Monen vuoden jälkeen

Hei blogi! En ole ollut täällä moneen vuoteen. Niihin vuosiin mahtuu paljon.. Mahtuu kasvamista, opettelua, terapiaa, uusi työ, Espanian reissu, uusia ystäviä, uusi rakkaus ja stressihäiriö. 

Mutta vaikka pariin kolmeen vuoteen voi mahtua paljon ja edelleen olen keskeneräinen. Koen että olen hyvässä paikassa tällä hetkellä. Enkä vieläkään ymmärrä kaikkia asioita mitä vuosien aikana on tapahtunut. Niihin mahtuu myös paljon anteeksiantoa ja kaunan kantamisen lopettamista. Niihin mahtuu kasvamista. Suuria valintoja ura vai espania? Sitä kautta elämään tuli uusi työ, uudet työkaverit ja mahtavia kokemuksia. Kokemuksia mitkä muistan vielä monen vuoden päästä. Lapsistakin on jo kasvanut isoja. Vanhin on 18-vuotias ja nuorin on 10-vuotta. Tai pieniähän ne aina on. Meidän perheeseen mahtuu nykyisin myös Sveitsiläinen. Joskus elämä kuljettaa myös rajojen ulkopuolelle ja tuo elämään ihmisiä ja kokemuksia. Uusia näkökulmia ja uuden oppimista. 

Mutta sinne mahtuu myös paljon synkkyytä, rämpimistä, stressihäiriö, pelkoja, paniikkikohtauksia, kritiikkiä ja itsensä löytämisen uudestaan. Itsevarmuuden kasvattamista ja elämistä kultaisen häkin ulkopuolella vapaana lintuna. Siihen vaadittiin paljon terapiaa, anteeksiantamista, itse tutkiskelua ja pelkojen voittamista.

Mutta mitä siitä on syntynyt? Olen rakentanut yhteisön ihmisille mikä on turvallinen tila puhua vaikeistakin asioista. Olen rakentanut sosiaalisenmedian tilin, päässyt mukaan puhumaan podcasteihin ja pyörähdin jopa telkkarissa. Sinne mahtuu myös uusi rakkaus, mutta myös paljon kompastelua sen saralla. 

Minulla on edelleen pelkoja ja ptsd kulkee mukana arjessa. Välillä vähemmän ja välillä enemmän. Ville kulkee meidän perheen mukana edelleen. Hän tulee aina kulkemaan. Nyt se on 9-vuoden jälkeen naurua ja valokuvia. Muistoja hetkistä ja välillä tuoksuja. Tuoksuja jotka hetkellisesti tulevat kun ajan autolla ja lähtevät. Se on osa meidän menneisyyttä se on pala minua. Se näkymätön musta huivi hihassa. 

Nyt on taas sellainen ehtki että voisin kirjoittaa blogia. Minulla meni pitkään pohtiessa mitä teen tämän kanssa. Joten annoin vaan olla. Mutta pitkästä aikaa tunnen että: Nyt pitää kirjoittaa. Ja niin aijonkin tehdä.

Tekstiä mikä on täynnä kirjoitusvirheitä, mutta ei se haittaa :D