Sunnuntaina kirkossa
Seison kirkon käytävällä ja puristan mustaa rautaista kynttilä pidikettä. Ajattelin hiljaa pääni sisällä: Älä kaadu, älä kaadu. Edessäni seisoo nainen joka kantaa ristiä ja vieressä seisoo työkaveri. Suntio joka myös vihitään tänään virkaan. Vilkaisen nopeasti oikealle jossa on peili. Olisin voinut pukeutua normiarkivaatteeisiin mutta tahdoin laittaa mustanvirkapuvun päälle. Perheeni istuu kirkkosalissa. Hymyilen kun ajattelen että Stadi joka vastusti kovasti kirkkoon tulemasta sanoi lauantaina iltana: Jos minä kumminkin tulisin.
Papi kävelee kohti lukupulpettia ja aloittaa puhumaan. Kohta ajattelen kohta. Hiukan jo jännittää puristan hiukan kovemmin mustaa rautaista kynttilä pidikettä. Katsahdan kynttilää ja edessäni oleva nainen ottaa askeleen eteenpäin. Lähdemme hitaasti kävelemään kirkkosaliin urkujen soidessa. Ihmiset nousevat seisomaan ja yritän katsella missä perheeni istuu mutta huomaan tuijottavani eteen tiukasti. Älä kaadu älä kaadu soi päässäni. Pääsen alttarin luokse ja saan laitettua kynttilän pidikkeeseen jä kävelemme omille paikoillemme.
Messu alkaa joka tuntuu kamalan pitkältä. Välillä noustaan seisomaan välillä lauletaan virsi. Kuunnellaan saarna. Välillä katson taaksepäin näkisinkö perhettäni jossakin. Suoristan takkia hiukan ja vieressä olevat työkaverit hymyilevät.
Tulee hetki milloinka meidät pyydetään alttarille. Kuljen kohti mustaa alttarikaidetta. Huomaan hymyilevät työkaverit alttarin takana. Ilmeeni on vakava ja jännittää kamalasti. Vaikka harjoitukset menivät hyvin ainahan sitä jotakin voi sattua. Minun vuoroni on kohta. Mietin ottaakohan joku kuvia? Papit tulevat minun kohdalle ja kirkkoherra laskee kätensä minun päälleni ja muut papit seuraavat perässä. Katson alaspäin ja huomaan puristavani käsiä yhteen. Sivusilmällä nään sillkisen vihreän kasukan ja pari valkoista albaa. Papit painavat päätäni ja huomaan täriseväni he painavat minua alaspäin. Painan vastaan ja huomaan hiukan täriseväni enemmän. Ajattelin jälkeenpäin että ehkä olisi pitänyt hiukan kumartaa osoittaa nöyryyttä. Onneksi kukaan ei huomannut sitä mutta papit hymyilivät taisin jännittää hiukan.
Kun kaikki virkaan siunattavat palaavat istumaan kutsutaan vapaaehtoiset siunattavaksi. Katson valuvia ihmisiä jotka kävelevät kohti alttari. Yhdellä vanhalla rouvalla on rollaattori mietin menisinkö auttamaan että hän pääsee polvistumaan alttarille. Mietin hetken liian kauan ja huomaan kuinka rouva jää seisomaan kaiteiden väliin. Tunnen hiukan ärtymistä miksi en noussut ylös?
Siunaamisen jälkeen messu jatkaa kulkuaan. Yksi lapsista vilkuttaa minulle vilkutan takaisin. Kirkkoväestä myös eräs vanha rouva ja herra kohottavat kättään vilkutukseen. Hymyilen ehkä he luulivat että vilkutan heille. Nousemme seisomaan toivottamaan herran rauhaa. Hymyilen kun huomaan että Stadin kättelee ihmisiä. Hän vannotti ettei nouse kirkossa kertaakaan seisomaan.
Tulee aika jolloin pappi antaa merkin. Kävelen toiselle puolelle kirkkosalia harmaan kivisen kastepöydän luokse. Pöydällä on hopeinen kynttiläpidike jossa on valkoinen pitkä kynttilä tulitikkuaskin ollessa vieressä. Tehtäväni on sytyttää kuolinkynttilä vainajien lausumisen jälkeen. Jännittää taas, Kun vainajan nimi on sanottu otan ensimmäisen tulitikun askista huomaan kuinka käteni tärisevät hiukan. Huomaan perheeni katsovan minua toisesta mustasta penkkirivistä. Ensimmäinen tikku katkeaa ja huomaan kuinka tyttäreni alkoivat hymyilemään. Hymyilen itsekkin mutta toisella yrittämällä kynttilä syttyy. Seison kastepöydän vieressä kellojen soiton ajan ja tuijotan kynttilää. Huomaan ajattelevani minkähänlainen pappi minusta tulee jos pääsen opiskelemaan ja jännitin jo näin paljon yhden kynttilän sytyttämistä.
Huomaan että messu on loppumassa. Nousemme penkistä ja kuljemme kohti ristiä ja kynttilöitä. Punainen tiililattia kopisee vaimeasti kenkieni alla. Kulkue risti ja kynttilät sijaitsevat alttarin vieressä mustaan kaiteen takana. Vieressä on harmaa kivinen saarnatuoli. Liturginen väri on vihreä ja harmaalla kivisellä alttarilla palaa kaksi kynttilää. Lähdemme kävelemään kulkueena pois kirkosta. Jännittää taas ei saa kaatua ajattelen. Pääsen kirkon lasiovista ulos kunnes hiukan kompastun. Steariiniä lentää hiukan ja naurahdan.
