Pyhäinpäivä
Ihanan rauhaista pyhäinpäivää ja karmaisevaa halloweenia, vähän myöhässä tosin. On taas se päivä vuodesta milloinka muistellaan edesmenneitä läheisiä ja rakkaita. Suru ja kaipaus tosin kulkee mukana vuodessa sen 365 päivää välillä lähellä ja välillä kaukana. Se on hassua että vaikka Villen kuolemasta tulee jo 4- vuotta niin edelleen pysähdyn kadulla katsomaan ihmisiä joissa on samoja piirteitä kuin Villessä. Vaikka suru muuttuu kaipaukseksi on se välillä lähempänä. Etenkin silloin, kun Kaarle kyselee miksi Ville iskän piti kuolla? Tai päiväkodissa kysytään kenelle nyt Kaarle tekee sen isänpäiväkortin? Aika kuluu ja huomaan että aika kultaa muistoja eikä elämä masennuksen kanssa tunnu enää niin raskaalta.
Aika kultaa muistot ja muistoissa elävät ne ihmiset jotka ovat nyt timantteja taivaalla<3
Kommentit
Lähetä kommentti