Hetki keskellä Lissabonia
Kävelen pitkin puistomaista katua. Vihreys ja tuoksu ympäröivät minut. Stadi harppoo edellä tutulle kioskille mistä saa kylmää vettä halvalla. Katsahdan maahan jalassa minulla on oranssit kengät tai joskus olivat. Festareilla kun kahlasin nilkkoja myöten mudassa sen jälkeen ne eivät ole oranssia nähneetkään. Katsahdan ylöspäin puiden lomasta näkyy pilvinen taivas ja yksitäisiä palmuja mitkä kohoavat ilmaan isoina ja niin upeina. Pysähdyn ja kosketan puuunrunkoa hymyilen. Rungossa on hassu kaarna erivärinen vaalean ja tumman ruskeaa. Stadi edellä hoputtaa kävelemään. Kuljen ohi hienojen merkkiliikeiden ja kloorilta haisevan suihkulähteen. Pienten katukahviloiden mistä kuuluu ihmisten sorina.
Saavumme päätien loppuun ja menemme tutulle kioskille mistä parrakas mies myyjä huikkaa jo: Moikat. Tunnisti meidät samoiksi turisteiksi. Lähdemme kävelemään kohti vanhaa kaupunkia. Kadut ovat kapeita ja kohoavat ylöspäin. Talot ovat erivärisiä oransseja, keltaisia, pinkkejä, harmaita ja koristeltu mosaiikkilaatoilla. Kävelen keltaista mukulakivi katua pitkin joka on lakan takia paikka paikoin hyvin liukas. Kävelemme kadulla missä taloihin on ripustettu koristenauhoja ja Portugalin liput liehuvat ikkunoissa. Hymyilen itsekkseni tälle jalkapallo huumalle.
Tulemme kukkulalle missä on turisti nähtävyyspaikka. Oranssit katot kohoavat edessäni ja otan pari kuvaa. Hymyilen ja katselen joen vastapuolella olevaa rantaa. Rahtilaivaa mikä seisoo kolmatta päivää samassa kohdassa. Vasemmalla kohoaa oranssien kattojen keskellä raunioituneen katedraalin raunoit. Ne salpaavat hengityksen keskellä oransseja kattoja seisoo vain kiviset seinät. Ne hehkuvat tiettyä arvokkuutta ja vanhaa henkeä.
Aukiolla on katusoittajia jotka soittavat kitaraa ja paikallista fado musiikkia. Erinlaisia jäätelökojuja on joka puolella ja ihmiset huikkaavat joka kojulta ostamaan jotakin. Lähdemme näköalapaikalta kipuamaan taas ylöspäin.
Ilmassa tuoksuu välillä viemäri kun kulkee melkein purku kunnossa olevan talon ohi jonka suojissa kodion nukkuu patjan päällä. Luokkaero oli niin suuri. Surin edelleen sitä kissaa joka nukkui ikiunta roskiksen alla ja sitä koiraa joka nukkui ikiunta varjossa kolmen kodittoman kanssa.
Tulemme ison katedraalin pihaan. Stadi kysyy tahdonko käydä sisällä. Nyökkään ja lähden kävelemään kohti puisia ovia. Kävelen holvikaarenalta katsellen kiveen hakattuja pyhimyksiä. Kävelen sisään hämärään kirkkosaliin. Yläpuolella kohoavat harmaat kiviset kaaret ja keskellä on kupoli missä on kuvoita. Valkoista ja oranssia. Salissa on kuusi alttaria. Kävelen jokaisen ohi. Pysähdyn Fatiman (naisten pyhimyksen eteen) Katselen patsasta hymyillen ja sen edessä palavia kynttilöitä. Takana näkyy suuret lasimaalaukset minkä läpi hohkaa paljon valoa. Ilmassa tuoksuu kynttilät ja paikalla on hiljaista. Kävelen alttarin luokse minne voi jättää kynttilän.
