Leskenlehtiä ja sadetta

Me Stadin ja lasten kanssa hiukan innostuttiin jo laittamaan joulukoristeita. Eilen istuttiin kynttilän valossa joululaulujen soidessa, glögimukit kädessä ja paketoitiin lahjoja. Täydellinen hetki

Olin yötä hotellissa Jyväskylässä. Samassa hotellissa missä käytiin aina Villen ja lasten kanssa. Olin silloin töissä vielä S-ryhmällä joten olimme usein Sokos Hotelli Aleksandriassa yötä. Nauroimme vielä aina yhdessä kun siellä oli sama virkailija töissä aina. Nyt kun kävelin kohti hotellia juna-asemalta. Samaa katua mitä käveltiin perheenä yhdessä kohti hotellin lasiovia. Pyörivä ovi mistä aina mentiin sisään. Nyt avasin lasioven sen vieressä. Tuttu hotelli tiski mutta eri virkailija. Hymyilin hiukan ja astelin tiskille. Täytin lomakkeen, sain avainkortin ja lähdin kävelemään portaita kakkoskerrokseen. Löysin huoneen. Katsoin ensimmäisenä ulos ikkunasta. Huone oli eri puolella missä yleensä oltiin. Hetken aikaa katselin autioita katua ja toisella puolella olevan hotellin ikkunoita mistä kajasti valoa. Vilkaisin suuntaan missä meidän huone aina oli. Siinä edessä on asemanbaari. Siellä meidän piti käydä laulamassa karaoketa mutta ei koskaan keretty. Hetken uppouiduin ajatuksiin. L...

Sain stadilta jo joululahjan. uudet kuullokkeet. Entiset hajosivat lasten toimesta. Väri on hiukan imelä mutta muuten täydelliset kuullokkeet :) Tarvitsinkin juuri näitä. Stadi saa oman lahjan vasta jouluaattona.

 Kirjoittelin että meidän piti Stadin kanssa lähteä Tukholmaan ja mietittiin myöskin Norjaa vaihtoehtona mutta viikonloppu menikin niin että olin sunnuntaina töissä. Porukat saapuivat perjantaina iltana meille vahtimaan muksuja ja me hävittiin Stadin kassa hiukan Helsingin yöhön. Vaikkakin ennen sitä kävimme päivystyksessä liimaamassa Kaarlen otsan jonka hän kolautti keittiönjakkaraan. Mitenkään pahemmin ei käynyt ja selvittiin parilla liimatipalla. Stadi nauroikin että nämä ovat sitten ne toiset treffit kun taas oltiin Kaarlen kanssa sairaalassa. Lauantaina kierreltiin Itiksessä ja kaupungilla. Käytiin syömässä. Illaksi mentiin leffaan katsomaan Tuntematon sotilas. Etsittiin kravaattia, kenkiä ja laukkua meille tuleviin Paasitornin SDP:N itsenäisyyspäiväjuhlaan. Stressaan jo tulevaa tapahtumaa. Mutta kaiken kaikkiaan vkl oli tosi ihana ja kiva oli viettää kaksin aikaa vaikkakin selkä kipu hiukan varjosti.

Nyt on sitten viimeinen koulupäivä taputeltu esimieskurssilla. Piti olla tiistai keskiviikko mutta keskiviikko peruttiin koska opettajalla oli menoja. Joten lähdin maanantaina suoraan töistä junalla Jyväskylään. Olin yötä Hotelli Aleksandriassa. Kait voisi sanoa että pieni miniloma? Sai ainakin univelkaa kuitattua pois. Olenkin ollut hiukan hiljaa taas täällä blogin puolella. Hirveä kiirus töitä ja arkea? Tai kiire ja kiire? Tuntuu että työt, koulu ja perhe vie kaiken ajan. Illalla kun olisi aikaa kirjoittaa sitä vajoaa sohvan nurkkaan. Onhan meille tässä sattunut vaikka mitä ihmeitä. Muun maussa meidän kämppään on ilmestynyt aikuisten vaatteita miesten sekä naisten jotka eivät ole minun eikä Stadin puolelta. Saatiin vaatteista kamala pettämis riita draama aikaan mutta molemmat olivat 100% varmoja että ne ei ole tullut kummaltakaan puolelta. Katsottiin jopa kalenterista milloinka ollaan oltu missäkin ja onko toisella aukkoja? Mutta mitään epäilyttävää ei löytynyt.  Joskus meill...

