Hetki on nyt kriittinen ja hektinen
Yksi suosituimpia tekstejä blogissa on ollut tämä kirjoitus: Hetki kirkossa. Kirjoitin kun istuin kirkon takana konfirmaatiomessussa. Tänä viikonloppuna istuin kahdessa konfirmaatio messussa. Kahdessa hyvin erinlaisessa konfirmaatiossa. Mutta silti sama jännityksen tuntu ilmassa. Nuorten suuri päivä yksi etappi matkalla kohti aikuisuutta. Kauniita kampauksia, meikkejä, valkoiset albat, poikien suorat puvut ja käsin kosketeltava jännitys ja onnellisuus.
Ne on hetkiä missä on mukava olla mukana tässä työssä. Ottaa ihmisiä vastaan kirkon aulassa kun kaikki hymyilevät ja kantavat kädessään ruusuja. Jotkut ovat stressaantuneet tulevista juhlista. Isovanhempien ja kummien ylpeät hymyt ja selän suoristus.
Juttelin yhden työkaverini kanssa kun messun jälkeen suoristimme virsikirjoja, vaihdomme virret ja pesimme ehtoolisvälineitä. Hän on jäänyt eläkeelle mutta tekee silloin tällöin vuoroja. Meillä on aina hauskaa hän on nähnyt maailmaa paljon. Asunut Japanissa ja kiertänyt maailman ympäri rahtilaivalla. Hänellä riittää tarinoita mitä kuuntelen innostusta silmät kiiluen. Ajattelen miten paljon yksi ihminen on voinut kokea. Niin rikasta. Kunnes hän sanoi että on kuullut että olen pyrkimässä opiskelemaan papiksi. Nyökkäsin. Hän sanoi että: Todellakin pyrit. Sinusta on ainesta siihen. Sinusta tulisi varmasti hyvä pappi.
Siinä mustien penkkirivien keskellä virsikirja kädessä hymyilin. Hymyilin oikeasti. Vastasin: Kiitos.
Vaikka olenkin ollut kovin väsynyt kodin, töiden ja pänttäämisen keskellä. Sain siitä taas uutta puhtia lukea ja opiskella. Pyrkiä kohti tavoitetta. Tavoitetta missä minä ehkä joskus seison nuorten kanssa alttarin vieressä ojentamassa rippikoulutodistusta. Tämä hetki vaan vaatii sen että kannan meidän perhettä eteenpäin. Käyn töissä, kokkaan, pyykkään ja luen. Luen illalla kun kaikki nukkuvat. Se vaatii välillä yläkertaan sulkeutumista kun migreeni iskee aamuisin. Hetki mikä nyt on.. On kriittinen hetki meidän tulevaisuuden kannalta. On tulevaisuus joka haarautuu moneen suuntaa. Yliopistoa ja samalla sivussa tuen mukana toisen polulla poliittiikkaa kohti. Kohti tulevaisuutta minkä rakenamme lapsille sekä itsellemme.
Siksi toivotankin kaikille nuorille paljon onnea.
Ne on hetkiä missä on mukava olla mukana tässä työssä. Ottaa ihmisiä vastaan kirkon aulassa kun kaikki hymyilevät ja kantavat kädessään ruusuja. Jotkut ovat stressaantuneet tulevista juhlista. Isovanhempien ja kummien ylpeät hymyt ja selän suoristus.
Juttelin yhden työkaverini kanssa kun messun jälkeen suoristimme virsikirjoja, vaihdomme virret ja pesimme ehtoolisvälineitä. Hän on jäänyt eläkeelle mutta tekee silloin tällöin vuoroja. Meillä on aina hauskaa hän on nähnyt maailmaa paljon. Asunut Japanissa ja kiertänyt maailman ympäri rahtilaivalla. Hänellä riittää tarinoita mitä kuuntelen innostusta silmät kiiluen. Ajattelen miten paljon yksi ihminen on voinut kokea. Niin rikasta. Kunnes hän sanoi että on kuullut että olen pyrkimässä opiskelemaan papiksi. Nyökkäsin. Hän sanoi että: Todellakin pyrit. Sinusta on ainesta siihen. Sinusta tulisi varmasti hyvä pappi.
Siinä mustien penkkirivien keskellä virsikirja kädessä hymyilin. Hymyilin oikeasti. Vastasin: Kiitos.
Vaikka olenkin ollut kovin väsynyt kodin, töiden ja pänttäämisen keskellä. Sain siitä taas uutta puhtia lukea ja opiskella. Pyrkiä kohti tavoitetta. Tavoitetta missä minä ehkä joskus seison nuorten kanssa alttarin vieressä ojentamassa rippikoulutodistusta. Tämä hetki vaan vaatii sen että kannan meidän perhettä eteenpäin. Käyn töissä, kokkaan, pyykkään ja luen. Luen illalla kun kaikki nukkuvat. Se vaatii välillä yläkertaan sulkeutumista kun migreeni iskee aamuisin. Hetki mikä nyt on.. On kriittinen hetki meidän tulevaisuuden kannalta. On tulevaisuus joka haarautuu moneen suuntaa. Yliopistoa ja samalla sivussa tuen mukana toisen polulla poliittiikkaa kohti. Kohti tulevaisuutta minkä rakenamme lapsille sekä itsellemme.
Siksi toivotankin kaikille nuorille paljon onnea.
Kommentit
Lähetä kommentti