Onko joulupukkia olemassa?

"Joulupukkii, joulupukkii valkoparta, vanha ukki.

Käyppä tänne emme pelkää, eikö taakka paina selkää?"

Paljon on puhuttu siitä saako lapselle valehdella että joulupukki on olemassa? Kiltit lapset saavat paljon lahjoja ja tuhmat lapset saavat mustia hiiliä ja risuja. 

Mie en ole edes jaksanut lukea linkkejä siitä saako lapselle puhua joulupukista. Meillä uskotaan vielä joulupukkiin. Vasta vähän aikaa sitten facebookissa oli syöpäyhdistyksen sivuilla kuvia pukista ja lapset huudahtivat:" Ihan oikea pukki!"

Vaikkakin lapset välillä epäilevät kovasti onko pukkia olemassa oikeasti? 

Ostaako äiti ne lahjat? 

Onko tonttuja ikkunan takana? 

Miltä ne tontut sitten näyttää?

Saadaanko mekin aikuisena joulupukin puhelinnumero? 

Nähdäänkö me joskus tonttuja?

Muistan itse kun joskus eskari ikäisenä päiväkodin ikkunaan kolkutti tonttu. Sillä oli punainen lakki, valkea parta, keppi kädessä ja lyhty. Kaikki huusivat ääneen:" TONTTU!" Oltiin varmoja että se oli oikea tonttu. Vaikka se taisikin olla se yksi mies hoitaja joka oli silloin juuri vessassa käymässä. Mutta lapsena se taika oli todellista.

Veljeni veti kerran pukkia parrasta ja lauloi että joulupuu on varastettu! Se joulu naurattaa vieläkin! 

Siitä taijasta juuri onkin kysymys. Nykyisin kun tuntuu että pitäisi kasvaa liian isoksi liian nopeasti. Lapsilla on taikaa heidän maailmaassa mielikuvitusmaailmassa missä kaikki on mahdollista. Sitä taikaa puuttuu meiltä aikuisilta uskoa siihen että minustakin voi tulla isona vaikka prinsessa tai merirosvo. Uskoa siihen että minusta tulee tonttu niinkuin joulupukki ja noitarummussa shamaanista tuli viimein tonttu. Lapsien taikaa. Jouluna on lapsilla paljon taikaa ilmassa odotusta ja jännitystä. Kurkistaako tonttu ikkunasta. Kirjeet viedään pukille ulos ja pari piparia matkaevääksi. Istutaan ikkunan edessä iphone kädessä ja yritetään saada tontusta kuvaa. Se taikaa häviää pikku hiljaa monilta kun kasvetaan isoksi. Onneksi se taika jää joillekkin aikuisille myös.

Me etsimme viime vuonna keijuja metsässä. Veimme sireenipuskan alle simpukan. Koska siireenipuskan keijut ovat meren ääreltä kotoisin ja ilahtuvat aaltojen äänestä. Etsimme aamukasteesta keijujen merkkejä. Kun näimme muurahaispesän kuusen alla mietimme asuuko tuolla maahinen. Kivikossa asustaa varmaankin peikko perhe. Korvatunturilla asuu pukki ja petteri punakuono. 

Elämä ilman pientä taikaa olisi todella tylsää. Ei lapsetkaan usko että keijuja lentää ulkona mutta niitä on kiva etsiä. Yhdessä ohjelmassa tosin sanotaan että ainakun vauva nauraa ensi kerran syntyy yksi keiju ja jos joku sanoo ettei usko keijuihin yksi keju kuolee. Emme kyllä koskaan sano että emme usko mutta.. Ajatuksella on kiva leikkiä. Uskoohan jotkut ufoihinkin? 

Meillä ainakin uskotaan pukkiin ja tonttuihin varmasti vielä pitkään! Koska meillä on käynyt se oikea pukki pari kertaa jo!