Leskenlehtiä ja sadetta

Minun nuorimmainen täyttä 30.1 jo 5-vuotta. Hassua miten nopsaan aika on kulunut eteenpäin. Ajatella että Villen kuolemasta on neljä vuotta jo aikaa. Lupasin olla aiktiivisempi ja kirjoittaa enemmän en vain teidä minne aika koko ajan katoaa. No se katoo työhön, arkeen, opiskeluun ja järjestöaktiivina toimimiseen. Ruuhkavuodet. Kirjoittelen viikonloppuna hiukan lisää syntymäpäivistä ja tänään pääsemme Stadin kanssa viettämään vapaailtaa pitkästä aikaa. Siitä myöskin tulossa pieni teksi.

191.2020 oli villen syntymäpäivä. Havahduin yöllä. Huomasin että päivä vaihtui. En edes ajatellut asiaa. Ensimmäistä kertaa huomasin että en edes muistanut sitä. Tunsin siitä hivenen häpeää ja surua. Päivitin instagramiin mystoryyn hyvää syntymäpäivä. Pointsit stadille pitkästä aikaa hän oli ei mustasukkainen. Yleensä se on vaikea paikka Stadille kun päivitän Villestä sosiaaliseen mediaan. Hän näkee sen hassusti kilpailu asetelmana, koska en kirjoita Stadista oikeastaan mitään sosiaaliseen mediaan. Syntymäpäivä meni. Laitoin ruokaa ja kuuntelin meidän biisin. Huomasin että ne kyyneleet tulevat. Tulevat edelleen. Tulevat varmasti pitkän aikaa. Mutta se surun märkä takki. Painava taakka harteilla. Se on poissa. On aurinko ja alkava kevät. On linnunlaulu ja hymyilevä vastaan tulija. On yksinäinen vanhus jota halaan kirkon käytävällä. On hetkiä, hetkiä missä olen enemmän mukana. Enemmän läsnä. Villen kuolema oli tragedia. Kaunis ihminen lähti liian aikaisin, mutta se oli opetus. Se ol...

Olen kuunnellut paljon self-help kirjoja bookbeatista. Mutta tykästyin todella tähän  Jen Sincerom You Are a Badass kirjaan. Lainaus kirjasta: Jos haluat alkaa elää elämää, jota et vielä koskaan elänyt, sinun täytyy ryhtyä tekemään asoita, joita et vielä koskaan tehnyt. Kirjailia kertoo alkuenergiasta ja siitä että kun uskoo vahvasti luo ylleen positiivista energiaa. Silloni kun on luonut ympärilleen tarpeeksi energiaa saa haluamansa. Negatiivinen puoleni tietenkin epäili kun kuuntelin kirjaa aluksi. Mutta kun sain kuunneltua kirjaa pari tuntia eteenpäin aloin huomata että pohdin todella kirjassa olevia asioita. Kirja käskee rakastamaan itseään sellaisena kun on. Kirjassa myös kehotetaan jättämään negatiiviset asiat pois omasta elämästä. Silloin ympärilleen kerää positiivista energiaa. Kirjoittajan mukaan on tärkeää luopua ajatuksesta mitä muut ajattelevat. Miksi käyttäisit energiaa siihen? Yllätyin tosin siitä kun kirjassa puhuttiin että positiivisen energian luomiseksi ...

Vaihdettiin hiukan kotona järjestystä. Siirrettiin meidän sänky yläkertaaan ja saatiin ensimmäistä kertaa oma makuuhuone. Alakertaan tuli huomattavasti tilaa kun saimme sängyn pois. Sainkin oman pienen pisteen tietokoneelle :) 

Kävin torstaina tutustumassa Kotkassa sijaitsevaan kampukseeni. Meidän opiskeluun kuuluu yksi lähipäivä. Jos aijon vuoden päästä hakea kouluun Kotkaan voin opiskella suoraan monimuoto-opiskeliana, jolloin koulupäiviä on kaksi kuukaudessa. Luokkakaverit vaikuttivat todella kivoilta ja pääsinkin yhden kyydissä takaisin Helsinkiin. Ei tarvinnut jäädä odottamaan Onnibussin lähtöä. Odotan opiskelua innolla. Olenkin jo otannut tälle keväälle kursseja 35op edestä vaikka, tavaoite e on se 30. Aijon ottaa niitä vielä lisää kesäkursseja unohtamatta. Erityisesti tahdon erikoistua päihde,-mielenterveys ja kriminaali työhön. Syksyllä meille tulevat lastensuojelun kurssit mitkä ovat varmasti todella mielenkiintoisia. Menin myös ehdolle Hok-elannon vaaleihin. Yritän myös pyrkiä naisdemareiden tapahtumatoimikuntaan. Tiedättekö sen kipinän. Sain sen syttymään. Hassulla tavalla. Politiikalla ja opiskelulla. Osittain minun työllä missä kohtaan ihmisiä. Tuntuu että tällä hetkellä vain tähdet on rajana.

Ostin kotiin tulppaaneita jotenkin niistä tuli mieleen kevät. Ulkona paistoi aurinko ja oli muutenkin todella keväinen ilma. Kevääseen ei ole enää pitkä matka. Ilmottauduin ensimmäisille kursille opinnoissa. Vähän jännittää jo ensi viikon reissu Kotkaan :) Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja oikein rauhallista loppiaista.

Minun tyttäreni näki joulun aikaan ison laama pehmolelun Prismassa. Hän säästikin kaikki lahjaksi saadut lahjakortit ja hiukan rahaa. Laama maksoi 40e ja on 115cm pitkä. Kävimme etsimässä laamaa 4 kaupassa jopa Vantaalla asti. Mutta sitten bongasimme netistä että yhdessä Helsingin Prismassa laamoja vielä oli. Ajoimme sinne tänään illalla. Jännitys takapenkillä oli hyvin suurta onkohan niitä vielä? Kun lähestyimme leluosastoa huomisemme heti sateenkaarenvärisen jalan pilkistavan korista. Netta pongahti heti juoksuun ja laama muutti meille yläsänkyyn asumaan. Nimeksi se sai Ursula Uolevi Irmeli.

Olen kirjoittanut paljon Villen kuolemasta blogiin, mutta en ole avannut omaa kokemusta siitä. Kerran lapsena meinasin hukkua mökkirantaan muistan sen paniikiin jälkeen rauhallisuuden, mutta mummo veti juuri silloin minut vedestä pois. Niitä kokemuksia on kolme. Yksi minun haaveeni on kirjoittaa kirja ja ystäväni sanoikin että sinun pitäisi. Olen saanut kasaan jopa 7 sivua! Alku sekin on. Mutta näin uuden vuoden kunniaksi ajattelin avata yhtä muistoa siitä kun olin nuori. Lumi leijaili hiljaa ympärilläni. Puhaltelin käsiini ilmaa. Pakkasta oli varmaan 20 astetta. Hyppelin bussipysäkillä ja katselin vieressä ihmisiä jotka lämmittivät käsiiän puhaltamalla niihin. Ilman täytti höyry, ihmisten hampaiden kalina ja ohi ajavien autojen ääni. Hetken rikkoo ystävä joka kyselee olenko menossa jo kotiin. Naurahtaen kerron että viimeinen bussi. Kello on yksi yöllä. Hän kysyy haluanko tupakkaa? Vastaan: Joo! Sytytämme tupakat ja ilman täyttää savun haju. Nauramme pienessä hiprakassa. Kunnes näin ...