Sairaala reissu

Kaarle alkoi oksentamaan keskiviikko aamuna (Onneksi Kaarle tajusi hakea sankon, eikä yhtään oksennusta ollut sängyssä tai lattialla). Kaarle oksenti aika rajusti joten mittasin heti ketoaineet jotka olivatkin melkein 6. Soitin heti diabetes osastolle ja he kehottivat lähtemään heti päivystykseen. 

Menimme ensiksi Kaarlen kanssa bussilla keskustaan ja sieltä taksilla lasten sairaalaan. Minun tuurilla meidän taksikuski ei puhunut ollenkaan suomea. Kirjoitin osoitteen hänen navigaattoriin ja silti hän ajoi monta kertaa sairaalasta ohi. Kunnes sanoin että nyt! Hän laittoikin taksan kiinni ja ohjasin hänet oikeaan paikkaan. 

Lasten sairaalaan päästyämme menimme heti päivystykseen mistä meidät ohjattiin suoraan huoneeseen. Hoitajat sanoivatkin: Että ovat odottaneet meitä ja laittoivat kaiken valmiiksi. Lääkäri tulikin nopeaan paikalle ja Kaarle laitettiin heti tippaan. Tipan paikkaa jouduttiin etsimään kolme kertaa. Onneksi Kaarle ei ollut moksiskaan vaikka minua välillä pisti kun Kaarlea pistettiin uudestaan. Myös sormenpäistä otettiin monta koetta. Kaarle nukahtikin päivystyksessä kun katsoimme pikku kakkosta. Kaarlelta testatiin myös kaiken varalta korona. Testin ottaminen näytti aivan kamalata. Kaarle heräsikin siihen ja itki vähän, mutta jatkoi sitten uniaan. 

Päivystyksessä saimme kuulla että jäämme yöksi osastolle. Kaarle ei ollut siihen menessä syönyt koko päivänä ja oli päässyt kuivumaan jonkun verran. Joten tippaan lisättiin sokerineste kaveriksi. Osastolle päästyämme soitin stadille että nyt tarvitaan yökamppeet ja nälkäkin alkoi siinä vaiheessa olla kova. Stadi toikin meille sairaalan pihalle (Koska osastolle pääsi vain yksi vanhempi mukaan) niin evästä ja yötavarat. 

Kaarle heräili joskus kahdeksan maita illalla ja söi ensimmäisen kerran silloin. Illan vietimme katsellen lego batman elokuvaa ja kuuntelimme Risto Räppääjä äänikirjaa. Hoitajat kävivät tarkistamassa Kaarlen sokerin ja ketot kahden tunnin välein sormesta. Kaarlen sormet olivatkin aika mustelmilla kun pääsimme kotiin. 

Seuraavana päivänä ketot olivat saatu laskemaan nesteytyksellä alle 1. Pääsimme myös irti tipasta ja Kaarle juoksikin huoneessa ympyrää kun energiaa riitti. Kävin myös hakemassa hiukan kanttiinista kahvia ja pientä evästä. Kaarle sai myös uuden pehmolelun sairaalakaveriksi. Osastolla Kaarle halusi viettä ruudutonta aikaa ja ehdotinkin päikkäreitä. Koska nukuin todella huonosti, heräsin joka kerta kun hoitajat tulivat mittaamaan sokereita. Eikä levitettävä nojatuoli ollut kovin mukava nukkua. 

Pääsimme yhden yön jälkeen kotia kun sokerit oli saatu laskemaan alas ja ketot olivat myös 0,1. Kaarle onnistui vain ennen lähtöä lukitsemaan kaikki sen tavarat numerolukolliseen kaappiin. Onneksi hoitajat saivat kaapin auki yleisavaimella ja Kaarlen tavarat saatiin pelastettua. 

Kun lähdimme ajamaan ratikalla kohti rautatieasemaa Kaarle sanoikin: Millon mennään uudestaan sairaalassa oli kivaa! Hoitajat hoiti minua, eikä tarvinnut kun maata sängyssä niin ruokakin tuli sänkyyn. 

Kun pääsimme kotiin Kaarle tahtoi lähteä hiukan ulkoilemaan. Lähdimme stadin ja lasten kanssa ulos. Ajattelin rauhallista kävelyä ja stadi lennätti samalla dronea. Mutta Kaarle juoksikin jo koko matkan ja heitti kuperkeikkaa nurmella. Sairaala olosta ei ollut enää tietoakaan. Mutta otamme rauhallisesti nämä pari päivää, tai ainakin yritämme ottaa! 

Ketoaineet:

Insuliinin puute aiheuttaa ketoaineiden eli happojen kertymistä elimistöön. Kaarlella oli koko ajan korkealla sokerit ja vaikka tykitimme häneen insuliinia emme saaneet sitä laskemaan niin alas infektiosta johtuen. Jos insuliinia ei ole tarpeeksi voi seurauksena olla happomyrkytys eli ketoasidoosi.

Osastolla uskalsimme tykittää insuliinia 95% enemmän koska seuranta oli koko ajan.