Lissabon osa 3

Lissabonissa pitäisi heinäkuussa olla keskimäärin kaksi sadepäivää. No meidän tuurilla ekana päivänä satoi. Viimeisenä päivänä paistoi koko päivän aurinko. Poltin tosin itseni siitä huolimatta. Taisin hiukan itse rakastua kaupunkiin vielä paljon olisi nähtävää emmekkä viikossa kerenneet kiertää läheskään kaikkea.

Ruoka Lissabonissa oli todella hyvää. Paljon mereneläviä ja söinkin ehkä maailman parasta paellaa! Löysimme ihanan ravintolan missä kävimme kolmena iltana syömässä. Toisena päivänä kun meidän pöytä heilui tultiin sitä korjaamaan ja palvelu muutenkin oli todella hyvää. Aivan erinlaista kuin suomessa. Tarjoilijat hymyilivät ja ihmiset olivat iloisia. Viimeisenä päivänä kuulimme toiselle puolelle kaupunkia aina kun maali tuli jalkapalossa. Koko pääkatu huusi ja autot tööttäsivät. Jokaisella kahvilalla oli omat telkkarit ulkona mistä ihmiset seurasivat ottelua.

Liikkenne siellä oli kyllä ihan hullua. Ihmiset pysähtyivät keskelle risteystä ja eivät kyllä noudattaneet nopeusrajotuksia.

Kaupunki itsessään oli todella kaunis. Kauniita taloja jotka oli koristeltu mosaiikkilaatoilla. Mutta lama näkyi kaupungissa. Saattoi olla mitä hienoin talo koristeltu mosaiikkilaattoilla ja vieressä romahtamis pisteessä oleva rakennus. Kaupunki oli ihana värikäs. Oranssit katot ja talojen väritys. Pinkkiä, oranssia, keltaista jne. Kadut olivat mukulakiviä. Pidin myöskin kaduilla olivista koristeista. Pikkuiset ahtaat kadut olivat ihania kulkea.

Kävimme viimeisenä päivänä tuk tuk ajelulla. Meidän kuskina oli vanha nainen joka tiesi paljon kaupungista ja kierretti meitä tunnin ympäriinsä. Näytti miten paikalliset elävät. Kertoi mm. Sen että rikkaat koristelevat talonsa mosaiikkilaatoilla mutta köyhät vaan maalaavat ne. Kävimme Lissabonin korkeimalla kohdalla. Tuk tuk kuski nousi jokaiseen paikkaan meidän kanssa kun pysähdyimme ja piti vähän "yksityiskierrosta". Kävin hänen kanssaan pyhätössä missä rukoillaan Fatimaa. (naisten pyhimys) Siellä oli tuoli missä istumalla toivottiin raskauden ihmettä. Menin pyhättöön ja paikalisten jälkeen nunna kysyi minulta: Haluanko istua tuoliin? Vastasin: Kiitos ei minun perheessä on jo kuusi lasta. Nunna vastasi: Sittenhän sinä et tätä tuolia tarvitse :D Nauratti kamalasti pyhätön ulkopuolella. Tuk tuk kuskimme myöskin ihmetteli kovasti miksi emme pidä jalkapallosta ja kyseli minkälaista Suomessa on.

Blondina tietenkin herätin huomioita kaduilla ja sain jonkun verran vihlauksia perään.

Lissabon on myöskin täynnä pieniä kahviloita ja mitä ihmeellisempiä makeita leivoksia. Niitä oli jokaisessa kulmassa. 

Suosittelen Lissabonia kaikille. Haluan ehdottomasti matkustaa sinne joskus uudelleen. Ihmiset olivat iloisia ja kaupungissa on oma tunnelmansa. Kun näkee pääkadulla pukumiehien kulkevan ja yksi kortteli sivuun kodittoman nukkumassa. Alhaalla sijaitsee hieno ravintola mutta yläpuolella nukkuu kolme koditonta kuolleen koiran kanssa. Kontrasti on niin suuri. Silti on ihailtavaa miten he jälleen rakensivat kaupunkinsa uudestaan tuhoisan maanjäristyksen ja tulipalon jälkeen. He olivatkin hyvin ylpeitä siitä ja ylpeitä myöskin omista hallitsijoistaan. heidän patsaitaan olikin joka kulmassa. Myöskin suihkulähteet menivät päälle viimeisenä päivänä kun olimme kaupungilla. Suosittelen kaikille istumista jossakin pienessä kahvilassa nautiskellen makeita leivoksia ja kuunnellen, katsellen kaupungin vilskettä. Kun hiukan posituu pääkadulta ja menee vanhan kaupungin puolelle voi nähdä enemmän paikallisten elämää ja tuntea ne ahtaat pienet kadut.

Ainut miinus siellä oli että vessoja oli todella vähän. Kaikki olivat maksullisia ja todella törkeässä kunnossa. Mutta no pikku juttu mutta välillä ärsytti etsiä vanhassa kaupungissa vessaa :D Vettä nimittäin kului varmaan pari litraa per. päivä.