Hausmylly ja hetki

On itsenäisyyspäivä olen juuri tullut töistä, kääntynyt kotona ja lähdimme ajelemaan kohti kauppaa. Väsymys painoi päälle rankan työpäivän jälkeen. Kirkkovieraita ja mahtavat kadetti soittajat.

Istun autossa etupenkillä. Katselen hämärää valkoista talvimaisemaa. Kaupasta haimme hiukan herkkuja linnanjuhlien katsomista varten. Kaupalta ajemme bensa-asemalle. Stadi on löytänyt uuden radiokanavan jossa soitetaan 90-luvun hittejä ja hän hehkuttaa sitä. Hymyilen takasin, vaikenen ja katson ulos ikkunasta. Kurvaamme Ikean ohi ja käännymme kohti bensa-asemaa. Radiossa alkaa soida Hausmylly- Ikävä lokakuu.

Ville postasi aina 1.10 sen biisin facebookkiin. Ajoimme kesällä vanhalla rouvalla pitkin maantietä. Molemilla puolilla metsää ja pari taloa. Varkauden tiellä. Kuuma kesäpäivä, lapset nauravat takapenkillä. Vaihdamme keltakantisen cd-levyn soittimeen. Kannessa on kaksi kärpästä ja punaisella kirjailtu hausmylly. Ilmaan pärähtää ensimmäiset sanat ja ensimmäinen musiikki. Ikkunat auki laulamme täysillä hattuja heilutellen. Ville fedoraa ja minä silinteriä. Nauroimme ja hymyilimme. Lauloimme täysillä. Kaikki koko auto kiljui hausmyllyn mukana. Ulvoimme ja nauroimme. Ikkunat auki viilentäen hiukan kuumaa kesäpäivä.

Hymyillen katson nyt talvista Helsinkiä. Stadi kysyy: Mikä on
Vastaan että: Tämä biisi kaivaa esiin muistoja. Muistoja Villestä ja meidän reissuista. Laulamisesta täysillä. Ysäri musiikki oli vähän niinkuin meidän juttu.

Nyt kun mietin musiikkia. En pysty edelleen kuuntelemaan tiettyjä biisejä. Miten voimakasta musiikki voikaan olla? Miten paljon se voi herättää tunteita ja muistoja.

Esim. Stadi kerran naureskeli: Jos korvaat Samuli Edelmanin tähtipölyä biisistä kohdan tähtipölyä sanalla siemennestettä... Heh heh...

Mietin hiljaa mielessä kappaletta.. Nainen kulkee yksinään, kantaa miestä sylissään, uurnan kannen alla on...
Hymyillen nyökkäsin takaisin.

Yksi niistä biiseistä mikä saa minut itkemään. Samoi niinkuin Bon Jovin: Bed of roses, Adelen- Hello ja näköjään Hausmyllyn- Ikävä lokakuu.

Tajusin etten ole edes kuunnellut Hausmyllyä Villen kuoleman jälkeen. Se jäi heti pois. Meitä yhdistävä asia. Kuoli vähän niinkuin Ville. Nyt se saa aikaan muistoja jostakin mitä joskus oli ja nyt ei ole.

Istun siis autossa ja pohdin. Katselen talvista maisemaa, radiossa soi Hausmylly ja yht äkkiä taivaalla näkyy kaksi punaista rakettia. Villen lempiväri punainen. Hymyilin ja tunsin hetken että kun nojasin otsalla ikkunaan joku nojasi toisella puolella takaisin. Kosketin ikkunan lasia ja kuiskasin hiljaa: Aina sinua rakastan.

Nytkin kuuntelen Hausmyllyä.. Biisi menee näin: Katselen reunalta maailman ja nään vain auringon laskevan. Minä luulen ettei aamua tulekkaan joka saisi sen auringon nousemaan.
Kuitenkin se aurinko nousi ja voin nyt hymyillen nousta koneelta istumaan Stadin viereen sohvalle. Tuttuun turvalliseen tuoksuun ja tuttuun syliin. Hymyillen istun uuden onnen vieressä ja silti tunnen kaipauksen siihen toiseen onneen. Niin paljon rakkautta. Niin paljon kiitollisuutta. Niin paljon onnea. Olen hyvin onnekkas siitä mitä sain kokea Villen kanssa. Se kasvatti ja opetti. Kovetti ja hiukan jäädytti. Se rikkoi ja hajotti. Mutta silti nyt hiukan rikkinäisenä istun uuden onnen vieressä ja tunnen että olen päivä päivältä hiukan kokonaisempi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hääleikki 12 kuukautta

Mustikalla hiusten värjääminen

Leikkejä halloween juhliin