13.3.2020

13.3.2020 oli perjantai päivä olin töissä kahdeksan aamuvuorossa. Sytytin kynttilää lähetyskynttelikköön Villelle ja sanoin työkaverille että: Tänään tulee 4-vuotta Villen kuolemasta. Hetkeksi pysähdyttiin kynttilän äärelle. Ystäväni laittoivat  viestin että tänään syödään pekonia. Ville rakasti pekonia.

Se oli sunnuntai. Hiihtoloman viimeinen sunnuntai kun Ville kuoli. Se aika tuntuu niin kaukaiselta ihan kuin siitä olisi ikuisuus. Vaikka siitä on vasta 4-vuotta. Paljon voi niin lyhyessä ajassa muuttua. Silti välillä ajattelen meidän elämää ja kotia. Meidän perhettä mikä joskus oli. On edelleen mutta eritavalla. Emme puhu paljon Villestä mutta keskiviikkona olimme lasten kanssa hetken hiljaa. Kaarle kyllä puhuu kaikkien edestä Ville iskästä. Isommat kertovat kaikkea mitä he tekivät ja millainen Ville oli. Huomaan että Elvikselle se on edelleen kova paikka. Hän edelleen sulkeutuu kun Villestä puhutaan. Se on iso kivi sisällä Elviksen mukaan.

Oltiin yksi ilta Kaarlen kanssa lenkillä ja Kaarle puheli Ville iskästä. Ville iskä on taivaassa ja Ville iskällä oli silmälasit. Kunnes yht äkkiä löysimme maasta kolikon se oli
2 euronkolikko. Kaarle nosti koliko maaasta ja kantoi sitä loppumatkan kotiin. Hymyilin, olen joskus kuullut että kolikot ovat merkkejä tuonpuoleisessa olevilta läheisiltä. Ehkä Ville oli silloin lähellä ja oli kuullut kun Kaarle valitti ettei ole saanut viikkorahaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hääleikki 12 kuukautta

Mustikalla hiusten värjääminen

Leikkejä halloween juhliin