Ikäkriisi
Olen Kaarle olen kolme vuotta ja minulla on ikäkriisi.
Olen huomannut että isomilla on erinlaisia sääntöjä kuten saa mennä yksin ulos mutta minä en saa.
Isommilla on omat kännykät mutta minulla ei.
Isommat saavat valvoa myöhempään kuin minä.
Isommat ovat koulussa mutta minä en.
Olen Kaarle kolme vuotta ja tahtoisin olla jo iso. Kiukkuan kovin usein äidille siitä että milloin kasvan isoksi. Poljen jalkaa ja huudan: Tahdon olla isompi.
Tahdon mennä yksin ulos, valvoa pitkään ja tahdon oman puhelimen. Tai ainakin oman ipadin. Tahdon myöskin ravintolaan syömään kaverin kanssa ja mennä kavereiden luokse leikkimään yksin. Ajaisin potkulaudalla parhaan kaverini pojan luokse ja menisimme ravintolaan.
Siksi kysynkin joka päivä äidiltä: Milloin minulla on syntymäpäivät? Joko? Joko? Montako päivää????
Kiukkuan myöskin siitä että mummolla ja ukilla on nyt pieni talo ja ne ei tule huomenna tänne. Kiukkuan ja poljen jalkaa. Joskus pyörin lattialla ja heitän kaikki Uunokortit lattialle. Tyhmää tosin joudun aina siivoamaan ne itse. Onneksi tosin ukki lupasi että seuraaavalla kerralla saan juna-autokakun ja kananmunia siitäkin jaksan muistuttaa ainakin joka toinenpäivä. Toisen ukin mökille pitäisi päästä kalaan mutta kesään on kamalan pitkä aika.
Mutta olen jo niin iso että osaan keinua itse ja ottaa vauhtia, laittaa turvavyön itse autossa kiinni, haluan katsoa salkkarit joka ilta, osaan piirtää äidin ja mummon kuvan ja osaan myöskin itse mitata sokerin librellä kädestä. En tosin vielä osaa kertoa sitä lukua. Osaan tehdä salaa aamupalaa kun iskä ja äiti nukkuu.
Joten olen pieni iso. Tykkään kyllä kylvyistä isosiskon kanssa olen vielä liian pieni menemään yksin suihkuun ja iltasatu pitää lukea joka ilta. Olen myöskin niin pieni vielä että välillä on kiva olla äitin kainalossa kuin vauva ja samalla nauran telkkarin vauvalle: Onneksi en enää ole noin pieni.
Tahtoisin myöskin jo kouluun missä olisi päiväkoti. Siihenkin on kamalan pitkä aika. Onneksi sain päiväkodissa olla päivän eskariryhmässä missä leikin geomäkeillä ja opetin muille miten niillä tehdään kuutio. Tuli tosi iso olo. Kerroin siitä tietysti sata kertaa kaikille myöskin naapureille.
Joten olen Kaarle kolme vuotta ja minulla taitaa olla pieni ikäkriisi.
Olen huomannut että isomilla on erinlaisia sääntöjä kuten saa mennä yksin ulos mutta minä en saa.
Isommilla on omat kännykät mutta minulla ei.
Isommat saavat valvoa myöhempään kuin minä.
Isommat ovat koulussa mutta minä en.
Olen Kaarle kolme vuotta ja tahtoisin olla jo iso. Kiukkuan kovin usein äidille siitä että milloin kasvan isoksi. Poljen jalkaa ja huudan: Tahdon olla isompi.
Tahdon mennä yksin ulos, valvoa pitkään ja tahdon oman puhelimen. Tai ainakin oman ipadin. Tahdon myöskin ravintolaan syömään kaverin kanssa ja mennä kavereiden luokse leikkimään yksin. Ajaisin potkulaudalla parhaan kaverini pojan luokse ja menisimme ravintolaan.
Siksi kysynkin joka päivä äidiltä: Milloin minulla on syntymäpäivät? Joko? Joko? Montako päivää????
Kiukkuan myöskin siitä että mummolla ja ukilla on nyt pieni talo ja ne ei tule huomenna tänne. Kiukkuan ja poljen jalkaa. Joskus pyörin lattialla ja heitän kaikki Uunokortit lattialle. Tyhmää tosin joudun aina siivoamaan ne itse. Onneksi tosin ukki lupasi että seuraaavalla kerralla saan juna-autokakun ja kananmunia siitäkin jaksan muistuttaa ainakin joka toinenpäivä. Toisen ukin mökille pitäisi päästä kalaan mutta kesään on kamalan pitkä aika.
Mutta olen jo niin iso että osaan keinua itse ja ottaa vauhtia, laittaa turvavyön itse autossa kiinni, haluan katsoa salkkarit joka ilta, osaan piirtää äidin ja mummon kuvan ja osaan myöskin itse mitata sokerin librellä kädestä. En tosin vielä osaa kertoa sitä lukua. Osaan tehdä salaa aamupalaa kun iskä ja äiti nukkuu.
Joten olen pieni iso. Tykkään kyllä kylvyistä isosiskon kanssa olen vielä liian pieni menemään yksin suihkuun ja iltasatu pitää lukea joka ilta. Olen myöskin niin pieni vielä että välillä on kiva olla äitin kainalossa kuin vauva ja samalla nauran telkkarin vauvalle: Onneksi en enää ole noin pieni.
Tahtoisin myöskin jo kouluun missä olisi päiväkoti. Siihenkin on kamalan pitkä aika. Onneksi sain päiväkodissa olla päivän eskariryhmässä missä leikin geomäkeillä ja opetin muille miten niillä tehdään kuutio. Tuli tosi iso olo. Kerroin siitä tietysti sata kertaa kaikille myöskin naapureille.
Joten olen Kaarle kolme vuotta ja minulla taitaa olla pieni ikäkriisi.
Kommentit
Lähetä kommentti