Leskenlehtiä ja sadetta

Rakkaus kaksi ihmistä kohtaa ihastuu ja rakastuu. Kristinuskon mukaan rakkaus on uskon tärkein perusta. Rakkauden kaksoiskäskyssä: Kehotetaan rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämmestä.  Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi Ensimmäinen korinttilaiskirje: Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielellä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehti, ei kehu, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus Islamilaisen maailmankatsomuksen mukaan rakkaus on kaikkia uskossa olevia yhdistävä tekijä. Jumala rakastaa jokaista Jumalaan uskovaa. Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan todentuu yksilölle rukoilun, mietiskely

Kun siitä uutisoitiin että Ville ajoi sinne alle. Miehän tein sen virheen että kävin lukemassa kaikki kommentit jokaisesta lehdestä varmaan. Mitäpä nyt ihmiset puhuisi asiasta. Voitte varmaan arvata? Hullu, sekopää, miksi pilasi kuskin elämän? Olisi tehnyt sen muualla. Olen itsekkin saanut kuulla vaikka mitä. Se oli sinun syysi mm. Viimeksi sain kuulla että: Ukkos varmaan ampu ittensä että pääsee eroon tollasesta vajaaälyisestä lehmästä, senkin vajakki lahna. Kyseisellä henkilöllä kävi egon päälle liikaa kun ei kiinnostanut. Päätti sitten valita helpon tien eikä käytäytyä kuin mies. Säälin häntä. Tai en edes jaksa uhrata ajatusta. Ihmiset ovat idiootteja ja miksi se minua kiinnostaisi? Kiitän kyseistä henkilöä siitä että teki minusta taas hiukan vahvemman. Kyllähän se kommentti koski kyyneelet kohosivat silmään. Kestän sen että minua haukutaan omaan sen verran itsetuntoa. Mutta jos Villeen käydään sanallisesti kiinni. En kestä vielä sitä. Kuka nyt kuoleita haukkuisi? Täytyy olla

Näin iltaisin kun käy nukkumaan omaan sänkyyn painaa pään tyynyyn. Kaarle kuorsaa vieressä. Ennen sitä käpertyi Villen kainaloon joka haukkoteli ja katsoi telkkaria ja kirosi pelaisiko vai ei? Ja kirosi kun mietti tunnin että pelaisiko ja kello oli jo liian paljon! Välillä pidin vain IPadissa telkkaria auki että ei tuntuisi että olen yksin ihan kuin Ville olisi vielä täällä. Aluksi se että sängystä puuttui toinen oli kamalan hankalaa rupesin nukkumaan Villen puolella sänkyä. Vuorasin toisen puolen tyynyillä ja Villen saunatakilla että tuoksu ympäröi minut. Kunnes yhtenä päivänä tajusin että olin vaihtanut petivaatteet ja Villen tuoksu olikin kadonnut! Kamala itku nuuskuttelin takkia sohvan nurkassa näkymättömän suruhunnun alla. Minut taidettiin silloni raahata äidin luokse itkemään sinne nurkkaan kun en tajunnut ympärillä olevaa maailmaa. Yksinäisyys painoi minua meidän makuuhuoneessa, meidän sängyssä, meidän huoneessa. Yritin nukkua sohvalla mutta eihän siitä mitään Kaarlen kan

Oon joskus rustaillu nuorena runoja. Tämän kirjotin joskus kauan aikaa sitten. Yön pimeinä tunteina. Itketti ja oli pakko saada se kaikki ulos syntyi tämä. Ajattelin jakaa sen teidän kanssa. Vaikka nytten voisin sanoa olevani jo onnellinen ja lainaankin siihen Robinia: "Kun aamulla herään, Mä tuntee voin sen Tää on kaunis päivä, Mä oon onnellinen" Mutta tämän runon kirjoitin kauan aikaa sitten. En siis ole vajoamassa tai hukkumassa mustaan mereen. Aironi eivät ole hukassa. Nämä sanat vaan joskus kumpusivat minusta hautajaisten aikaan ulos.. Tahtoisin herätä tästä painajaisesta, Herätä, Avata silmät ja nähdä sinut minun vieressä, Ajatella että näemme nyt emmekkä seuraavassa elämässä, Poistit minulta kuoleman pelon, Opetit elämän kauneuden, Opetit rakkauden, Sattuu nyt, Seinät kaatuvat niskaan, Kyyneleet ne vaan valuvat, Kukaan ei piittaa, Sinä et enää piittaa, Missä olet? Rakas? Kipua, Tuskaa Kaipuuta, Mustaa, Yksinäisyyttä, Tuntenut olen ka

