Pika kuulumiset
Nyt on sitten viimeinen koulupäivä taputeltu esimieskurssilla. Piti olla tiistai keskiviikko mutta keskiviikko peruttiin koska opettajalla oli menoja. Joten lähdin maanantaina suoraan töistä junalla Jyväskylään. Olin yötä Hotelli Aleksandriassa. Kait voisi sanoa että pieni miniloma? Sai ainakin univelkaa kuitattua pois.
Olenkin ollut hiukan hiljaa taas täällä blogin puolella. Hirveä kiirus töitä ja arkea? Tai kiire ja kiire? Tuntuu että työt, koulu ja perhe vie kaiken ajan. Illalla kun olisi aikaa kirjoittaa sitä vajoaa sohvan nurkkaan.
Onhan meille tässä sattunut vaikka mitä ihmeitä. Muun maussa meidän kämppään on ilmestynyt aikuisten vaatteita miesten sekä naisten jotka eivät ole minun eikä Stadin puolelta. Saatiin vaatteista kamala pettämis riita draama aikaan mutta molemmat olivat 100% varmoja että ne ei ole tullut kummaltakaan puolelta. Katsottiin jopa kalenterista milloinka ollaan oltu missäkin ja onko toisella aukkoja? Mutta mitään epäilyttävää ei löytynyt. Joskus meillä on ulko-ovi ollut auki koska lapsilla unohtui pari kertaa avaimet kotiin. Joku ulkopuolinen on siis käynyt meillä kuullostaa ihan dekkari draamalta. Lapsetkaan eivät tunnistaneet vaatteita. Mietittiin kumminkin että kukahan se voisi olla koska meillä on koira kotona? Pitbull rotikka joka ei kumminkaan päästä vieraita sisään. No se jää arvailujen varaan vaikkakin vieläkin välillä mietitään kenen ihmeen vaatteita ne ovat. Kummalistahan on se että kaulaliina katosi joku aika sitten. Nauroimme jo että ehkä olemme vain tulossa mökkihöperöiksi. Tästähän saisi kamalan pettämisdraaman aikaan mutta ohitettiin se koska molemmat luottaa toisiin 100%.
Meiltä myöskin yksi lapsista muutta Stadin puolelta äitinsä luokse asumaan. Joten kotona asuu nytten viisi muksua. Mutta kuudes käy aina joka toinen vkl meillä kylässä. Haikeaa ja ikävä on ollut sitä kuudetta mutta onneksi nähdään aina.
Negatiivisenä kuulumisena varmaan se että minun selkä posahti tässä joku aika sitten. Olin niin kipeä että en saanut itseäni kumaraan. Stadi pakotti minut menemään kipupiikille päivystykseen jonne lähdin nuristen: En mie mittää sellasta tarvii. Loppujen lopuksi piikeistä sain kamalan nokkosihottuman ja oksennnus olon. Mutta näin kaksi päivää sen jälkeen pääsen kumaraan taas vaikakkin kipu on edelleen ja tämä junassa istuminen ei kamalan hyvää tee selälle.
Siinä mitä meille kuuluu tälleen pikaisesti :)
Lunta kovasti odottelen myös Helsinkiin. Tämä kylmä, kostea ja harmaa sää alkaa jo masentaa :D
Olenkin ollut hiukan hiljaa taas täällä blogin puolella. Hirveä kiirus töitä ja arkea? Tai kiire ja kiire? Tuntuu että työt, koulu ja perhe vie kaiken ajan. Illalla kun olisi aikaa kirjoittaa sitä vajoaa sohvan nurkkaan.
Onhan meille tässä sattunut vaikka mitä ihmeitä. Muun maussa meidän kämppään on ilmestynyt aikuisten vaatteita miesten sekä naisten jotka eivät ole minun eikä Stadin puolelta. Saatiin vaatteista kamala pettämis riita draama aikaan mutta molemmat olivat 100% varmoja että ne ei ole tullut kummaltakaan puolelta. Katsottiin jopa kalenterista milloinka ollaan oltu missäkin ja onko toisella aukkoja? Mutta mitään epäilyttävää ei löytynyt. Joskus meillä on ulko-ovi ollut auki koska lapsilla unohtui pari kertaa avaimet kotiin. Joku ulkopuolinen on siis käynyt meillä kuullostaa ihan dekkari draamalta. Lapsetkaan eivät tunnistaneet vaatteita. Mietittiin kumminkin että kukahan se voisi olla koska meillä on koira kotona? Pitbull rotikka joka ei kumminkaan päästä vieraita sisään. No se jää arvailujen varaan vaikkakin vieläkin välillä mietitään kenen ihmeen vaatteita ne ovat. Kummalistahan on se että kaulaliina katosi joku aika sitten. Nauroimme jo että ehkä olemme vain tulossa mökkihöperöiksi. Tästähän saisi kamalan pettämisdraaman aikaan mutta ohitettiin se koska molemmat luottaa toisiin 100%.
Meiltä myöskin yksi lapsista muutta Stadin puolelta äitinsä luokse asumaan. Joten kotona asuu nytten viisi muksua. Mutta kuudes käy aina joka toinen vkl meillä kylässä. Haikeaa ja ikävä on ollut sitä kuudetta mutta onneksi nähdään aina.
Negatiivisenä kuulumisena varmaan se että minun selkä posahti tässä joku aika sitten. Olin niin kipeä että en saanut itseäni kumaraan. Stadi pakotti minut menemään kipupiikille päivystykseen jonne lähdin nuristen: En mie mittää sellasta tarvii. Loppujen lopuksi piikeistä sain kamalan nokkosihottuman ja oksennnus olon. Mutta näin kaksi päivää sen jälkeen pääsen kumaraan taas vaikakkin kipu on edelleen ja tämä junassa istuminen ei kamalan hyvää tee selälle.
Siinä mitä meille kuuluu tälleen pikaisesti :)
Lunta kovasti odottelen myös Helsinkiin. Tämä kylmä, kostea ja harmaa sää alkaa jo masentaa :D
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista