Huhtikuu

Lueskelin tänään töissä facebookin tarjoamia muistoja. Ihan sattumalta tajusin että hetkinen tasan kaksi vuotta sitten seisoin kappelissa ja kättelin ihmisiä. Nauroin vitsille ja pidättelin kyyneliä. Kaksi vuotta sitten silitin viimeisen kerran valkoista arkkua. Vuosi siitä eteenpäin seisoin samalla hautuumaalla työvaatteet niskassa kumisaappaat jalassa ja hyppäsin traktorin rattiin.

Kaksi vuotta pysähdyin hetkeksi. Hitsi miten nopeasti aikaa menee eteenpäin. Tuntuu että se katoaa jonnekkin. Muistan kuinka joskus 17-vuotiaana sitä mietti miten hitaasti aika kulkee olisinpa jo 18. Nyt sitä miettii hei minne maaliskuu katosi? Töihin, arkeen, flunssaan ja vatsalaukun tulehdukseen. 

Pääsiäinenkin tuli ja aprillipäivä. En edes tajunnut eilen että mennään jo huhtikuun ekassa päivässä. Aika valuu koko ajan eteenpäin kuin tiimalasin hiekka. Kohta elokuussa istun ystävien ympäröimänä terassilla ja juhlin 30-vuotis päivääni. Kait poden jonkun sortin ikäkriisiä? 

Ikäkriisi..

30 kriisi...

En tiedä..

Olen uudistanut vaatekaappini ja tunnen itseni kovin vanhaksi. Etsin ryppyjä ja mietin hitto vastahan olin 18 ja asuin Ilomantsissa. Minne aika oikein katoaa. Ensi vuonna mennään jo lähemmäksi 40.

Mutta kun mietin elämääni taaksepäin paljon on sattunut ja tapahtunut. Silti edelleen seisotaan vahvana ja katsotaan eteenpäin. Hassua.

Eikun siis katse eteenpäin ja yhdessä kohti tulevaa.