Minulla oli hirveän iso kynnys lähteä kotoa Villen kuoleman jälkeen tapaamaan uusia ihmisiä. Kun sitten viimeinkin annoin itselleni luvan ja uskalsin edes ajatella että hei voisinko minä vielä sittenkin rakastua uudelleen? Olisiko minulla oikeus siihen kaiken sen jälkeen?  Pitääkö minun kumminkin surra ikuisesti? Suru on niin henkilökohtainen asia joku suree vuoden joku kaksi joku aina. Muistan kun oma ukki kuoli ja mummo ei ainakaan ikinä esitellyt uutta siippaa. Mietin olisinko minäkin kuin mummo aina yksin? Vahva ja yksin. Sitten yksi päivä tein ja lähdin ulos. Lähdin uudestaan ja uudestaan. Huomasinkin että se rauhattomuus mikä minun sisällä on aina ollut on herännyt taas. Olen hyvin rauhaton sielu. Koko ajan pitäisi olla toimintaa tai menossa. Meno jalka vipattaa ja ulos pitäisi päästä seinät kaatuvat päälle. Ville olikin se asia joka piti paikallaan. Veti kotiin ja sanoi että:"Jenni ei nyt!". Jos minulla ei olisi lapsia ajaisin varmaan 1000km vain itään ja katsoisi

Kun ihminen päätyy siihen äärimäiseen tekoon, viimeisen oljen korteen eikä näe enää muuta kuin kuoleman helpotuksena, pelastuksena pois pääsynä ehkä vapautuksena? Ehkä apuna toisille ettei olisi enää taakka? Teko ei varmasti ole helppo kummallekkaan osapuolelle. Se joka on päättänyt lähteä en usko että päätös on helppo. Ville sanoi aina viimeiseen asti ettei tahdo kuolla hän tahtoo elää. Mutta kun tulee se musta aalto joka ahmaisee mukaansa sieltä ei pääse pois tuntee hukkuvansa eikä näe tai kuule enää mitään. Ville kertoi ettei muistanut enää asiota eli sumussa ei muistanut eilistä tai viime tuntia. Meillä meni tuhoton määrä bensaa viikossa satoja euroja koska Ville vain ajeli ja ajeli lainehti ympäriinsä kun kysyin missä olit? Hän ei muistanut. Sanoi ettei jaksa tulla kotiin koska on niin väsynyt kaikkeen. Mustaan kuplaan. Kun sitten toinen päätyy siihen tekoon. Muistan Villen äänen kun puhuin hänen kanssaan viimeisen kerran puhelimessa. Ville ei kuullostunt enää itkuiselta. Ville so

Täytin tänä vuonna 28-vuotta. Viime vuonna synttäreillä Ville toi sänkyyn aamiasen ja lahjan. Sain lahjaksi Primadonna muumimukin josta olin haaveillut pitkään. Yksi vuosi kun haaveilin Lumoan Bella korusta. Ville oli silloin kaatopaikalla töissä ja keräsi pulloja sieltä koko korun edestä ja marssi korukauppaan iso kasa kolikoita mukana. "Nyt pitäs saada vaimolle yks koru". Nauroin Villen kanssa koska kassamyyjän ilme oli muistamisen arvoinen kun Ville laski pussillisen kolikoita tiskille. Lahja oli mitä paras. Ville osti minulle aina pitkin vuotta lahjoja. Minulla oli aina kukkia pöydällä ja jos Ville ei löytänyt sopivia kukkia toi hän aina jotakin pientä kuten Pokemonkortteja tai mangaa. Ville sanoikin että:"Olin hänen arjen prinsessa mitä hän tahtoi hemmotella." Kerran valitin että hartiat oli jumissa Ville katsoi kaksi tuntia youtubista hartian hieronta videoita ja akupisteitä että minulla olisi parempi olla. Ville oli täydellinen<3 Mutta nyt kun heräsi

Olen jotenkin rohkaistunut myöskin vaate valinoiden kannalta.Ostanut kirkaita värejä vaatekaappiin. Nytkin ostin tämän kirkkaan punaisen takin. En olisi ikänä ennen rohjennut ostaa tälläistä takkia mutta nyt ostin. Koska ROAR! Ja oon ihan rakastunu tuohon takkiin<3 Sen vaan ajattelin teille kertoa :D

