3 vuotta

Kohta mennään kohti maaliskuuta, 13.3 hiihtoloman viimeinen sunnuntai. Istuin vanhempieni pöydän ääressä. Ruskean pöydän Kaarle oli vauva ja isomat katsoivat telkkaria. Pidimme puhelinta kädessä soitetaan 112. Ei keretty soittaa. Huomattiin vaan se lehtileike ja kolaripaikka. Se sumuinen odotus polisiien puhelusta siihen kun he istuivat pöydn toisella puolella.

Ruskea pöytä oli ikkunan edessä. Sälekaihtemit olivat hiukan auki ja kevät aurinko paistoi ikkunasta ulos. Poliisit istuivat edessä. Toinen istui ikkunan lähellä ja toinen valkoisen kaapin vieressä. Kaapin päällä oli lasisia hedelmiä sininen omena ja keltaisia viinirypäleitä. Hiljaisuuden vallitessa nieleskilin itkua ja tunsin kyyneleiden valuvan poskia pitkin.

Olin robotti vastailin kysymyksiin ja samoihin kysymyksiin mitä polisiit kysyivät. He lähtivät menin kolaripaikalle sen raivaamisen jälkeen viemän kynttilän.

Edelleen kolmen vuoden jälkeen tekee pahaa ajaa siitä ohi. Vältän sitä ramppia. Tekesi mieli mennä sinne metsäkaistalleelle. Seisomaan ja katsomaan olisiko siellä paloja onnettomuudesta. Ajattelin ensiksi hankkia ristin kolariapaikalle. En koskaan hankkinut.

Olen tuijottanut miljoona kertaa youtuben linkkiä kolaripaikan raivaamisesta. Yrittänyt zoomata kolariautoon. Nähdä jotakin. Valkosen kankaan alta arkusta en nähnyt.

Välillä kun kuljen töissä siunauksessa halki kirkon ja katson valkoisat arkkua minkä päälle on aseteltu punainen ruusu. Yksi ruusu niinkuin Villen arkun päällä. Tunnen sen kankaan sormenpäissä millä Ville oli peitelty. Kun katson arkun vieressä itkevää leskeä nielaisen ja tunnen kyyneleiden kohoavan silmiin. Vanhan miehen kertoessa että vaimo kuoli kotiin hänen puristaessa hattua kovempaa.

Kolme vuotta ajatella. Siltikin jokainen päivä Ville kulkee edelleen mukana. Tuoksussa, tilanteessa tai jossakin asiassa esineessä. Appelsiinien tuoreessa tuoksussa, auton kyydissä istuessa kun nojaa ikkunaan, Kaarlen silmissä ja hymyssä. Shakkipelin nappuloissa ja lasten naurussa Villen noitaääni oli paras. Elviksen kiinnostus matematiikka kohtaan ja se kun he Villen kanssa istuivat saunassa ja laskivat miettivät matematiikan maailmaa.

Olen viime aikoina katsonut paljon kuvia meidän vamhata kodista. Tuntenut pientä koti ikävää. Johtuu maaliskuusta ja hiihtolomasta johtuu kuolinpäivästä. Tunnen välillä itseni huonoksi ihmiseksi koska en pääse haudalle. Laitan äidille tekstiviestin voisitko käydä siellä? Äiti käy viemässä kynttilän. Olen siitä kiitollinen.

Elämä menee eteenpäin ja aika kulkee. Täytän 31 olen jo vanhempi kuin Ville. Kevät tulee ja on aika kaivaa hattu päähän. Villen harmaa  hattu.