Meidän vuosi tiivistettynä OSA 1
Ajattelin kirjoittaa mitä ollaan koettu tämän vuoden aikana täälleen tiivistettynä. Vuosi on ollut aivan en edes osaa sanoa... Tunteiden vuoristorata ja järkyttävän kasvun paikka ihmisenä. Opettelua uuteen elämään, olen tavannut paljon uusia ihania ihmisiä ja opetellut olemaan yksin. Tulevaisuutta odotan innolla mutta tämä kulunut vuosi en olisi koskaan uskonut että meille käy näin.
Tammikuu ja helmikuu:
Tammikuussa kotoiltiin. Olin vielä kotiäitinä. Kaarle oli kamalan Fröbelin palikka riippuvainen. Mustasukkaisuus jatkuu edelleen vielä pahempana. Kävimme viettämässä hauskan päivän Lykynlammella Angry Birds GO tapahtumassa. Kävimme myöskin viimeisen kerran yhdessä Jyväskylässä perheenä. Käyn aina silloin tällöin lukemassa Villen kirjottamia tekstejä. Ville osasi kirjottaa hyvin.
Maaliskuu:
Maaliskuussa suunniteltiin lapsimessuille menoa ja ostettiin lippuja, varattiin mökkiä Espooseen ja mietittiin kulkemista. Hiihtoloma alkoi mukavissa tunnelmissa ja päättyi Villen kolariin. En muista maaliskuusta paljon mitään. Sumua. Olen kirjoittanut Owls And Grannypanties blogiin paljon surusta ja ikävästä.
Huhtikuu:
Huhtikuusa oli yksi elämäni raskaimmista päivistä Villen hautajaiset. Tilaisuus oli kaunis. Muistan vieläkin miten vaikeaa oli jättää se arkku sinne kappeliin koska tiesi että näki toisen viimeisen kerran fyysisesti olemassa vaikkakin näki vain arkun. Mietin paljon onko kuoleman jälkeen elämää? Mitä silloin tapahtuu? Mutta aloin samalla jotenkin myös kasata itseäni ja miettiä mitäs nyt? Yritin nousta hieman. Muistan myöskin sen että koti tuoksui kukilta joka pöydällä oli kimppu.
Toukokuu ja Kesäkuu:
Toukussa aloitin kirjoittamaan tätä blogia ja lopetin meidän perheen yhteisen Owls And Grannypanties blogin. Lopetus päätös oli helppo koska entinen blogi oli minun ja Villen yhteinen. En tuntenut sitä enää omaksi. Ainakun kirjoitin jotakin tuntui että jotakin puuttui. Joten aloitin kirjotitamaan tätä. Olenkin aina kirjottanut jonkinlaisena terapiana itselleni. Toukuussa juhlittiin minun ja Villen hääpäivää jolloin matkustin ystävieni kanssa Tallinaan minilomalle. Loma tuli todella tarpeeseen vaikka mietin paljon saanko/voinko? Onko liian aikaista? Pitäisikö minun itkeä kotona? Kesäkuussa pohdin paljon asoita mm. sitä mikä on oikea tapa surra ja miten kauan? Juhlimme vappua ja juhannusta minun luonani perheen voimin.
Tammikuu ja helmikuu:
Tammikuussa kotoiltiin. Olin vielä kotiäitinä. Kaarle oli kamalan Fröbelin palikka riippuvainen. Mustasukkaisuus jatkuu edelleen vielä pahempana. Kävimme viettämässä hauskan päivän Lykynlammella Angry Birds GO tapahtumassa. Kävimme myöskin viimeisen kerran yhdessä Jyväskylässä perheenä. Käyn aina silloin tällöin lukemassa Villen kirjottamia tekstejä. Ville osasi kirjottaa hyvin.
Maaliskuussa suunniteltiin lapsimessuille menoa ja ostettiin lippuja, varattiin mökkiä Espooseen ja mietittiin kulkemista. Hiihtoloma alkoi mukavissa tunnelmissa ja päättyi Villen kolariin. En muista maaliskuusta paljon mitään. Sumua. Olen kirjoittanut Owls And Grannypanties blogiin paljon surusta ja ikävästä.
Huhtikuu:
Huhtikuusa oli yksi elämäni raskaimmista päivistä Villen hautajaiset. Tilaisuus oli kaunis. Muistan vieläkin miten vaikeaa oli jättää se arkku sinne kappeliin koska tiesi että näki toisen viimeisen kerran fyysisesti olemassa vaikkakin näki vain arkun. Mietin paljon onko kuoleman jälkeen elämää? Mitä silloin tapahtuu? Mutta aloin samalla jotenkin myös kasata itseäni ja miettiä mitäs nyt? Yritin nousta hieman. Muistan myöskin sen että koti tuoksui kukilta joka pöydällä oli kimppu.
Toukokuu ja Kesäkuu:
Toukussa aloitin kirjoittamaan tätä blogia ja lopetin meidän perheen yhteisen Owls And Grannypanties blogin. Lopetus päätös oli helppo koska entinen blogi oli minun ja Villen yhteinen. En tuntenut sitä enää omaksi. Ainakun kirjoitin jotakin tuntui että jotakin puuttui. Joten aloitin kirjotitamaan tätä. Olenkin aina kirjottanut jonkinlaisena terapiana itselleni. Toukuussa juhlittiin minun ja Villen hääpäivää jolloin matkustin ystävieni kanssa Tallinaan minilomalle. Loma tuli todella tarpeeseen vaikka mietin paljon saanko/voinko? Onko liian aikaista? Pitäisikö minun itkeä kotona? Kesäkuussa pohdin paljon asoita mm. sitä mikä on oikea tapa surra ja miten kauan? Juhlimme vappua ja juhannusta minun luonani perheen voimin.
Kommentit
Lähetä kommentti