Leskenlehtiä ja sadetta

Hyvää joulua vielä kerran teille kaikille. Tämä vuosi on ollut yhtä hullun myllyä on tapahtunut vaikka mitä. Olen kasvanut ihmisenä, oppinut uutta, löytänyt ammatin, saanut uusia ystäviä, löytänyt rakkauden, parisuhteen, muutto, uuden perheen, uusi kaupunki ja ennen kaikkea toipunut Villen kuolemasta. Mutta nytten tuntuu siltä että en oikein tiedä mistä kirjoittaisin. Aloitin blogin kirjoittamisen surusta ja siitä selviämisestä. Nytten minun on pakko pitää luova tauko ja miettiä jatkanko kirjoittamista enää. Kaikille siis ihanaa uutta vuotta ja onnea. Kiitos kaikista kommenteista ja tsemppi viesteistä. Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet lukea meidän perheen elämästä ja olleet mukana. Nytten hiljenen hetkeksi.

Oikein ihanaa ja rauhaisaa joulua kaikille<3 Jouluna voit nähdä sen, kauniin hetken sinisen. Silloin voit kuulla laulun tuulen,  jossa on sävel rakkauden suuren. 

En ole kirjoittanut aikaan on ollut niin kamala kiirus taas. Mutta nytten pidän hetken hengähdys tauon ennen töiden alkua. Sain siis osa-aikasen suntion paikan! Tuntisuntion pesti vaihtui siihen. Olen aivan onneni kukkuloilla. Työporukka muistikin vasta valmistunutta pullolla kuoharia. Se oli ihana ylläri kesken työpäivän. Joulukin on kohta ovella. Kävimme eilen vasta viimeiset lahjaostokset tekemässä ja paketoimme niitä viime yönä. Hassua vaan että olen aina ollut kamala jouluihminen ja nyt tänä jouluna se niin sanottu joulun taika on ollut kadoksissa. Kun istuin joululaulu konsertissa kirkon takana. Kuuntelin mieskanttorin mahtipontista soittoa ja kirkkoväen laulamista. "Joulu on taas riemuitkaa nyt". Jotenkin tuntuu että ei minulla viime vuonnakaan ollut sitä samaa tunnelmaa. Joskus aloitin jo joulun valmistelun syksyllä. Keräsin käpyjä ja mustikanvarpuja mistä askartelimme koristeita. Tonttuja ja joulukuusia. Nyt se on ollut hukassa. Halloweenkin meni ohi. Ajattelin

Eli valmistuin siis viime perjantaina viimeinkin suntioksi. Lähdimme ajamaan Jyväskyläään viideltä aamulla. Koululla oli joulupuuro, tokareiden jako ja vielä messu missä meidät vihittiin suntioksi.  Tässä kuva pinssistä minkä sain rintaani perjantaina. Pinssiä pidetään vasemalla eli sydämmen puolella. Täällä siis yksi ylpeä suntio. Sain lauantaina paljon kukkia ja onnentoivotuksia kaikilta. Iso kiitos niistä. Sain myöskin Cheekin kirjan minkä lukemisen jo aloitinkin se vaikuttaa todella hyvältä. Stadilta sain Eddan Jumalrunot kirjan. Eli siis mitä teenkään loman ajan? Luen ja luen. 

Eilen juhlittiin Lillin 11wee ja Kaarlen 3wee juhlia. Kaarle täyttää vasta oikeasti tammikuussa mittä pidettiin samaan syssyyn molemmat ettei 400km päästä tulevat isovanhemmat joudu ajamaan kahtaa kertaa. Synttärit menivät hyvin ja juotiin me pullo kuoharia minun valmistumisen kunniaksi. Sainkin kasan kukkia ja lahjaksi kirjan. Lapset saivat paljon lahjoja ja kaikki olivat mieluisia kuulema parhaat synttärit ikinä taas :)

