Paimentyttö
Olen jäänyt todella pahasti koukkuun kirjasarjaan Syrjästäkatsojan tarinoita jonka on kirjoittanut Enni Mustonen. Aloitin kuuntelemaan sarjan ensimmäistä kirjaa äänikirjana ja jäin todella pahasti koukkuun ja nyt kuuntelenkin jo kolmatta kirja.
Kirja sarjaa alkaa osalla Paimentyttö joka kertoo Ida Eriksonista. Ida on syntynyt vuonna 1880 ja muuttaa isänsä kuoltua äitinsä kanssa Sipooseen. Elämä Sipoossa on työlästä ja Ida auttaakin äitiään joka työskentelee Östersundomin kartanossa. 12-vuotiaana Ida jää orvoksi äidin kuoltua tuberkuloosiin ja tuttavien avustuksella hän pääsee töihin karjapiiaksi kartanoon. Hän saa siellä suojakseen karjakkoneidin Matilta Wecsktrömin joka opettaa Idaa lukemaan ruotsia ja opettaa kartanon tavoille. Mutta talvikeleillä kumminkin Ida liukastuu pahasti ja hän saa useita luunmurtumia. Hän tutustuu onnettomuuden jälkeen kun hän toipuu emäntäpiika Ireneen joka ottaa hänet palvelukseen Zachris Topeliuksen luokse. Kun Ida on toipunut hän aloittaa Topeliuksen talossa pikkupiikana kun hän on 15-vuotias.
Seuraavassa osassa Topelius on kuollut ja Ida on siirtynyt uuteen palveluspaikkaan Sibeliuksille lapsen piiaksi.
Oli aivan ihana kuunnella ensimmäistä paimentyttö osaa ja kuvitella kun seisoi Östersundomin kirkossa naiset parvelle istumaan ja miehet etupenkkeihin. Hän kuvailee todella hyvin maaseudun ihmisten köyhyyttä milloinka ei ole kelaa tai sossua tukena. Kun istuin bussissa eilen matkalla kohti keskustaa ja kuuntelin kirjaa saatoin nähdä autojen tilalla vossikkakuskeja ja ihmisiä valkoisissa hilkoissa vilisemässä kadulla.
Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille. Kirjassa on hienoa nähdä Idan kaari ujosta ja arasta karjapiika tytöstä siihen että kolmannessa kirjassa hän on emännöitsijä. Kirjassa kuvataan myöskin lumoavasti aikaa milloinka Ida eli. Jossakin vaiheessa kirjat on pakko saada koristamaan omaa kirjahyllyä kotona.
Lopuksi pätkä kirjasta:
Äiti joi, mutta sitten maito meni väärään kurkkuun ja sitä läikkyi raanulle. Sen punaisia raitoja ei enää erottanut lian ja noen alta. Yskänpuuska ravisutti taas äidin hartioita enkä tiennyt, mitä pitäisi tehdä, kyykötin vain sängyn vieressä maitokannua pidellen. Lopulta äiti sai henkeä vedetyksi ja kääntyi selälleen.
Kirja sarjaa alkaa osalla Paimentyttö joka kertoo Ida Eriksonista. Ida on syntynyt vuonna 1880 ja muuttaa isänsä kuoltua äitinsä kanssa Sipooseen. Elämä Sipoossa on työlästä ja Ida auttaakin äitiään joka työskentelee Östersundomin kartanossa. 12-vuotiaana Ida jää orvoksi äidin kuoltua tuberkuloosiin ja tuttavien avustuksella hän pääsee töihin karjapiiaksi kartanoon. Hän saa siellä suojakseen karjakkoneidin Matilta Wecsktrömin joka opettaa Idaa lukemaan ruotsia ja opettaa kartanon tavoille. Mutta talvikeleillä kumminkin Ida liukastuu pahasti ja hän saa useita luunmurtumia. Hän tutustuu onnettomuuden jälkeen kun hän toipuu emäntäpiika Ireneen joka ottaa hänet palvelukseen Zachris Topeliuksen luokse. Kun Ida on toipunut hän aloittaa Topeliuksen talossa pikkupiikana kun hän on 15-vuotias.
Seuraavassa osassa Topelius on kuollut ja Ida on siirtynyt uuteen palveluspaikkaan Sibeliuksille lapsen piiaksi.
Oli aivan ihana kuunnella ensimmäistä paimentyttö osaa ja kuvitella kun seisoi Östersundomin kirkossa naiset parvelle istumaan ja miehet etupenkkeihin. Hän kuvailee todella hyvin maaseudun ihmisten köyhyyttä milloinka ei ole kelaa tai sossua tukena. Kun istuin bussissa eilen matkalla kohti keskustaa ja kuuntelin kirjaa saatoin nähdä autojen tilalla vossikkakuskeja ja ihmisiä valkoisissa hilkoissa vilisemässä kadulla.
Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille. Kirjassa on hienoa nähdä Idan kaari ujosta ja arasta karjapiika tytöstä siihen että kolmannessa kirjassa hän on emännöitsijä. Kirjassa kuvataan myöskin lumoavasti aikaa milloinka Ida eli. Jossakin vaiheessa kirjat on pakko saada koristamaan omaa kirjahyllyä kotona.
Lopuksi pätkä kirjasta:
Äiti joi, mutta sitten maito meni väärään kurkkuun ja sitä läikkyi raanulle. Sen punaisia raitoja ei enää erottanut lian ja noen alta. Yskänpuuska ravisutti taas äidin hartioita enkä tiennyt, mitä pitäisi tehdä, kyykötin vain sängyn vieressä maitokannua pidellen. Lopulta äiti sai henkeä vedetyksi ja kääntyi selälleen.
Kommentit
Lähetä kommentti