Vuosi 2017 part I
Tammikuu:
"Töihin kampean siis kahdeksaksi. Olen tykännyt todella paljon! Olen jo parin päivän aikana kiivennyt kirkonkello tapuliin ja roikkunut siellä köydessä yrittäen saada lattialuukkua auki, vaihtanut vesihanoja vessaan, tehnyt putkitöitä ja miettinyt uusia kynttiläpaikkoja kirkkoon. Olen istunut auton kyydissä ja vienyt postia, käynyt pankissa ja hoitanutm muita juoksevia asoita. En olisi ikinä uskonut että teen edes putkihommia ja vaihdan tiivisteitä! Osaanpahan nyt sen jos kotona putket alkavat vuotamaan."
Kirjoitin ensimmäisen työpostauksen tammikuussa koska aloitin opiskelut silloin. Tammikuussa Ville olisi myöskin täyttäny 30-vuotta. Tapasin Stadin ekan kerran tammikuussa. Hän kirjoitti minulle netissä. En edes meinannut vastata hänelle ekana. Suljin koneen ja jätin viestin avaamisen jälkeen. Kuitenkin tuli tunne että pitää vastata siihen ja aukaisin koneen uudelleen. Se kannatti. Ehkä johdusta jostakin muualta?
Helmikuu:
"Kävinkin tänään symbolisesti sanomassa hyvästi. Pidän nyt tauon siellä käymisestä. Jossakin vaiheessa siirryn töihin sinne mutta nyt hyvästit. Aika sanoa hyvästi sulkea ovi. Katsoa mitä toisen oven takana on."
Kirjoitin paljon muistoja matkan varrelta mitä minulla ja Villellä oli. Matkasta ja treffeistä. Symboliset hyvästit pidin pitkän tauon etten käynyt hautuumalla ja niitä hyvästejä on jätetty pitkin vuotta.
Maaliskuu:
"Aloitimme seurustelun 16.3.2013 nyt neljä vuotta myöhemmin 13.3.2017 vuosi on kulunut Villen kuolemasta. Tuohon neljään vuoteen mahtuu niin paljon. Niin paljon muistoja kuten se kesä ilta kivellä."
"Toinen on vahva kuin kallio ei liiku mihinkään vaikka miten työnnän pois. On vain paikallaan. Vaikka yritän iskeä kohti. Helpompaa on työntää toinen pois ja odottaa että hän sanoo:" Tämä oli sitten tässä". Sitä odottaa niitä sanoja. Voisin taas piiloutua yksinäisyyteen leski sanan alle. Mutta toinen puoli minussa odottaa. Odottaa viestiä, odottaa toisen äänen kuulumista ja hassuja whatsuppi videoita oodia kinkusta. Muistaa sen kosketuksen ja tuoksun. Sodin kahden puolen kanssa pitkään."
"Se oli shokki istua ambulanssissa menossa sairaalaan. Mies ensihoitaja ja kuskina nainen. Ei pistetä nyt mennään sairaalaan liian korkeat sokerit ja ketoaineet. Istu sinä tähän ja minä seison tässä! Nousin ambulanssiin Kaarlea kärrättiin sängyssä. Talvipuku aukaistiin jo valmiiksi. Ambulanssi mies oli kalju ja näpytti jotakin, puhui radio puhelimeen. Nyt laitetaan pillit päälle kuuntele! Rupesi kuuluumaan piipaa piipaa. Kaarle hymyili hiukan ja nosti hiukan kättä. Älä nukahda Kaarle pysy vielä hereillä!"
Maaliskuu ehkä yksi vaikeimmista kuukausista ikinä. Kaarlen sairastuminen ja ensimmäinen koulunäyttö samaan aikaan. Pohtimista saanko olla uuden ihmisen kanssa? Villen kuoleman vuosipäivä. Paljon pohtimista sängyssä yöllä tuijottaen ulos ikkunasta.
Huhtikuu:
"Herra stadi on tumma ja pitkä aivan erinäköinen kuin muut aikaisemmat. Hän on hyvä isä. Paljon jyrkempi kuin minä periksiantamaton. Seisoo omien periaatteiden takana ehkä välillä liiankin järkkymätön."
"Aloitin uuden jakson koulussa hautaus. Olen siis siirtynyt töihin hautuumaalle ja teen siellä aivan kaikkea. Haudankaivuusta siunauksiin. Aloitin siellä maanantaina ja olen tehnyt yhden päivän aikaisemmin kappelilla."
Kirjoitin ensimmäisen kerran Stadista kunnon tekstin huhtikuussa kun mietimme seurustelemmeko vai emme. Olin reissunut jo Joensuu Helsinki väliä jonkun verran. Aloitin myöskin jakson hautuumalla. Se on yksi vaihe elämässä minkä muistan aina. Minulla oli hirveän hauskaa siellä. Opin paljon ja tulin vahvemmaksi. Sain itsevarmuutta ja olin oikeasti onnellinen. Stadi ja huippu duuni. Viihdyin siellä todella hyvin. Muistan sen ajan varmasti aina. Ihana olikin kun kävin moikkaamassa työkavereita hautuumaalla ja siellä odotti oikea hymy jonka näki silmistä asti. Käyn varmasti vielä heitä moikkaamassa.
