Ifolor-kirja
Olen tehnyt paljon Ifolor- kirjoja siitä ajasta kun Ville vielä oli täällä. Lapset lukevat niitä hyvin usein ja nauravat. Muistelevat aikaa ja koskettavat kuvia. Välillä tulllaan näyttämään kirjaa: Äiti muistatko? Hymyilen ja muistan. Katselin kirjoja yksi ilta kun Stadi oli suihkussa. Sivelin kuvia ja haistelin kirjaa. Katselin kuvia reissuista, geokätkelystä, kodista ja hymyilevistä ihmisistä. Kirjat oli tehty aikaa ennen Villen masennusta. Kuljimme silloin paljon ja etsimme geokätköjä yötäpäivää. Juoksimme juoksuhaudoissa ja kävelimme käsi kädessä hiljaisen hautuumaan poikki.
Stadi vei minut kävelemään Hietanimen hautuusmaalle. Hän näytti Mannerheimin haudan ja käveli pitkin päätietä siellä. Itse kiertelin ja kaartelin. Katsoin vanhoja kiviä ja niihin kaverrettuja nimiä. Sivelin enkelipatsasta ja haistelin tunnelmaa. Hiljaista ja rauhallista tunnelmaa. Kun aika olisi pysähtynyt. Aika pysähtyikin hetkeksi kun katselin uurnalehdon kultaisia laattoja. Hetkesi aikani pysähtyi ja jumituin seisomaan kivilaatan päälle kukkien keskelle.
En puhu Villestä enää paljon välillä mainitsen sivulauseessa. Lasten kanssa puhun ku he puhuvat. Muuten kannan hiljaa sisällä muistoa. Kannan muistoa ihmisestä. Edelleen tekee kipeää kirjoittaa Kaarlen hoitolappuun äitin nimi ja jättää isän paikka tyhjäksi.
Olen aika varma että Ville käy välillä vierailemassa meidän luona. Yksi kerta oli kun ajoin kotiin töistä. Yht äkkiä autossa leijaili tuttu tuoksu, valon säde kävi silmääni ja tunsin kuin joku olisi istunut hetken apukuskin paikalla. Se oli sen jälkeen kun olin ostanut uuden autoni.
Yksi meidän naapurin lapsi nauroi Kaarlelle että: hähähää siun faija on kuollut ja miun ei. Nielaisin kaksi kertaa eihän Kaarle sitä ymmärrä. Kaarlella on kaksi isää toinen joka on kuvissa ja toinen joka peittelee illalla ja herää pistämään aamuinsuliinin. Istuimme Vuosaaren huipulla Kaarlen kanssa kahdestaan ja katsoimme laskevaa aurinkoa ja yht äkkiä Kaarle osoitti kohti taivasta ja sanoi:Isi. Hymyilin ja nielaisiin taas kaksi kertaa. Ville on edelleen mukana. Hassua että se on edelleen mukana joka päivä. Jossakin ajatuksessa vilahtaa kun kuljen töissä hijaisessa kirkkosalissa yksin iltavuorossa ja kuulen vain kenkieni kopseen ja haistan ruusut alttarilta.
Ajattelin tehdä meidän perheestä myös ifolor- kirjan. Jota kaikki voisivat katsoa yhdessä. Tästä perheestä ja tästä hetkestä vaikka välillä edelleen palaan ajatuksissa menneisyyteen.
Stadi vei minut kävelemään Hietanimen hautuusmaalle. Hän näytti Mannerheimin haudan ja käveli pitkin päätietä siellä. Itse kiertelin ja kaartelin. Katsoin vanhoja kiviä ja niihin kaverrettuja nimiä. Sivelin enkelipatsasta ja haistelin tunnelmaa. Hiljaista ja rauhallista tunnelmaa. Kun aika olisi pysähtynyt. Aika pysähtyikin hetkeksi kun katselin uurnalehdon kultaisia laattoja. Hetkesi aikani pysähtyi ja jumituin seisomaan kivilaatan päälle kukkien keskelle.
En puhu Villestä enää paljon välillä mainitsen sivulauseessa. Lasten kanssa puhun ku he puhuvat. Muuten kannan hiljaa sisällä muistoa. Kannan muistoa ihmisestä. Edelleen tekee kipeää kirjoittaa Kaarlen hoitolappuun äitin nimi ja jättää isän paikka tyhjäksi.
Olen aika varma että Ville käy välillä vierailemassa meidän luona. Yksi kerta oli kun ajoin kotiin töistä. Yht äkkiä autossa leijaili tuttu tuoksu, valon säde kävi silmääni ja tunsin kuin joku olisi istunut hetken apukuskin paikalla. Se oli sen jälkeen kun olin ostanut uuden autoni.
Yksi meidän naapurin lapsi nauroi Kaarlelle että: hähähää siun faija on kuollut ja miun ei. Nielaisin kaksi kertaa eihän Kaarle sitä ymmärrä. Kaarlella on kaksi isää toinen joka on kuvissa ja toinen joka peittelee illalla ja herää pistämään aamuinsuliinin. Istuimme Vuosaaren huipulla Kaarlen kanssa kahdestaan ja katsoimme laskevaa aurinkoa ja yht äkkiä Kaarle osoitti kohti taivasta ja sanoi:Isi. Hymyilin ja nielaisiin taas kaksi kertaa. Ville on edelleen mukana. Hassua että se on edelleen mukana joka päivä. Jossakin ajatuksessa vilahtaa kun kuljen töissä hijaisessa kirkkosalissa yksin iltavuorossa ja kuulen vain kenkieni kopseen ja haistan ruusut alttarilta.
Ajattelin tehdä meidän perheestä myös ifolor- kirjan. Jota kaikki voisivat katsoa yhdessä. Tästä perheestä ja tästä hetkestä vaikka välillä edelleen palaan ajatuksissa menneisyyteen.
Kommentit
Lähetä kommentti