Haudalla
En ole käynyt Villen haudalla pitkään aikaan. Olen tuntenut siitä huonoa omaa tuntoa jo kauan. Halusin että Ville haudataan Joensuuhun meidän perheen lähelle, mutta sitten itse muutin 400km. Kävin hautausmaalla vanhempieni ja Kaarlen kanssa. Kaarle kyseli koko matkan: Joko ollaan iskän haudalla? Loppujen lopuksi Kaarle ihmetteli että tässäkö? Kivi ja nimi. Kävimme katsomassa kultaista laattaa monta kertaa: Missä miun iskän nimi nyt on? Kaarle kysyi monta kertaa. Hassua kyllä seisoskelin hetken aikaa kiven luona ja vaeltelin yksin muistolehdossa. En tuntenut mitään. Ennen kuin kävin siellä itkin hiljaa sisällä. Hassua ja ehkä vähän kliseetä mutta tuli tunne ei Ville ole täällä. Paljon lähempänä olen Villeä kun ajan yksin autolla töihin ja pois töistä. Vein ruusut kivelle, silitin laattaa, hymyilin ja kävelin seuraavalle haudalle. Parhaiten ehkä yhden laulun sanat kuvastavat hetkeä: Cause every night I lie in bed, The brightest colors fill my head A million dreams are k...