Juhlapyhien yksinäisyys
Juhlapyhät yleensä eritoten joulu vietetään perheen kanssa, ystävien tai muiden läheisten. Mutta kaikkien kohdalla asia ei ole niin. Siihen syitä on monia. Voi olla pitkät välimatkat, työn tekeminen tai menetykset. Etenkin suurien menetyksien takia joulu voi tuntua erityisen haikealta ja yksinäiseltä juhlalta. Suru voi kaksinkertaistua. Jouluun on latautunut tietynlainen paine yhdessä olosta. Telkkarissa näkee suurimmaksi osaksi mainoksia missä on onnellisia perheitä.
Minua itseäni tietenkin auttoi lapset ja oma perhe ketkä olivat lähellä. Vaikka Villen menetys painoi taustalla iski vasta aina iltaisin. Päivällä kun touhusi lasten kanssa. Se tuntuu edelleen. Vaikka Ville kuoli vuonna 2016 ja kohta mennään 2020, siltikin tulee se haikea olo pyhäpäivinä. Vasta oli isänpäivä. Huomasin itse sen haikeuden kun seisoin Östersundomin kirkolla ja nuuskin joulukuusta. Painoin nenänpäätä kohti neulasia ja naurahdin aina kun sain piston. Kuusi tuoksui joululta ja toi mieleen meidän ekan joulun Noljakassa. Meillä oli pieni oikea kuusi minkä olimme saaneet minun vanhemmilta. Se oli olohuoneessa ison mustan kirjahyllyn vieressä. Lahjat eivät mahtuneet sen alle ja tanssimme sen ympärillä.
Meille muodostui silloin perinne että teimme toffeeta, nekkuja ja sinappia. Nyt en ole tehnyt niitä sen jälkeen kun Ville kuoli. Jotenkin haen edelleen sitä perinnettä. Meille ei ole vielä syntynyt perinteitä. Olen nytkin aattona yötöissä.
Mutta tärkeää olisi jos tiedät jonkun yksinäisen kutsuisit hänet teille viettämään joulua. Jos joskus onni suo ja rikastun silloin itse kutsun ihmisä suuren pöydän ääreen. Niin sukulaisia, ystäviä kuni tuntemattomia. Viime vuonna vanhempani olivat meillä. Tänä vuonna jokainen on omissa paikoissa. Kaikki ovat menossa eri suuntiin. Tosin ei se joulun taikaa riko ja tämä on meidän ensimmäinen joulu yhdessä ilman muita!
Mutta jos olet pyhän yksin yritä keksiä joku oma perinne. Mene mukaan hyväntekeväisyyteen. Jos teet paljon töitä rentouodu! Kuuntelee tai lue hyvä kirja, syö hyvää ruokaa ja nauti. Pyhänä voi myöskin yrittää soittaa ystäville tai sukulaisille jotka tuntuvat hiukan kaukaisilta. Tinderin laittaisin kiinni ettei tule laastaria joulun ajaksi. Tärkeintä on tehdä pyhästä sinun näköinen. Eräs ystäväni menee aina jouluaattona lähipubiin pelaamaan biljardia, eräs on aina töissä ja yksi pelailee lomapäivät ja rentoutuu.
Minullakin on lomaa joulun jälkeen. Aaton yömessusta jään parin viikon vapaalle. Silloin aijon vaan nautiskella pari päivää. Varmaan siivoan ja ulkoilen koiran kanssa. Hassua kyllä mutta kotona puuhaaminen on hyvin terapeuttista. Kun laittaa äänikirjan päälle ja keskittyy tekemiseen voi sulkea hektisen perhearjen kuplan ulkopuolelle.
Mutta tärkeinpänä olen itse huomannut että kaikki on kiinni omasta asenteesta. Sitä lataa automaattisesti paljon tiettyihin päiviin. Olen onneksi nykyisin oppinut olematta liikaa stressaamatta!
Minua itseäni tietenkin auttoi lapset ja oma perhe ketkä olivat lähellä. Vaikka Villen menetys painoi taustalla iski vasta aina iltaisin. Päivällä kun touhusi lasten kanssa. Se tuntuu edelleen. Vaikka Ville kuoli vuonna 2016 ja kohta mennään 2020, siltikin tulee se haikea olo pyhäpäivinä. Vasta oli isänpäivä. Huomasin itse sen haikeuden kun seisoin Östersundomin kirkolla ja nuuskin joulukuusta. Painoin nenänpäätä kohti neulasia ja naurahdin aina kun sain piston. Kuusi tuoksui joululta ja toi mieleen meidän ekan joulun Noljakassa. Meillä oli pieni oikea kuusi minkä olimme saaneet minun vanhemmilta. Se oli olohuoneessa ison mustan kirjahyllyn vieressä. Lahjat eivät mahtuneet sen alle ja tanssimme sen ympärillä.
Meille muodostui silloin perinne että teimme toffeeta, nekkuja ja sinappia. Nyt en ole tehnyt niitä sen jälkeen kun Ville kuoli. Jotenkin haen edelleen sitä perinnettä. Meille ei ole vielä syntynyt perinteitä. Olen nytkin aattona yötöissä.
Mutta tärkeää olisi jos tiedät jonkun yksinäisen kutsuisit hänet teille viettämään joulua. Jos joskus onni suo ja rikastun silloin itse kutsun ihmisä suuren pöydän ääreen. Niin sukulaisia, ystäviä kuni tuntemattomia. Viime vuonna vanhempani olivat meillä. Tänä vuonna jokainen on omissa paikoissa. Kaikki ovat menossa eri suuntiin. Tosin ei se joulun taikaa riko ja tämä on meidän ensimmäinen joulu yhdessä ilman muita!
Mutta jos olet pyhän yksin yritä keksiä joku oma perinne. Mene mukaan hyväntekeväisyyteen. Jos teet paljon töitä rentouodu! Kuuntelee tai lue hyvä kirja, syö hyvää ruokaa ja nauti. Pyhänä voi myöskin yrittää soittaa ystäville tai sukulaisille jotka tuntuvat hiukan kaukaisilta. Tinderin laittaisin kiinni ettei tule laastaria joulun ajaksi. Tärkeintä on tehdä pyhästä sinun näköinen. Eräs ystäväni menee aina jouluaattona lähipubiin pelaamaan biljardia, eräs on aina töissä ja yksi pelailee lomapäivät ja rentoutuu.
Minullakin on lomaa joulun jälkeen. Aaton yömessusta jään parin viikon vapaalle. Silloin aijon vaan nautiskella pari päivää. Varmaan siivoan ja ulkoilen koiran kanssa. Hassua kyllä mutta kotona puuhaaminen on hyvin terapeuttista. Kun laittaa äänikirjan päälle ja keskittyy tekemiseen voi sulkea hektisen perhearjen kuplan ulkopuolelle.
Mutta tärkeinpänä olen itse huomannut että kaikki on kiinni omasta asenteesta. Sitä lataa automaattisesti paljon tiettyihin päiviin. Olen onneksi nykyisin oppinut olematta liikaa stressaamatta!
Kommentit
Lähetä kommentti