Toukokuu:
"Mentiin Villen kanssa naimisiin 5.5.2014. Toukokuussa koska silloin juhlitaan beltainea. Eli helavalkeita."
Toukokuu minun ja Villen hääpäivä. Kirjoittelinkin siitä ja matkasin Helsingissä. Hassua miten erinlaista. Kaksi eri ihmistä. Toista ei ole ja toinen on. Mutta silti molempia kaipasi. Mutta päivä päivältä vähemmän. Taisimme myöskin jo puhua tuolloin yhteenmmuutosta.
Kesäkuu:
"Sisällä oli paperi joka oli taiteltu. Hymyilin hyvin Villemäistä. Taitettu pieneksi. Aukaisin kirjeen. Hämmästyin paperi oli tyhjä ei mitään. Olin samalla helpottunut mutta samalla pettynyt. Kunnes käänsin paperin ja huomasin lauseen. Yhden lauseen. Yksi ainut lause."
"Otan takkia pois samalla kun istun penkille mistä on suora näkymä kappeliin. Puiselle penkille istahtaa työkaveri viereen. Kaksi traktoria vieressä molemmat sammuvat. Kuuluu enää vain kirkonkellojen ääni."
Löysin viimein sen viestin. Tai sitten se ei ollut viesti. Mutta se putkahti eesiin kun pakkasin kirjoja laatikkoon. Yksi lause. Lappu on minulla edelleen taiteltuna. Nytten tosin vaan sukkalaatikossa. Mutta edelleen. Välillä avaan sen ja luen lauseen. Yhden ainoa lauseen... "Mieluummin herrana helvetissä kuin vankina taivaassa".
Sain viimein rauhan myöskin Villen hautaamisesta kun kaivoin uurnapaikkoja. Silloin kun istuin penkillä ja kuuntelin kellojen ääntä sain osittain rauhan. Pohdin joskus paljon tuhkaamista ja tuhkaa. Sille osalle sain viimein rauhan.
Lopetin myöskin hautuumaalla työskentelyn Juhannukseen. Kaipaan sitä aikaa hetkittäin. Aina menin hymyillen töihin.
"Töihin kampean siis kahdeksaksi. Olen tykännyt todella paljon! Olen jo parin päivän aikana kiivennyt kirkonkello tapuliin ja roikkunut siellä köydessä yrittäen saada lattialuukkua auki, vaihtanut vesihanoja vessaan, tehnyt putkitöitä ja miettinyt uusia kynttiläpaikkoja kirkkoon. Olen istunut auton kyydissä ja vienyt postia, käynyt pankissa ja hoitanutm muita juoksevia asoita. En olisi ikinä uskonut että teen edes putkihommia ja vaihdan tiivisteitä! Osaanpahan nyt sen jos kotona putket alkavat vuotamaan."
Kirjoitin ensimmäisen työpostauksen tammikuussa koska aloitin opiskelut silloin. Tammikuussa Ville olisi myöskin täyttäny 30-vuotta. Tapasin Stadin ekan kerran tammikuussa. Hän kirjoitti minulle netissä. En edes meinannut vastata hänelle ekana. Suljin koneen ja jätin viestin avaamisen jälkeen. Kuitenkin tuli tunne että pitää vastata siihen ja aukaisin koneen uudelleen. Se kannatti. Ehkä johdusta jostakin muualta?
Helmikuu:
"Kävinkin tänään symbolisesti sanomassa hyvästi. Pidän nyt tauon siellä käymisestä. Jossakin vaiheessa siirryn töihin sinne mutta nyt hyvästit. Aika sanoa hyvästi sulkea ovi. Katsoa mitä toisen oven takana on."
Kirjoitin paljon muistoja matkan varrelta mitä minulla ja Villellä oli. Matkasta ja treffeistä. Symboliset hyvästit pidin pitkän tauon etten käynyt hautuumalla ja niitä hyvästejä on jätetty pitkin vuotta.
Maaliskuu:
"Aloitimme seurustelun 16.3.2013 nyt neljä vuotta myöhemmin 13.3.2017 vuosi on kulunut Villen kuolemasta. Tuohon neljään vuoteen mahtuu niin paljon. Niin paljon muistoja kuten se kesä ilta kivellä."
"Toinen on vahva kuin kallio ei liiku mihinkään vaikka miten työnnän pois. On vain paikallaan. Vaikka yritän iskeä kohti. Helpompaa on työntää toinen pois ja odottaa että hän sanoo:" Tämä oli sitten tässä". Sitä odottaa niitä sanoja. Voisin taas piiloutua yksinäisyyteen leski sanan alle. Mutta toinen puoli minussa odottaa. Odottaa viestiä, odottaa toisen äänen kuulumista ja hassuja whatsuppi videoita oodia kinkusta. Muistaa sen kosketuksen ja tuoksun. Sodin kahden puolen kanssa pitkään."
