Tuomiokirkossa

Kello soi 5:15 pomppaan ylös ja hetken istun ja avaan silmiä. Kunnes se iskee TUOMIKIRKKOON! Hyppään sängystä tietenkin mahdolisimman hiljaa koska muut nukkuvat. 4h yöunilla hiukan väsyttää ja olo on kuin kuolleesta nousseelta. Mutta väsymys katoaa nopeasti. Menen keittiöön ja huomaan lapun pöydällä mihin on kirjoitettu: Rakas sinulle on aamupala valmiina jääkapissa hyvää työpäivää! Hymyillen kirjoitan lappuun kiitos<3 Syön aamupalan ja juon kahvit. Virkapuku roikkuu valmiina ja katselen sitä hetken. Virkapukuun kuuluu musta hame, jakkutakki ja valkoinen kauluspaita. Suoristan vielä kylttiä missä lukee suntio. Letit mitkä siskoni teki Joensuussa ovat pysyneet hyvin paikallaan. Vedän mustan takin niskaan ja lähden kohti autoa.

Olen hyvissä ajoin metroasemalla ja odottelen työkaveria. Joku humalainen vanha mies kertoilee seikkailuistaan ja lopuksi kysyy: Oletko naimisissa ja tahtositko olla? Naurahdan kysymykselle ja huomaan kun vartia saapuu asemalla. Mies lähtee juoksemaan hänen peräänsä. Ensimmäinen metro kulkee kohta ja asemaan rupeaa valumaan ihmisiä. Odottelen työkaveria ja nään kun hän ajaa pyörällä pihaan ja menemme metroon. Vaihdamme kuulumisia ja juttelemme.

Jäämme pois Helsingin yliopiston pysäkillä. Metron liukuportaissa on peilitunnelli ja neon valoja. Tuntuu kuin olisi discossa hymyilen ja samalla kihisin jännityksestä. Torstain infossa saatu lappu on repussa ja virkapuku silitetty valmiiksi (äidin toimesta). Kävellään ulos ja nään jo valkosien kirkko rakennuksen kohoavan edessä päin.

Astumme sisään kryptasta ja jätämme päällysvaatteet. Menemme omille paikoille. minun paikkani oli etelä oven pisteellä. Jokaisella ovella oli kaksi kahvipaikkaa. Pidin yhtä parini kanssa pystyssä. Lähden alakerrasta hakemaan tavaroita. Kahvikuppeja, lautasia, lusikoita, servettejä. Katselen samalla ylhäällä kohovia holvikaaria, koristeellisia pylväitä ja koristeltua alttaria. Katselen kultaisia enkeleitä ja suurta alttaritaulua. Tunnen kuinka sydän on pakahtaa innosta ja jännityksestä. On kunnia saada olla täällä tänään ja mennään sata lasissa. Jännitän ja huomaan kuinka se laantuu pikku hiljaa. Parini katoaa jonnekkin ja jään hoitamaan kahvipöytää yksin. Kannan ja järjestelen tavaroita alakerrasta yläkertaan. Samalla aina katsahdan ympärille ja hieraisen silmiä en voi edelleenkään uskoa että olen täällä. Joskus vitsillä sanoin tammikuussa kun aloitin opiskelut: Joku päivä vielä täällä. Mutta en olisi uskonut koskaan että jo nyt marraskuussa pääsen mukaan. Kahvipisteen pitoa mutta silti tunnen suurta ylpeyttä.

Saan kahvipisteen valmiiksi kello yhdeksän niinkuin sovittu oli. Läpäisen kahvipisteen tarkistuksen ja saan kehut siitä että hoidin pisteen kuntoon yksin. Jännittää nyt kahvi ja aamupala. Työkaveri jo varmaan kyllästyi kun hehkutin kirkkoa ja pääsyä sinne. Messu alkaa klo:10 ja ovet avattiin vieraille. Seison kahvipisteen vierellä ja otamme vastaan vieraita ohjaamme heitä paikalleen. Avaan oven ja jälkeenpäin tajuan sehän oli Putoksesta. Tarja Halonen kulkee käytävää pitkin. Jännittää. Minulle pahoitellaan: Eihän jäänyt huono maku kun olet täällä ja hoidit paikan yksin? Vastaan: ETTÄ EI TODELLAKAAN! Minua kehotetaan hakemaan tuntisuntion paikkaa sieltä. Hymyilin varmaan kuin Naantalin aurinko ja silmät olivat kuin tuhat tähteä. Huokaisen ja vastaan: Joo! Vastaus: Lupaan suositella sinua tänne.. Siinä vaiheessa meinasin pyörtyä onnesta.

Messu alkaa ja nään kun pääsuntio kantaa kulkue ristiä saatan hetken ajatella itseni siihen paikalle. Joku päivä.. Kuoro alkaa laulamaan ja ihan kuin koko kirkko tärisisi torvien soitosta ja kuoron äänestä. Tunnen kuinka kylmät väreet kulkevat selkäpiitä pitkin. Ruskeat puiset penkit joissa on tumma päällinen. Istun ison valkean pylvään vieressä .Katosta roikkuu kultaisia kyntteliköitä ja tunnelma on käsin kosketeltavan hieno. Tunsin onnellisuutta ja tunsin suurta onnea uuden piispan puolesta. Hymyilin. Istuimme alas ja messu alkaa. Jossakin kohdassa huomasin että väsymys alkoi painaa ja nojauduin kohti valkosita pylvästä. Kuron laulu herätää ja seisomaan nousemisen kehdotus. Saarnan aikana ihmiset nauravat vihkimisen aikana ihmiset taputtavat. Kirkkoväki taputti seisaaltaan, veisasi virsiä mukana ja itki. Tunnelma messussa oli mahtava. Ylen väki kameroiden kanssa, kuoro, torvi soittajat, piispojen puvut, kirkkoväki ja kirkkon valkoiset holvikaaret. En edes osaa kuvailla sitä hetkeä. Hymyilen edelleen kun mietin sitä. Se oli minulle iso asia. Niiin iso näin pienelle ihmiselle.

Messu loppuu kahvitus alkaa. Jaamme kahvia ja mansikkapiirakkaa. Kahvitusten jälkeen siivoaminen ja kun kaikki on saatu kasaan istumme vielä pöytään. Syömme ja hengähdämme ennenkuin lähdemme metroon. Voin sanoa että sen päivän olin hymy huulilla.

Heti kun pääsin kotiin katsoimme messun lasten kanssa telkkarista. Stadikin sanoi: Että en olisi uskonut että sunnuntaina katson messua telkkarista. Hymyilen. Stadi hymyilee takaisin. Koska se on sinulle tärkeää olen hyvin ylpeä. Hymyilen ja painan pääni kainaloon ja nuuhkaisen tuttua tuoksua. Hyvin onnellinen hetki.