Tuikut ovat punaisia. Naurahdan Villellä oli punainen tukka ja punainen parta. Mutta Stadin lempiväri on punainen. Nostan punaisen tuikun käteeni ja sytytän jätän sen palamaan hiljaiseen kirkosaliin mistä kuuluu välillä turistien pieni supina. Paikallinen nainen lakaisee yhden alttarin edustaa. Hetken katson kynttilöitä ja hymyilen. Nostan käden sydämmen päälle ja hymyilen. Sen jälkeen käännyn ja kävelen ulos isoista ruskeista puuovista. Hölkkään Stadin luokse ja jatkamme matkaa Lissabonin ahtailla kaduilla.
Saavumme päätien loppuun ja menemme tutulle kioskille mistä parrakas mies myyjä huikkaa jo: Moikat. Tunnisti meidät samoiksi turisteiksi. Lähdemme kävelemään kohti vanhaa kaupunkia. Kadut ovat kapeita ja kohoavat ylöspäin. Talot ovat erivärisiä oransseja, keltaisia, pinkkejä, harmaita ja koristeltu mosaiikkilaatoilla. Kävelen keltaista mukulakivi katua pitkin joka on lakan takia paikka paikoin hyvin liukas. Kävelemme kadulla missä taloihin on ripustettu koristenauhoja ja Portugalin liput liehuvat ikkunoissa. Hymyilen itsekkseni tälle jalkapallo huumalle.
Tulemme kukkulalle missä on turisti nähtävyyspaikka. Oranssit katot kohoavat edessäni ja otan pari kuvaa. Hymyilen ja katselen joen vastapuolella olevaa rantaa. Rahtilaivaa mikä seisoo kolmatta päivää samassa kohdassa. Vasemmalla kohoaa oranssien kattojen keskellä raunioituneen katedraalin raunoit. Ne salpaavat hengityksen keskellä oransseja kattoja seisoo vain kiviset seinät. Ne hehkuvat tiettyä arvokkuutta ja vanhaa henkeä.
Aukiolla on katusoittajia jotka soittavat kitaraa ja paikallista fado musiikkia. Erinlaisia jäätelökojuja on joka puolella ja ihmiset huikkaavat joka kojulta ostamaan jotakin. Lähdemme näköalapaikalta kipuamaan taas ylöspäin.
Ilmassa tuoksuu välillä viemäri kun kulkee melkein purku kunnossa olevan talon ohi jonka suojissa kodion nukkuu patjan päällä. Luokkaero oli niin suuri. Surin edelleen sitä kissaa joka nukkui ikiunta roskiksen alla ja sitä koiraa joka nukkui ikiunta varjossa kolmen kodittoman kanssa.
Tulemme ison katedraalin pihaan. Stadi kysyy tahdonko käydä sisällä. Nyökkään ja lähden kävelemään kohti puisia ovia. Kävelen holvikaarenalta katsellen kiveen hakattuja pyhimyksiä. Kävelen sisään hämärään kirkkosaliin. Yläpuolella kohoavat harmaat kiviset kaaret ja keskellä on kupoli missä on kuvoita. Valkoista ja oranssia. Salissa on kuusi alttaria. Kävelen jokaisen ohi. Pysähdyn Fatiman (naisten pyhimyksen eteen) Katselen patsasta hymyillen ja sen edessä palavia kynttilöitä. Takana näkyy suuret lasimaalaukset minkä läpi hohkaa paljon valoa. Ilmassa tuoksuu kynttilät ja paikalla on hiljaista. Kävelen alttarin luokse minne voi jättää kynttilän.
Tuikut ovat punaisia. Naurahdan Villellä oli punainen tukka ja punainen parta. Mutta Stadin lempiväri on punainen. Nostan punaisen tuikun käteeni ja sytytän jätän sen palamaan hiljaiseen kirkosaliin mistä kuuluu välillä turistien pieni supina. Paikallinen nainen lakaisee yhden alttarin edustaa. Hetken katson kynttilöitä ja hymyilen. Nostan käden sydämmen päälle ja hymyilen. Sen jälkeen käännyn ja kävelen ulos isoista ruskeista puuovista. Hölkkään Stadin luokse ja jatkamme matkaa Lissabonin ahtailla kaduilla.
Kommentit
Lähetä kommentti