robottikoirat ja robottidinosaurukset. Lapset ovat niitä kaipailleet jo monta vuotta.

Myö järkättiin pikkuveljelle yllätys syntymäpäivät. Mie leivoin taas kakkuja ja laittelin kaiken valmiiksi. Kokeilin ekaa kertaa Kinderkakkua. Illaksi pikkuveljet suunnistivat Kerubiin Stratovariuksen keikalle ja minä jäin nauttimaan kotiin<3 Kotoilua. Siivosin perjantaina peruustellisesti joten silloinkin tuli fiilisteltyä lunta, kynttilöitä ja joulua. Mutta tärkein eli ONNEA RAKAS PIKKUVELI!

Isä kanssani kuljit, kädestäni pidit kiinni. Isä kanssani katselit ihmeitä maailman ja  minulle niitä selitit. Isä lohdutit surussani ja hiuksiani silitit. Isä kuljit kanssani hetken. Välillä minut syliini suljit. Kiitos<3 Kiitos kaikille omalle isälle ja vara isälle. Kiitos maailman parhaille ukeille. Jotka on aina tukena kun tarvitaan. Onnea kaikille muille isille!

Bongasin tämän ohjeen joskus facebookin feedissä ja ajattelin kokeilla. Lapset ovat ihailleet mummolan lintulautaa ja meille en on sellaista vielä ostanut. Joten teimme itse linnuille ruokapaikan. Mekin päästään nyt seurailemaan lintujen ruokailua ikkunasta. Tarvitset: Vessapaperi rullia Linnunruokaa Maapähkinävoita Voitele vessapaperi rulla ja pyörittele siemenissä. Laita rulla ulos linnuille.

Täällä pohjantähden alla on nyt kotimaamme, mutta tähtein tuolla puolen toisen kodin saamme. Siellä me vielä tapaamme. Rakastan sinua aina vaan<3 

Konmari kirjassa sanotaan kirjoista että: Niitä ei tarvitse koska kun ne on lukenut kerran ne ovat täyttäneet tehtävänsä. Ajattelin ruveta marittamaan kirjoja. Kirjat olivat meille hyvin tärkeitä. Ville haaveili aina kirjastohuoneesta missä olisi ollut hänen työpöytänsä. Kun aloittaa tuijottamaan hyllyä näen vaan pirskahtelua. Ensiksi silmiin osuu se yksi pieni hylly missä on Villen kirjoja. Galenos ja kaikki ne kemian kirjat. Opinnäytetyö mistä Ville oli hyvin ylpeä ja abikirja. Selailinkin abikirjaa ja naureskelin kun luvin kuvausta Villestä. Se oli niin osuva. "Yksinäinen susi jolla oli aina pastilleja taskussa. Näppärät sormet ja sai puolelleen kenet vaan" Sitten siirtyy sivelemään Galenosta ja nostaa sen hyllystä kaikki ne musitilaput mitkä ovat kiinni kirjassa. Muistot kun Ville pauhasi se kädessä että miten paljon se teki töitä että ois päässy lääkkikseen. Miten se oli onnellinen ettei ikinä menny lääkikseen kun tapasi meidät. Se mietti aina jos olisi menny

Ensimmäinen pyhämiesten päivä ilman Villeä. Ennen käytiin aina yhdessä viemässä kynttilät muistolehtoon ja mummon haudalle. Nytten kävin perjantaina koska oltiin lauantai päivä Lillin kanssa kaksistaan. Enkä halunnut pilata päivää itkua tihrustamalla. Tyttöjen päivänä katottiin kaikki Twilight leffat ja Lilli ihastu täysin Edwardiin. Kun oli aika mennä nukkumaan silloin se vasta iski ikävä. Nukuinkin todella huonosti pyörin ja pyörin. Tiedättehän että pyhäinpäivänä uskotaan että verho tuonpuoleisen on auki. Henget vaeltavat maan päällä ja etsivät mukaansa viettäviä. Siksi ennen poltettiin kokko tulia jotka pitivät henget loitolla. Ehkä minäkin jossakin alitajunnassa odotin että Ville tulisi vierailulle. Ainakun suljin silmät näin Villen puvussa punainen kravatti kaulassa. Hymyilemässä fedora alta. Mutta hän ei ollut yksin seisoi jonkun toisen kanssa kauempana. Minä yritin korottaa kättä Villeä kohti mutta Ville heristeli vain sormea ja pudisti päätään. Ja loppujen lopuksi Ville ja s