Laitan kynttilät paikoilleen morsiushuoneeseen ja jään aulaan ottamaan vastaan ihmisiä jotka valuvat kirkkosalista ulos. Onnen toivotuksien ja hymyjen jälkeen ohjaan heitä kohti kirkkokahveja. Huomaan että perheeni jää istumaan pöytäryhmään lasiovien viereen. Kävelen nopein askeleiden heidän luokseen ja jään hymyillen seisomaan Stadin viereen kuunnellen onnentoivotuksia.
Papi kävelee kohti lukupulpettia ja aloittaa puhumaan. Kohta ajattelen kohta. Hiukan jo jännittää puristan hiukan kovemmin mustaa rautaista kynttilä pidikettä. Katsahdan kynttilää ja edessäni oleva nainen ottaa askeleen eteenpäin. Lähdemme hitaasti kävelemään kirkkosaliin urkujen soidessa. Ihmiset nousevat seisomaan ja yritän katsella missä perheeni istuu mutta huomaan tuijottavani eteen tiukasti. Älä kaadu älä kaadu soi päässäni. Pääsen alttarin luokse ja saan laitettua kynttilän pidikkeeseen jä kävelemme omille paikoillemme.
Messu alkaa joka tuntuu kamalan pitkältä. Välillä noustaan seisomaan välillä lauletaan virsi. Kuunnellaan saarna. Välillä katson taaksepäin näkisinkö perhettäni jossakin. Suoristan takkia hiukan ja vieressä olevat työkaverit hymyilevät.
Tulee hetki milloinka meidät pyydetään alttarille. Kuljen kohti mustaa alttarikaidetta. Huomaan hymyilevät työkaverit alttarin takana. Ilmeeni on vakava ja jännittää kamalasti. Vaikka harjoitukset menivät hyvin ainahan sitä jotakin voi sattua. Minun vuoroni on kohta. Mietin ottaakohan joku kuvia? Papit tulevat minun kohdalle ja kirkkoherra laskee kätensä minun päälleni ja muut papit seuraavat perässä. Katson alaspäin ja huomaan puristavani käsiä yhteen. Sivusilmällä nään sillkisen vihreän kasukan ja pari valkoista albaa. Papit painavat päätäni ja huomaan täriseväni he painavat minua alaspäin. Painan vastaan ja huomaan hiukan täriseväni enemmän. Ajattelin jälkeenpäin että ehkä olisi pitänyt hiukan kumartaa osoittaa nöyryyttä. Onneksi kukaan ei huomannut sitä mutta papit hymyilivät taisin jännittää hiukan.
Kun kaikki virkaan siunattavat palaavat istumaan kutsutaan vapaaehtoiset siunattavaksi. Katson valuvia ihmisiä jotka kävelevät kohti alttari. Yhdellä vanhalla rouvalla on rollaattori mietin menisinkö auttamaan että hän pääsee polvistumaan alttarille. Mietin hetken liian kauan ja huomaan kuinka rouva jää seisomaan kaiteiden väliin. Tunnen hiukan ärtymistä miksi en noussut ylös?
Siunaamisen jälkeen messu jatkaa kulkuaan. Yksi lapsista vilkuttaa minulle vilkutan takaisin. Kirkkoväestä myös eräs vanha rouva ja herra kohottavat kättään vilkutukseen. Hymyilen ehkä he luulivat että vilkutan heille. Nousemme seisomaan toivottamaan herran rauhaa. Hymyilen kun huomaan että Stadin kättelee ihmisiä. Hän vannotti ettei nouse kirkossa kertaakaan seisomaan.
Tulee aika jolloin pappi antaa merkin. Kävelen toiselle puolelle kirkkosalia harmaan kivisen kastepöydän luokse. Pöydällä on hopeinen kynttiläpidike jossa on valkoinen pitkä kynttilä tulitikkuaskin ollessa vieressä. Tehtäväni on sytyttää kuolinkynttilä vainajien lausumisen jälkeen. Jännittää taas, Kun vainajan nimi on sanottu otan ensimmäisen tulitikun askista huomaan kuinka käteni tärisevät hiukan. Huomaan perheeni katsovan minua toisesta mustasta penkkirivistä. Ensimmäinen tikku katkeaa ja huomaan kuinka tyttäreni alkoivat hymyilemään. Hymyilen itsekkin mutta toisella yrittämällä kynttilä syttyy. Seison kastepöydän vieressä kellojen soiton ajan ja tuijotan kynttilää. Huomaan ajattelevani minkähänlainen pappi minusta tulee jos pääsen opiskelemaan ja jännitin jo näin paljon yhden kynttilän sytyttämistä.
Huomaan että messu on loppumassa. Nousemme penkistä ja kuljemme kohti ristiä ja kynttilöitä. Punainen tiililattia kopisee vaimeasti kenkieni alla. Kulkue risti ja kynttilät sijaitsevat alttarin vieressä mustaan kaiteen takana. Vieressä on harmaa kivinen saarnatuoli. Liturginen väri on vihreä ja harmaalla kivisellä alttarilla palaa kaksi kynttilää. Lähdemme kävelemään kulkueena pois kirkosta. Jännittää taas ei saa kaatua ajattelen. Pääsen kirkon lasiovista ulos kunnes hiukan kompastun. Steariiniä lentää hiukan ja naurahdan.
Laitan kynttilät paikoilleen morsiushuoneeseen ja jään aulaan ottamaan vastaan ihmisiä jotka valuvat kirkkosalista ulos. Onnen toivotuksien ja hymyjen jälkeen ohjaan heitä kohti kirkkokahveja. Huomaan että perheeni jää istumaan pöytäryhmään lasiovien viereen. Kävelen nopein askeleiden heidän luokseen ja jään hymyillen seisomaan Stadin viereen kuunnellen onnentoivotuksia.
Kommentit
Lähetä kommentti