Ystäväni toi joskus tämän ohjeen minulle ja teimme tätä kakkua. Alkuperäinen ohje on varmaan löytynyt jostakin netistä? Mutta tässä olisi ohje tähän kakkuun mitä kovasti ovat monet kehuneet. Kakusta tulee vain parempi kun sen antaa olla yhden yön jääkaapissa. Kakku: 200g Tummaa suklaata 200g Voita 4 Kananmunaa 2-3rkl Mantelirouhe 5rkl Kaakaojauhe 1,5dl Vehnäjauho 1tl Leivinjauhe 1tl Chilijauhe 2dl Sokeri Kuorrutus: 150g Tumma suklaa 1dlKerma 25g Voita Koristele Millä ikinä haluatkin minulla on tässä päällä pähkinää, marenkia ja mustikoita. Olen myös tehnyt halloweenina marsipaanista pääkalloja kakun päälle ja toimii! Chilin tilalle vois myös laittaa esim. raastettua inkivääriä! 1.  Voitele irtopohjavuoka ja vuoraa se mantelirouheella. 2. Sulata voi kattilassa ja paloittele voin sekaan suklaa. 3. Vaahdota munat ja sokeri. 4 . Sekoita kuivataineet yhteen. 5. Sekoita voi- suklaaseos muna/sokerivaahtoon. Sekoita myös kuivat aineet sekaan.

Hei te ihanat lukijat ja kaikki mukana kulkijat. Minua voi myös seurata Instgrammissa nimellä leskenlehtiajasadetta. Olen myöskin Snapchätissä nimellä rainyjenni. Jos haluat tutustua meidän entiseen blogiin se löytyy tästä:   Owls and Grannypanties   <--- Linkki. Kiitos kaikille jotka olette lukeneet tekstejäni :3

Ostin itselleni uuden puhelimen synttärilahjaksi. Vedin entisen tehdasasetuksille ja annoin Lillille. Koska Pokemon Go! Mutta kun illalla kävin sänkyyn pitkälleen tajusin että vanhassa puhelimessa oli kaikki miun ja Villen viestit. Kaikki ne kolmen vuoden viestit mitä aina iltasin selasin ja lueskelin. Kauniita sanoja ja rumia sanoja. Rakkautta ja riitoja. Runoja Ville kirjotti aina joskus runoja. Ville osasi kirjoittaa hyvin. Mutta nyt kaikki katosi. Tuli kamalan tyhjä olo illalla. Kaikki vaan hävisi. Eihän Ville ole edeelleenkään hävinnyt mutta taas osa on kadonnut. Olin surullinen mutta tavallaan myös helpottunut. Koska jos ne eivät olisi nyt hävinneet olisinko ikinä poistanut niitä ja roikkunut niissä kiinni. Onhan minulla vielä facen viestit tallessa. S-postia me ei lähetelty ollenkaan. Osa katosi ja helpotus tuli tilalle. Onko se nyt oikein tuntea niin? Olen kyllä surullinen kun en voi enää lukea niitä mutta en tiedä.. Vaikeaa kirjoittaa mitä tuntee kun ei oikein tunne mitään.

Alunperin suunnitelma oli juhlia lasten koulun aloittamista mutta se muuttuikin minun synttäreiden juhlintaan. Kamala 28-vuotta! En ole vielä potenut kamalaa ikäkriisiä mutta odotan pelolla jo sitä kun menen Villen ohi. Varmasti ikäkriisin ja monen itkun paikka. Voihan se olla huomennakin itku kun kukaan ei ole sanomassa aamulla:" Hyvää syntymäpäivää". Taidan huomenna suunnata synttäreiden kunniaksi Villen luokse viemään kynttilän. Tässä hiukan kuvia:

