ADHD

Tavarat lentävät ja välillä heittäydytään lattialle huutamaan ja potkimaan. Huudetaan kaikki mahdolliset kirosanat ja samalla taputetaan käsiä yhteen. Nauretaan ivallisesti ja haukkuma sanoja lentää suusta. Muita alkaa jo ärsyttää. Pikku hiljaa kiusa muuttuu kiukuksi. Kiukku yltyy ja yltyy kunnes nyrkit heiluvat, tuolit lentävät, huudetaan vaikka mitä ja revitään ja rikotaan.

Ainut mikä katkaisee kierteen on laittaa lapsi istumaan tuolille ja mennä eteen. On mennä samalle tasolle silmien eteen katsoa suoraan silmiin ja sanoi: HEI! Katso tänne. Rauhoitu. Se ei ole helppoa koska katse heittää minne saattuu. Paikallaan istuminen on vaikeaa jalat heiluvat ja koko poika tärisee. Viimeinkni katse kohtaa ja hiljaisella rauhallisella äänellä: Rauhoitu! Pikku hiljaa hengitys tasaantuu ja jalat eivät enää vispaa. Kosketus on tärkeä kosketus kasvoilla se kiinnittä huomion ja rauhoittaa. Toinen käsi olkapäällä pikku hiljaa silitäen samalla puhuen: Rauhoitu.

Suomen Linnassa nurmikentällä alas on pudotusta seisotaan reunalla. Toisella puolella alhaalla odottaa Stadi vaunujen kanssa ja toisella puolella on kivikko ja meri. Kunnes yksi lapsista heittäytyy keskelle polkua maahan kierimään ja nauramaan: En kävele, en kävele!! Ei ollut mieluinen reitti ei saanut juosta ja repiä joka ikistä ruohotuppoa matkan varrelta. Käsken nousemaan senkun nauru jatkuu ja hiekkaa ja kiviä lentää jo. Turhautuminen muuttuu loppujen lopuksi itkuksi ja kiukuksi miten kamalaa täällä on. "Tylsäää ootte tyhmiä vihaan teitä ja tahdon pois täältä!" Tilanteessa johdatan muut lapset polkua alaspäin samalla päätä pyörittäen. Välillä vaan tulee fiilis ettei nyt juuri jaksa. Kävelen pois päin lasken kymmeneen enkä reagoi kiukkuun. Loppujen lopuksi poika lähtee kävelmään perään ja kiukku laantuu taas iloksi. Menen kulman taakse ja pikku hiljaa poika kokoaa itsensä ja kävelee perässä. Anteeksi kuuluu alhaalla ja jatketaan matkaa.

Kaksi esimerkkiä meidän normipäivistä. Kiukku kohtauksia tulee joka melkein joka päivä. Eikä se kiukku katso aikaa tai paikkaa.

Planetaariossa Heurekassa oltiin penkillä yhdessä vaiheessa pääalaspäin ja heitettiin kuperkeikkaa. Kiukku nosti päätään koska en jaksa istua. Tylsä ohjelma tylsä Heureka. Huomaan kuinka äänen volyymi nousee koko ajan. Onneksi ohjelma loppui ja pääsimme pois. Säästyimme kiukulta.

Elämä adhd pojan kanssa on hyvin hektistä välillä. Välillä lentää kaikki mikä käteen osuu lelusta puhelimeen. Puhelimesta tuoliin tai ruokalautaseen. Paikalla ei jakseta istua leffan katsominen tekee tiukkaa sohvalta pitää nousta ainakin kymmenen kertaa leffan aikana tai kysyä. Rauhoittaa jos pääsee viereen saa kosketuksella kontaktin se rauhoittaa. Omat rutiinit rauhoittaa. Rutiinit niin tärkeät rutiinit. Jos ruutinia ei ole hajoaa pakka. Vähän ruutinista poikkeaminen tekee jo sen että pakka hajoaa pikku hiljaa. Nyt siihen osaa tarttua heti saadaan kasattua hiukan pakkaa takaisin.

Ihmispaljous ei saa hahmotettua tilaa ollaan pöydän alla juhlissa. Esitetään koulunruokalassa pelleä ja kaadetaan ruuat syliin muut nauravat. Kaupungilla paljon ihmisiä vaatekaupassa ollaan rekin alla piilossa ja juostaan vaatteiden välissä. Ei kiinnosta ei jaksa katsoa tätä vaatetta mennään jo tuolla oli leikkipaikka. Tylsää mälsää. Välillä annan vaan puhelimen käteen pelaa pokemon gota. Siihen keskittyen saan vaatteet shoppailtua rauhassa. Loppu reissu sujuu hyvin poika keskittyy ruutuun.

Meillä meininki alkoi olla niin levotonta että päätimme aloittaa lääkityksen. Sen pitäisi rauhoittaa päivä. Tarkoituksena että koulupäivä olisi rauhallinen. Lomilla ja kotona lääkettä ei syödä koska pärjätään. Uusi koulu ja uudet rutiinit oikea koululuokka starttiluokan jälkeen. Ajattelimme että parempi olisi saada siihen tukea ja rauhaa. Ei jäisi heti silmätikuksi. (Entisessä koulussa ja eskarissa valittettavasti jäi silmätikuksi). Itsekkäänä ajateltuna se helpottaa myös minua ja Stadia.

Elämä adhd-pojan kanssa on hyvin hektistä. Mutta en vaihtaisi päivääkään pois.
Uhmaikäinen, adhd poikia kaksi, esiteini, diabetiikko ja aikuinen joka omaa myös adhdn. Elämä on täynnä vauhtia ja ääntä. Mutta meidän arki on silti sujuvaa meidän näköistä vauhdikasta ja äänekästä mutta päivääkään en vaihtaisi pois.