Kuka minä olen?

Ensimmäinen teksti uuteen blogiin jännittää, pelottaa, ahdistaa, ilostuttaa, hymyilttää ja käyn varmaan kaikki tunteet läpi itkusta nauruun. Ajattelin aloittaa ihan esittelyllä. Olen kirjoittanut Owls and Grannypanties blogia yhdessä edesmenneen mieheni kanssa. Kirjoitin blogia myöskin Villen kuoleman jälkeen terapiana. Mutta nytten viime päivinä blogin kirjoitus alkoi tökkimään ikävän takia ja lähdin uusille vesille! Aloitan jotakin omaa. Se voi ehkä olla itsekästä mutta auttaa minua eteenpäin.

Minä olen Jenni 27-vuotta. Minulla on 4-lasta. Ennenkaikkea olen äiti mutta olen myös leski, nainen, ystävä, sisko ja varmasti jonkun pahin painajainen. Elin unelmaa viimeiset 4-vuotta mieheni kanssa. Kunnes tuli aika jolloin jouduin kantamaan hänet syliin mustan maan. Se aika oli pääsiäsenä olen surutaipaleen alussa. Opettelen elämään yksin ja rakentamaan omanlaista elämää Villen kauniin katseen alla. Villehän ei katoa koskaan. Harrastan geokätköilyä, lukemista ja olen löytänyt puutarhan hoidon. En tiedä mikä tahdon olla isona olen tällä hetkellä työtön. En jaksaisi olla vielä töissä. Syksyllä lähden etsimään uutta työtä. En vaan vielä tiedä mitä. Teen kesän vapaaehtoistyötä seurakunnassa tällä hetkellä olen suntion apurina. Olen myöskin ohjelmavastaava Joensuun Kawaconissa järjestän Pokemonhuonetta toista kertaa. Katson joka sunnuntai One piecen uuden jakson! 

Blogi tulee siis olemaan meidän päiväkirja mihin vuodatan tunteita surusta ja luopumisesta. Blogissa on myöskin arjen kipuilua ja kauniita ihmeitä. Vaatteita, shoppailua ja kodinsisustusta. Voinkin sanoa heti alkuun että meillä alkaakin kotona projekti! Sainkin siihen unessa luvan muuten en varmaan uskaltaisi. Kuten sain myöskin luvan tähän blogiin unessa. Muuten en varmaan uskaltaisi tehdä tätäkään. Tuntuukin että pystyssä pysyy täällä surun keskellä kun kehittelee itselleen "projekteja" mihin mennään täysillä mukana! 

Jännittää mennä kohti uutta! Eli pelonsekaisin tuntein aloitan blogin ilman toista! Onhan tämä aivan erinlaista hassua!