Meillä asuu pieni min mies nimeltä Kaarle. Ikää jo huimat 1 ja puoli vuotta! Fröbelin palikka riippuvuus on vaihtunut ipad riippuvuuteen. Ipadia tuijotetaan kun aamulla herätään ja kun illalla mennään nukkumaan. Lasikin jo padista hajosi kun se lattialle tippui vahingossa kun Kaarle yritti sitä kirjahyllystä kurkottaa. Kaarlen lempipuuhiin kuuluu myöskin vessanpönttöön tavaroiden tiputtelu, pää alas päin roikkuminen sohvalta ja yleinen vimmaaminen. Kaarle onkin kunnon vimapallo tukka pystyssä viilettä ja vimmaa. Haavereitakin sattuu koko ajan. Viimeksi eilen oltiin päivystyksessä taas kun ylähuulenjänne repesi. En kerennyt juosta ja ottaa kiinni kun Kaarle kiipesi taas sohvannojan päälle ja tuli alas sieltä tottakai. Kaarle on myös hyvin sosiaalinen käy hymyilemässä kaikille tai halailee kaupassa samanikäisiä tyttöjä mutta ei poikia! Pari kolme kertaa on käynyt niin ettei Kaarle ole halannut poikaa. Kerran yhden terassin edessä kun aukasin pyörää oli Kaarle jo kerennyt juosta sinne ter

Aika on kiitänyt niin siivellä että olin aivan epähuomioinut lasten koulun alkamisenkin. Lapset rupesivat muistuttelemaan että:"Äiti myö tarvittas sitä ja tätä". Joten kaupoillehan se oli ajatteva ja emoji kynät ja kumit on nyt ostettu. Löytyi myöskin penaalit varustettuna OMG tekstillä. Tytöille olenkin satsannut koulureppuhin sen verran että molemmilla on Fjällrävenin Kånken reput. Elvis ei sellaista tahtonut vaan valitsi hyllystä perus mustan repun kouluun. Elvis odottaakkin kovasti koulun alkua ja starttiluokan porukkaa. Minua taas hiukan jännittää ja pelottaa miten Elvis tulee pärjäämään koulumaailmassa! Kotonakin kun pettymysten sietäminen on vielä opetteluvaiheessa. Oikein ihanaa koulun alkua kaikille pienille ja isoille koululaisille!

Niitä aina tulee välillä ikävä päiviä. Huomasin sen jo eilen illalla kun istuin keittiössä pimeässä ja odottelin että kauratyyny lämpeäisi mikrossa. Tuijottelin ikkunasta taivaalle ja katsoin kalenteria. Silloin se iski ikävä. 5 kuukautta kohta puoli vuotta. Olen mennyt surussani kamalasti eteenpäin. Olen mennyt elämässä eteenpäin. Mutta silti niitä aina tuee ikävä päiviä. Pyörinkin viime yön sängyssä ja muistelin/ikävöin. Sitä aina huomaa silloin ikävä päivänä että on ärtyneempi tiuskii enemmän kaikille. Tänäänkin satoi vettä ja ajoin pyörällä kaupunkiin ripsihuoltoon vaikka omistan auton. Kastuin ja ikävöin. Tahdoin tuntea sateen ja ajaa Villen nukkumapaikan ohi. Sitä ikävöi sitten kaikkea. Kun tekee ruokaa, kun istuu sohvalla ja kun katsoo telkkaria. Ehkä se johtuu tästä sateesta? Ville piti sateesta ja sateen äänestä. Rakasti sitä että meillä oli yläkerta ja peltikatto. Sateen ropina kuului aina niin selvästi. Tänään kaivoinkin pitkästä aikaa kynttilän esiin ja laitoin Villen k

Mie kun oon yrittäny kovin ahkerasti remontoida kotona niin ajattelin laittaa kuvia meidän kodista tänne. Alakerrassa siis uuden maalipinnan on saanut melkein kaikki seinät kahtaa lukuunottammatta. Liitutaulu seinästä tuli loistava. Kunhan muistasin ostaa ne liidut! Seuraavaksi kahden seinän maalaus, lattiat, listojen uusimista, portaikko ja pikkuvessa! Hommaa siis riittää pitemmäksikin aikaa..  Tässä olisi meidän alakerta: Huomatkaa noi pinkkit paperipallot ne odottaa jo ensi viikon synttäreitä eli minua :D