Minä olin itsenäisyyspäivän töissä mutta kävimme hiukan juhlimassa Paasitornissa 5.12. Paikalla oli presidentti Tarja Halonen ja hänen puolisonsa. Hymyilin kun he kävelivät käsi kädessä ohi, kuiskuttelivat ja Tarja kikatti. Hymyillen ajattelin kumpa joskus vanhana olisin samassa tilanteessa. Kävelisin käsi kädessä jonkun kanssa, kikattaisin, nojaisin tuttuun käteen hymyillen. Tanssin pari biisiä valssia. Mutta kyllä maailma on pieni tanssin vanhan ylä-aste opettajani serkun kanssa. Hymyilytti. Olimme siis Paasitornissa SDP:N itsenäisyyspäivä juhlissa. Ilta oli mukava. Oli mukava viettää Stadin kanssa aikaa kahdestaan. Stadi näytti todella hyvältä puvussa. Hymyilinkin koko illan. Oikein hyvää Suomi 100-vuotta juhlaa kaikille hiukan myöhässä<3

On itsenäisyyspäivä olen juuri tullut töistä, kääntynyt kotona ja lähdimme ajelemaan kohti kauppaa. Väsymys painoi päälle rankan työpäivän jälkeen. Kirkkovieraita ja mahtavat kadetti soittajat. Istun autossa etupenkillä. Katselen hämärää valkoista talvimaisemaa. Kaupasta haimme hiukan herkkuja linnanjuhlien katsomista varten. Kaupalta ajemme bensa-asemalle. Stadi on löytänyt uuden radiokanavan jossa soitetaan 90-luvun hittejä ja hän hehkuttaa sitä. Hymyilen takasin, vaikenen ja katson ulos ikkunasta. Kurvaamme Ikean ohi ja käännymme kohti bensa-asemaa. Radiossa alkaa soida Hausmylly- Ikävä lokakuu. Ville postasi aina 1.10 sen biisin facebookkiin. Ajoimme kesällä vanhalla rouvalla pitkin maantietä. Molemilla puolilla metsää ja pari taloa. Varkauden tiellä. Kuuma kesäpäivä, lapset nauravat takapenkillä. Vaihdamme keltakantisen cd-levyn soittimeen. Kannessa on kaksi kärpästä ja punaisella kirjailtu hausmylly. Ilmaan pärähtää ensimmäiset sanat ja ensimmäinen musiikki. Ikkunat auki laul

Ensi vuonna tulee kaksi vuotta siitä kun Ville kuoli. Ajatella kaksi vuotta vaikkakin välillä tuntuu että se tapahtui vasta eilen? Vasta eilen maailma murtui ja kaikki toiveet tulevaisuudesta hajosivat tuhansiksi sirpaleiksi. En ole pitkään aikaan kirjoittanut ja purkanut tuntemuksia surusta. Olen taas padonnut sisään paljon pahaa oloa. Enkä ole kerennyt koneen ääreen. Minusta tuleekin ensi vuonna osa-aikanen suntio! Tuntisuntion pesti vaihtui siis. Patoamisesta johtuen olen ollut hiukan allapäin ja kiukkuinen. Ei ole jaksanut nauraa ja yöllä pyörin sängyssä. En ole aikoihin nähnyt unta Villestä. Mutta pari yötä sitten näin unen missä istuttiin piemeässä huoneessa. Siellä oli kaksi tuolia ja ovi. Vähän niinkuin surun alkutaipaallella istuin usein Villen kanssa siinä samassa huoneessa. Nyt en ole aikaaan siellä ollut. Mutta pari yötä sitten olin taas. Ville istui hymyillen minua vastapäätä tuttu fedora päässä, nahkataki, valkoinen kauluspaita, punainen kravaatti, ne ruskeat hiukan

Vietimme tänään koko perheen voimin notski päivää Sipoossa paisteltiin makkaraa ja vaahtokarkkeja. Lapset nauttivat lumesta ulkona. Mukava päivä :) Vaikkakin yrittää flunssaa kovasti pukata päälle.