Viimeiset tunnit
Siitä on jo neljä viikkoa kun astelin jännittyneenä vesisateen saatteleman kirkon lasiovista sisään. Alun perin piti mennä kirjoittamaan kauppalistaa tulevaan perhemessuun. Istuin keittiönpöydän ääressä ja ristin kädet valkoiselle pöydälle ja sanoin: Irtisanon itseni tästä hetkestä alkaen. Pomo katsoo minua ja sanoo: Niin arvasinkin. Kerron että olen saanut muuta työtä ja aijon suunnata sitä kohti. Nyt tästä on kolme viikko aikaa ja istun kirkon aulassa yksin lauantai aamuna. Kello on yhdeksän ja ulkona on vielä hämärää, kosteaa mutta ei onneksi kylmä. Valkoinen arkku makaa kirkkosalissa katafalkin päällä. Kynttilät loistavat ja valkoiset kukat nuokkuvat hiukan. Märät sukat jalassa hiukan ärsyttää, mutta kannattiko juosta sukkasillaan keittiöön minkä lattian juuri pesin? Syön aamupala jugurttia ja pureskelen mysliä samalla miettien että 4 vuoroa jäljellä. Tämän neljän vuoden aikana seurakuntalaiset ovat tulleet tutuksi. Monen kanssa on halattu ja toivoteltu hyvää jatkoa ja luvattu että