Kodin tarina
Kirjoitin joku aika sitten yhden kodin tarinan ja ajattelin jakaa sen teidänkin kanssa.
Ajan kohti tuttua pihatietä. Parkeeraan auton tallin eteen mistä kömpii esiin hymyilevä mies. Lapsenlapset huutavat:"UKKI" ja juoksevat sisään. Tässä etupihalla on perinteisesti joka vuosi rakennettu talvella iso lumiukko. Korkein kaikista tai ainakin meidän mielestä.
Menen sisään ja lapset istuvat jo tutun pyöreän pöydän ääressä. Kun astun ovesta sen voi tuntea,haistaa ja maistaa kodin tuoksun ja lämmön. Olohuoneen isolla harmaalla divaani sohvalla ei ole paljoa tilaa ja sieltä huikataan moikat. Istun itse pöydän ääreen. Pöydän jossa on istuttu monta kertaa niin ilon hetkissä milloinka olohuoneen täytti yli 50 ilmapalloa. Siinä on lohdutettu surevaa ja puhuttu elämästä.
Ajan kohti tuttua pihatietä. Parkeeraan auton tallin eteen mistä kömpii esiin hymyilevä mies. Lapsenlapset huutavat:"UKKI" ja juoksevat sisään. Tässä etupihalla on perinteisesti joka vuosi rakennettu talvella iso lumiukko. Korkein kaikista tai ainakin meidän mielestä.
Menen sisään ja lapset istuvat jo tutun pyöreän pöydän ääressä. Kun astun ovesta sen voi tuntea,haistaa ja maistaa kodin tuoksun ja lämmön. Olohuoneen isolla harmaalla divaani sohvalla ei ole paljoa tilaa ja sieltä huikataan moikat. Istun itse pöydän ääreen. Pöydän jossa on istuttu monta kertaa niin ilon hetkissä milloinka olohuoneen täytti yli 50 ilmapalloa. Siinä on lohdutettu surevaa ja puhuttu elämästä.
Kun kävelen portaat yläkertaan mietin kuinka monen turvasatama tämä on ollut. Paikka minne voi tulla yöksi jos muuta paikkaa ei ole. Siellä on ison peilin edessä tanssittu pasodoblea ja balettia mutta myöskin salaa naurettu illalla.
Kuulumisien jälkeen kaikki valuvat takapihan terassille. Jotkut istuvat pöydän ääreen, yksi istuu kaiteelle, kaksi leikkii sotaa niinkuin pikku pojat. Lapsenlapset ovat avanneet leikkimökin oven ja kiikut heiluvat. Takana olevassa metsässä on monta ihmettä ja kummaa. Suihkulähteessä voit nähdä koppakuoriasen ja omenapuusta kerätä syksyllä suoraan suuhun omenan.
Istun itse portaalle. Nostamme maljan.
Nostamme maljan eletylle elämälle, onnen hipuille, surusta selvinneelle ja ennenkaikkea kodille. Kodille jota kaksi hoiti rakkaudella. Kodille mistä tuli turvasatama monelle. Koti jota on hoidettu rakkaudella, koti joka on elänyt jokaisen henkäyksen mukana. Koti joka on elänyt elämän meidän kanssa. Koti mikä oli täynnä onnen hippuja. Hippuja mitkä on aika antaa uudelle perheelle jotta hekin saisivat oman turvasataman.
Kommentit
Lähetä kommentti