"elä elämääsi kuin se olisi viimeinen päiväsi" Kuulen tuon lauseen usein. Olen miettinyt sitä paljon. Viimeinen päivä? Haluaisin tehdä vielä paljon jos eläisin elämäni joka päivä kuin se olisi viimeiseni hyppäisinkö joka päivä benji-hypyn? Ottaisinko äkkilähdön? Loppujen lopuksi meidän elämä on perus arkea höystettynä luksuksella. Minun täysillä elämiseni on sitä kun kävelen ja ja huomaan kun lintuparvi lennähtää puista lentoon jään katselemaan tai kun pulu kävelee vieressä ja heiluttaa päätään. Siili juoksee ohi tai oravat kieppuvat puussa jään aina nykyisin ihmettelemään ja huomaan aina hymähtäväni luonnon ihmeellisyydelle. Jään tuoksuttelemaan kaunista kukkaa tai katsomaan kaunista maisemaa. Lapsien ilosta ja onnistumisista. Sateessa tanssimisesta ja radion huudattamisesta täysillä autossa kun kaikki laulaa mukana täysillä. Kun ensi suudelmia vaihdettiin vessassa ja kikatettiin jälkeenpäin. Kun naapurin kanssa istutaan ulkona ja parannetaan maailmaa. Kunnes saadaan sen

Yritin ottaa aurinkoa terassilla ja nautiskella lämpimästä päivästä. Mutta Kaarle hyvin tomerana poikana päätti aina istua minun naamalle. Joten auringon ottamisesta ei loppujen lopuksi tullut mitään.

MINÄ  RAKASTAN KIRJOJA! Se yhdisti minua ja Villeä. Me molemmat rakastimme kirjoja. Kolusimme aina kaikki kirpputorit läpi. Luen paljon. Kerään vanhoja satukirjoja ja tykkään lukea vanhasta suomen luonnonuskosta. Rakastan Eddan jumaltarinoita tai Grimmin satuja. Kuinka mahtava Thor yrittää juoda maljasta jonka toinen pää on meressä tai Tähkäpää tornissa odottaa ja odottaa prinssiä. Uusin hankinta kirjahyllyyni on Taika päivässä 365+1 Suomalaista taikaa. Mutta ehdottomat helmet hyllyssäni ovat keittokirja minkä olen saaanut mummoltani vuodelta 1948 ja Koko Perheen Lääkäri Kirja vuodelta 1948. Kirjahyllyssäni asustaa myöskin minun My Little Pony kokoelma, Pokemonfiguurit, osa One Piece figuureista ja Villen kirjoista en luovu. Kirjat ovat ja pysyvät kaikki menee nykyisin nettiin mutta mie tykkään aidoista ja alkuperäisistä. Kun saat uuden kirjan käteen sen tuoksu ja tunne kun istut sen kanssa sohvalle ja pääset uuteen maailmaan. Rakastan ääntä kun sivut kääntyvät. Isot kirjahyllyt ovat m

- Jos minä kuolen joskus tai tiedän kuolevani jätän viestejä jälkeeni ja te saatte etsiä ne! Ville sanoi noin minulle joskus. Siksi kun poliisit toivat Villen kukkaron ja siellä oli paperilappu missä oli numerot 9 ja 204 mielenkiintoni heräsi. Se oli varmasti kellonaika ja huoneenumero näin jälkeenpäin ajateltuna. Mutta silloin heti ekoina viikkoina etsin viestiä. Etsin ja kolusin koko kämppää kunnes muistin että Ville järjesteli kirjahyllyä viimeisellä viikolla! Otin 9 kirjan ja aukaisin sivun 204. Löysin tämän tekstin: Jokseenkin perusteellisesti hän seliteli käsitystään tautinsa luonteesta. Se oli, hän sanoi, synnynnäinen ja peritty sairaus sellainen, jolle hän ei uskonut parannusta olevan. Pelkkää hermoista johtuvaa mielikuvitusta, hän lisäsi kohta, joka epäilemättä menisi pian ohi. Se ilmeni monina luonnottomia aistimuksina. Jotkut niistä, sellaisina kuin hän ne kuvasi olivat mielenkiintoisia ja hämmästyttäviä; vaikka ehkäpä olosuhteet ja hänen kertomistapansa vaikuttivat my

Mistä sinä Jenni haaveilet? Minulta kysyttiin..Rupesin miettimään mistä minä haaveilen? Minä haaveilen hyvin yksinkertaisita ja arkisista asoista ja yhdestä isommasta. Uskallan taas haaveilla ehkä se on se isoin juttu. Haaveilen: Täydellisestä jäätelökahvista Että joku kantaisi joskus kauppakassit autolta sisään Irlannin matkasta Joku viikkaisi pyykit kaappiin ja tyhjentäisi tiskikoneen Kun kiukuttaa joku halaisi Muumimaailmassa käymisestä Remontin valmistumisesta Aamiaisesta sänkyyn Lapsien hyvästä olosta Onnellisuudesta