Näin jo ensimmäisen isänpäivä mainoksen monta viikkoa sitten instagramissa. Törmäsin taas sattui. Sattui aivan sikana. Kävelin Villen kuvan ohi ja tiesin että päivästä tulee sumuinen ja ikävöivä. Sitä yrittää työntää sen ikävän taka-alalle ettei vello siinä koko ajan. Ettei kävele näkymättömän ystävän kanssa käsi kädessä koko päivää. Silti sitä huomaa kun keittää kahvia tuijottaa tyhjää mustan harson alla. Muistatko kun Ville keitti kahvia ja purut tippuivat lattialle. Miksi minä silloin siitä sanoin pahasti? Oli kamala kiire ja kamala sotku. Miksi minä korotin ääntäni? Miksi olin ilkeä silloin niin pienestä. Silloin huomaa pyyhkivänsä kyyneliä ja puristavansa käsiä nyrkkiin miksi? Kun hämmentää hellalla ruokaa ja rupeaa miettimään miksi riitelemme sinä aamuna? Saatoin tuittupäänä sanoa silloinkin pahasti TYHMÄ IDIOOTTI kaikuu korviin. Silloin itkettää taas miksi? Miksi me riideltiin tyhmästä asiasta? Molemmat väsyneinä. Yhtä äkkiä tulee se tunne kun kaikki ne sanat mitä san

Leskeys sen ei pitäisi olla identiteetti. Sen ei pitäisi määritellä kuka minä olen. Se on asia mikä minulle tapahtui. Inhoan edelleen sanaa leski. Inhoan olla leski. Miellän lesken edelleen vanhaksi ja mustiin pukeutuvaksi. Vaikka olenkin tavannut monta nuorta leskeä. Leskeys se vain tapahtui. Välillä minusta tuntuu että annan itseni kadota leskeyden harson alle. Annan sen määritellä itseni. Annan sen määritellä miten pitäisi toimia. Vaikka pitäisi toimia niinkuin Jenni toimisi. Ei pitäisi antaa yhden osan määritellä koko omaa itseään. Välillä tunnen suurta iloa ja tekesi mieli näyttää se koko maailmalle mutta tukehdutan sen sisälle. Istun ikkunan eteen kahvikupin kanssa Villen valokuva kädessä ja kuiskaan vaan: Hyvä me! Kaupungilla en välillä vastaa katseeseen tai hymyyn. Saatan miettiä vastaanko yksinkertaiseen viestiin: Kiitos! Monta päivää koska se tulee vastakkaiselta sukupuolelta. Annan leskyden määrittää minua ja toimin sen mukaan. En voi vastata hymyyn tai katseeseen on lii

Se oli se yksi kesä kun polvet alkoivat turpoilemaan ihmeellisesti. Ne oli vähän väliä täynnä nestettä jota poistettiin lääkärissä. Kädet jumittuivat aamuisin niin pahasti koukkuun että väänsin itkua kun yritin niitä suoristaa. Samalla ex-mieheni oli töissä ja minä olin kolmen lapsen kanssa kotona. Elvis oli vaipoissa ja yrtin itkua vääntäen linkata ja vääntää käsiä suoraksi. Sillon menin terveyskeskukseen ja he välyttivät ensi kerrran sanan REUMA. Reuma minulla? Eikös se ole kyyryselkä mummojen sairaus? En ollut ennen ajatellutkaan että reuma voisi tulla nuorelle ihmiselle. Kun alettiin tehdä verikokeita etsien sitä positiivistä testiä reumalle se tuli vasta toisella kerralla. Se oli shokki mutta helpotus että saataiisin apua viimeinkin selititys miksi kroppa ei vaan toimi. Muistan sen kesän vieläkin. Vasen polvi oli vähän väliä täynnä nestettä ramppasin varmaan puoli vuotta lekurissa poistattamassa nestettä ja ottamassa kortisoni piikkejä. Samalla kävin ekan kerran reumapolilla jut