Nyt on aika siirtyä eteenpäin

Hei kaikki lukiat pidin pienen kirjoitus tauon ja mietin asioita hiukan. Mietin paljon jatkanko blogia ja tulin tulokseen että nyt on aika lopettaa kirjoittaminen. Kirjoittaminen alkoi surusta, selviytymisestä ja kasvamisesta. Opin tällä matkalla paljon. Nyt tuntuu etten enää saa kirjoitettua mitään istun ja tuijotan tyhjää ruutua. Tuntuu että en sure enää. Olen mennyt askeleen eteenpäin. Sieltä hukuttavasta mustasta vedestä kauas kultaiselle hiekka rannalla. Uudelle polulle. Polkua mitä kuljen käsi kädessä Stadin kanssa mukana kulkien kahdeksan pientä. On aika siirtyä eteenpäin. Ikävä ja kaipaus kulkee mukana aina. Ville kulkee aina mukana. Ei enää niin läsnä mitä joskus. Siltikin mukana aina. Kuten eräs päivä kun kaupassa katsoin appelsiinejä tuli mieleen se kakku mikä tehtiin yhdessä pääsiäisenä. On aika päästää irti ja mennä eteenpäin.

Kiitos teille kaikille jotka ovat lukeneet meidän tarinaa ja kommentoineet. Kiitos kaikista tsemppi viesteistä ja tuesta mitä olen saanut.

Kiitos ja kumarrus.