Nöyrä
Kesä on jo saapunut Helsinkiin. Kevät on todella lämmin ja näin siitepölyallergikkona voin sanoa että ketuttaa :D Ihanaa kun on lämmintä mutta saisi sataa välillä niin siitepöly laskeutuisi. Hassua etten ole kirjoittanut aikaan. Vaikkakin tuntuu että kun katson kirsikankukkapuiden loistoa ja hymyilen. Hymyilen sille muisitolle missä Ville halusi katsoa yhtä anime sarjaa koska se oli minulle tärkeä. Sitä oli vain yli 600 jaksoa. Naurahdan sille muistolle kun laulettiin keskellä metsää Hopeanuolen tunnaria. Hassua että tuntuu että olen ainut ihminen maailmassa joka vielä muistaa. Kaikki elää edelleen omaa elämäänsä eteenpäin. Kun sytytän surukynttilän alttarin viereen siunauksessa muistan, kun leski itkee siunauksessa liikutun. Liikutuin kamalasti töissä kun yksi poika itki vuolaasti äitiään. Arkku oli samanlainen ja yksittäisiä ruusuja. Kysymys: Pääseehän äiti isin viereen? Tiukka halaus. Se tunne kun kerrot itse herkistystä pidellen että: Varmasti pääsee. Tänään istuin mesus...