"Se oli shokki istua ambulanssissa menossa sairaalaan. Mies ensihoitaja ja kuskina nainen. Ei pistetä nyt mennään sairaalaan liian korkeat sokerit ja ketoaineet. Istu sinä tähän ja minä seison tässä! Nousin ambulanssiin Kaarlea kärrättiin sängyssä. Talvipuku aukaistiin jo valmiiksi. Ambulanssi mies oli kalju ja näpytti jotakin, puhui radio puhelimeen. Nyt laitetaan pillit päälle kuuntele! Rupesi kuuluumaan piipaa piipaa. Kaarle hymyili hiukan ja nosti hiukan kättä. Älä nukahda Kaarle pysy vielä hereillä!"
Maaliskuu ehkä yksi vaikeimmista kuukausista ikinä. Kaarlen sairastuminen ja ensimmäinen koulunäyttö samaan aikaan. Pohtimista saanko olla uuden ihmisen kanssa? Villen kuoleman vuosipäivä. Paljon pohtimista sängyssä yöllä tuijottaen ulos ikkunasta.
Huhtikuu:
"Herra stadi on tumma ja pitkä aivan erinäköinen kuin muut aikaisemmat. Hän on hyvä isä. Paljon jyrkempi kuin minä periksiantamaton. Seisoo omien periaatteiden takana ehkä välillä liiankin järkkymätön."
"Aloitin uuden jakson koulussa hautaus. Olen siis siirtynyt töihin hautuumaalle ja teen siellä aivan kaikkea. Haudankaivuusta siunauksiin. Aloitin siellä maanantaina ja olen tehnyt yhden päivän aikaisemmin kappelilla."
Kirjoitin ensimmäisen kerran Stadista kunnon tekstin huhtikuussa kun mietimme seurustelemmeko vai emme. Olin reissunut jo Joensuu Helsinki väliä jonkun verran. Aloitin myöskin jakson hautuumalla. Se on yksi vaihe elämässä minkä muistan aina. Minulla oli hirveän hauskaa siellä. Opin paljon ja tulin vahvemmaksi. Sain itsevarmuutta ja olin oikeasti onnellinen. Stadi ja huippu duuni. Viihdyin siellä todella hyvin. Muistan sen ajan varmasti aina. Ihana olikin kun kävin moikkaamassa työkavereita hautuumaalla ja siellä odotti oikea hymy jonka näki silmistä asti. Käyn varmasti vielä heitä moikkaamassa.
Toukokuu:
"Mentiin Villen kanssa naimisiin 5.5.2014. Toukokuussa koska silloin juhlitaan beltainea. Eli helavalkeita."
Toukokuu minun ja Villen hääpäivä. Kirjoittelinkin siitä ja matkasin Helsingissä. Hassua miten erinlaista. Kaksi eri ihmistä. Toista ei ole ja toinen on. Mutta silti molempia kaipasi. Mutta päivä päivältä vähemmän. Taisimme myöskin jo puhua tuolloin yhteenmmuutosta.
Kesäkuu:
"Sisällä oli paperi joka oli taiteltu. Hymyilin hyvin Villemäistä. Taitettu pieneksi. Aukaisin kirjeen. Hämmästyin paperi oli tyhjä ei mitään. Olin samalla helpottunut mutta samalla pettynyt. Kunnes käänsin paperin ja huomasin lauseen. Yhden lauseen. Yksi ainut lause."
"Otan takkia pois samalla kun istun penkille mistä on suora näkymä kappeliin. Puiselle penkille istahtaa työkaveri viereen. Kaksi traktoria vieressä molemmat sammuvat. Kuuluu enää vain kirkonkellojen ääni."
Löysin viimein sen viestin. Tai sitten se ei ollut viesti. Mutta se putkahti eesiin kun pakkasin kirjoja laatikkoon. Yksi lause. Lappu on minulla edelleen taiteltuna. Nytten tosin vaan sukkalaatikossa. Mutta edelleen. Välillä avaan sen ja luen lauseen. Yhden ainoa lauseen... "Mieluummin herrana helvetissä kuin vankina taivaassa".
Sain viimein rauhan myöskin Villen hautaamisesta kun kaivoin uurnapaikkoja. Silloin kun istuin penkillä ja kuuntelin kellojen ääntä sain osittain rauhan. Pohdin joskus paljon tuhkaamista ja tuhkaa. Sille osalle sain viimein rauhan.
Lopetin myöskin hautuumaalla työskentelyn Juhannukseen. Kaipaan sitä aikaa hetkittäin. Aina menin hymyillen töihin.
Kommentit
Lähetä kommentti