Ikävän aallokossa
Ikävä sellainen hassua asia joka nostaa aina päätään. Itkin viimeksi pari päivää sitten vessassa kun tulin suihkusta koska oli niin ikävä. Se tulee nykyisin kamalina aaltoina. Ihan puskasta tulee kamala ikävä ja alkaa itkettää. Hetken kyynelehdin vessassa suihkun jälkeen purin ikävääni. SItten tuli nieltyä kyyneleet ja jatkoin matkaa.
Ikävä ei enää ole mukana joka päivä se tulee aaltoina. Nyttemin se tulee aina kun tulet kotiin ja hehkutat jee pääsin kouluun! Tajuat ettei siellä ole kukaan siun kanssa sitä hehkuttamassa. Lapset tietenkin mutta ei samalla tavalla kuin joku aikuinen. Kaipaa sitä toista tukemaan ja taputtamaan selkään. Töiden alkaminen jännittää ja pelottaa tarvitsisi siihen jonkun sanomaan:" Kyllä me pärjätään yhdessä!". Nyt pitää pärjätä yksin. Pelottaa rytmin aloitus yksin. Ensimmäisen työpäivän jälkeen hehkutus miten hienoa oli kenelle? Soitan varmaan äitille.
Joulun aika muutenkin ikävä tulee aaltoina. Mietin aika ajoin mitä olisin ostanut Villelle lahjaksi. Lapsillakin on ikävä aaltoja joulun alla. Villen kanssa paistettiin kinkku ja Villen kanssa valettiin tina uutena vuotena. Ville teki sinappia ja joulukarkkeja.
En ole nyt käynyt hautuumalla niin paljon ennen kävin siellä joka viikko aina lauantaisin. Nyttemin en ole käynyt joka viikko. Tunnen siitä syyllisyyttä etten käy siellä. Haittaakohan se Villeä? Unohdanko hänet jos en nyt käy siellä? Tuntuu aina ettei aika riitä käydä siellä. Sitten kun pihistän sen ajan käyn siellä. Edelleen puristaa rintaa nähdä se Villen laatta siellä. Puristaa varmasti aina. Jotenkin ajattelen ettei Ville ole siellä hautuumaalla vaan jossakin muualla. Muistolehto on aina muutenkin kaunis kun siellä on kukkia ja kynttilöitä paljon.
En ole nähnyt Villestä unia pitkään aikaan mutta yksi yö Ville kävi. Valkea valo. Istui sängyn vierellä ja hymyili. Silitteli Kaarlea ja oli onnellinen. Liikkui tuon yhden seinän läpi ja sanoi että:" Kummituksena oppii uusia siistejä taitoja! Vähän niinkuin siinä Supernaturallin jaksossa". Nauratti kamalasti ja Ville nauroi. Sitten Ville antoi Kaarlelle pusun ja katosi.
Ikävä on aaltoja. Ikävä on sitä kun kävelee ulkona ja näkee perheitä tuntee aina välillä piston. Tuntee piston kun kysytään Kaarlen isästä. Kun kävelee ulkona iltaisin ja on kaunista näkee Villen jokaisessa hangen pienessä timantissa. Näkee Villen pakkasen huurtamassa koivun oksassa. Nään Villen joka päivä Kaarlen ilmeissä ja eleissä. Kuulen Villen joka päivä lasten puheissa. Sitten iltaisin käpertyy sänkyyn ja kaipaa toista. Toisen kosketusta. Sitä että Ville kietoi kätensä minun ympärille ja menin hänen kainaloon. Villen parta hinkkasi minun otsaa ja se kutitti. Kunnes kyllästyin ja letitin sen ja Ville oli tyytyväinen. Kaipaan Villen jalkojen polkemista ennen nukkumaan menoa. Kaipaan Villen isoa nenää miun nenää vasten. Kaipaan sitä toista.
Mutta en kaipaa joka ilta. Se tulee aaltoina. Kamalina aaltoina. Ikävän aaltoina.
Ikävä ei enää ole mukana joka päivä se tulee aaltoina. Nyttemin se tulee aina kun tulet kotiin ja hehkutat jee pääsin kouluun! Tajuat ettei siellä ole kukaan siun kanssa sitä hehkuttamassa. Lapset tietenkin mutta ei samalla tavalla kuin joku aikuinen. Kaipaa sitä toista tukemaan ja taputtamaan selkään. Töiden alkaminen jännittää ja pelottaa tarvitsisi siihen jonkun sanomaan:" Kyllä me pärjätään yhdessä!". Nyt pitää pärjätä yksin. Pelottaa rytmin aloitus yksin. Ensimmäisen työpäivän jälkeen hehkutus miten hienoa oli kenelle? Soitan varmaan äitille.
Joulun aika muutenkin ikävä tulee aaltoina. Mietin aika ajoin mitä olisin ostanut Villelle lahjaksi. Lapsillakin on ikävä aaltoja joulun alla. Villen kanssa paistettiin kinkku ja Villen kanssa valettiin tina uutena vuotena. Ville teki sinappia ja joulukarkkeja.
En ole nähnyt Villestä unia pitkään aikaan mutta yksi yö Ville kävi. Valkea valo. Istui sängyn vierellä ja hymyili. Silitteli Kaarlea ja oli onnellinen. Liikkui tuon yhden seinän läpi ja sanoi että:" Kummituksena oppii uusia siistejä taitoja! Vähän niinkuin siinä Supernaturallin jaksossa". Nauratti kamalasti ja Ville nauroi. Sitten Ville antoi Kaarlelle pusun ja katosi.
Ikävä on aaltoja. Ikävä on sitä kun kävelee ulkona ja näkee perheitä tuntee aina välillä piston. Tuntee piston kun kysytään Kaarlen isästä. Kun kävelee ulkona iltaisin ja on kaunista näkee Villen jokaisessa hangen pienessä timantissa. Näkee Villen pakkasen huurtamassa koivun oksassa. Nään Villen joka päivä Kaarlen ilmeissä ja eleissä. Kuulen Villen joka päivä lasten puheissa. Sitten iltaisin käpertyy sänkyyn ja kaipaa toista. Toisen kosketusta. Sitä että Ville kietoi kätensä minun ympärille ja menin hänen kainaloon. Villen parta hinkkasi minun otsaa ja se kutitti. Kunnes kyllästyin ja letitin sen ja Ville oli tyytyväinen. Kaipaan Villen jalkojen polkemista ennen nukkumaan menoa. Kaipaan Villen isoa nenää miun nenää vasten. Kaipaan sitä toista.
Mutta en kaipaa joka ilta. Se tulee aaltoina. Kamalina aaltoina. Ikävän aaltoina.
Kommentit
Lähetä kommentti