Kaarle ja taivas iskä

Kaarle on viime aikoina puhunut paljon Ville iskästä joka on taivaassa. Olen teettäyt ifolorkirjoja joka vuosi ja kerännyt  niihin vuoden kohokohtia ja kuvia matkan varrelta. Kaarle onkin selaillut niitä paljon viime aikoina.

Kaarle on alkanut kysella paljon kysymyksiä kuten;

- Missä Ville iskä on?
- Miksi Ville iskä kuoli?
- Minkälainen Ville iskä oli?
- Onko sinun tatuoinnissa Ville iskän kuva?
- Onko Anssi iskä jos Ville iskä on isä?

Minusta lapselle on tärkeää puhua kuolemasta. Myöskin tunteiden näyttäminen kuten suru lapsen edessä on luvallista. Lapselle näytetään että hänellä on lupa itkeä ja surra eikä tunteita tarvitse padota sisälle. Herkistyn itse edelleen välillä kun puhun Villestä välillä tai kuulen tietyn biisin radiosta. Itken vieläkin mutta itken ehkä enemmän sitä mitä menetin, itken kaipuuta. Lapset näkevät että suru ei ole tabu. On myöskin tärkeää puhua lapselle kuolemasta lapsen ikätason mukaan. Mannerheiminlastensuojelu liiton sivuilla sanotaan että: Kuolemasta tulee kertoa lapselle totuuden mukaisesti.

Me seisoimme Kaarlen kanssa Muistolehdossa ja kosketin maata ja sanoin että iskän se osa mikä meistä näkyy kädet, jalat, maha ja kroppa on täällä mutta se mikä meissä on sisällä on kaarlen sydämmessä niinkuin minunkin. Kaarle ei tietenkään sitä ymmärtänyt mutta joku päivä vielä hän ymmärtää.

Minusta on myöskin tärkeää se että Kaarle saa tietää isästään, Villestä saa puhua, saa kysyä ja saa tuntea. Hänestä ei tehdä tabua. Jossakin vaiheessa kun Kaarle on isompi avaan tietenkin asiaa enemmän mutta en nyt. Kaarle on vielä liian pieni. Olen valmis vastaamaan kysymyksiin kun sen aika tulee. Nytten kerron että kyllä siinä tatuoinissa on iskä.