Kello soi 5:15 pomppaan ylös ja hetken istun ja avaan silmiä. Kunnes se iskee TUOMIKIRKKOON! Hyppään sängystä tietenkin mahdolisimman hiljaa koska muut nukkuvat. 4h yöunilla hiukan väsyttää ja olo on kuin kuolleesta nousseelta. Mutta väsymys katoaa nopeasti. Menen keittiöön ja huomaan lapun pöydällä mihin on kirjoitettu: Rakas sinulle on aamupala valmiina jääkapissa hyvää työpäivää! Hymyillen kirjoitan lappuun kiitos<3 Syön aamupalan ja juon kahvit. Virkapuku roikkuu valmiina ja katselen sitä hetken. Virkapukuun kuuluu musta hame, jakkutakki ja valkoinen kauluspaita. Suoristan vielä kylttiä missä lukee suntio. Letit mitkä siskoni teki Joensuussa ovat pysyneet hyvin paikallaan. Vedän mustan takin niskaan ja lähden kohti autoa. Olen hyvissä ajoin metroasemalla ja odottelen työkaveria. Joku humalainen vanha mies kertoilee seikkailuistaan ja lopuksi kysyy: Oletko naimisissa ja tahtositko olla? Naurahdan kysymykselle ja huomaan kun vartia saapuu asemalla. Mies lähtee juoksemaan hän...

Lähdettiin torstaina ajamaan Joensuuta kohti. Matkalla pysähdyttiin Mikkelissä siskon luona iltapalalla. Olen jonkun verran kaivannut sinne mutta kun astelin Joensuun katuja tuli fiilis että kyllä se minun kotini on nyt Helsingissä. Kävin myöskin vanhoilla työharjoittelupaikolla. Ihana oli nähdä vanhojen työkavereiden hymyt huulilla kun astuin sisään hallin ovesta. Kävin myöskin viimein haudoilla ja vein kynttilät. Kamala oli kun seisoin kivipaalun luona missä Villen laatat on. En ensiksi löytänyt Villen laattaa. Laattoja oli tullut niin paljon lisää. Bongasin laatan ja tunsin hetken huono leski fiilistä. Miten saatoin kadottaa sen hetkeksi? Sytytin kynttilän ja laskin ruusut muistolehtoon. Juhlimme myöskin pikkuveljeni 27-vuotis synttäreitä minne teimme Stadin kanssa tarjottavat. Menuna oli kinkkuwrappeja, dipattavia kasviksia ja paistettu mustikka juustokakku. Oli ihana laulaa paljon onnea kuohuviinilasit kädessä ja nauraa maha kippurussa. Kotiin lähtiessä kaarlen insuliinit...

Naurahdin töissä kun työkaveri kyseli että: Miten jaksatte kuuden lapsen kanssa? Tuntuu että en itsekkään jaksa vaikka olen lapseton ja omistan koiran. Naurahdin: Tottakai välillä väsyttää, kiukuttaa mutta silti hyvin jaksaa. En tiedä saako sanoa mutta siihen tottuu. Olen itse kasvanut suuressa perheessä joten tämä henkilömäärä tuntuu luontevalta. Tavallaan kait myöskin asenne kysymys? Saimme myöskin kehuja koulusta kun isompien kouluarvointi keskustelut olivat että miten hyvin organisoidulta meidän perhe vaikuttaa vaikka omasta mielestä elämme pienessä hallitussa kaaoksessa koko ajan. Muuten koulukeskusteluissa tuli ilmi että vanhin tyttöni hakee vielä paikkaansa. Hän on hiukan ujo joten sopeutuminen vie hetken. Toisiksi vanhin tyttö taas on täysi vastakohta. Vaikka hän aloitti koulun elokuussa sanoi jokainen lapsi luokalta kysymykseen: Kuka on siun kaveri? vastaus oli että: Netta. Elvis taas aloittaa tekemään jo kakkosluokan matikkaa koska ykkönen on liian helppoa. Adhdn kan...

Eilen vietettiin pyhäinpäivää. Olin itse koko päivän töissä yhdessä hartaudessa ja illalla messussa. Messu oli oikein kaunis ja tunnelmallinen kirkon valaisi yli 200 kynttilää. Yhdessä kohdassa hiukan herkistyin. Latasin taas tunnetta kamalasti olet surullinen ja ikävöit.  Olin sen takia kiukkuinenkin pari päivää mutta illalla sitten huomasin että hymyilen. Hymyilin yhdelle muistolle fedorapäisestä miehestä ja herkistyin. Pitäisi osata lopettaa tiettyjen päivien jännittäminen ja odotus. Antaa mennä vain virran mukana.  Ensi viikolla suuntaamme kohti Joensuuta ja pääsen viimeinkin Helsingin Tuomiokirkolle. Jännä viikko siis tiedossa. Mutta hiukan myöhässä rauhallista pyhäinpäivää teille kaikille <3