Mitä meille kuuluu ja pohdintaa

Aika kuluu siivillä. Tuntuu että se katoaa jonnekkin. Päivät menee töissä ja viikonloput joko Helsingissä tai pakaten. Muutto lähestyy ja se rupeaa olemaan koko ajan todellisempaa. Iskee vähän jo paniikki. 400km ja uusi kaupunki. Sopeudutaankohan sinne? Töissä nauroivat: Jenni et sitten voi puhua tuntemattomille ratikassa luuleevat vielä sekopääksi! Miekun juttelen aina kaupan hedelmähyllylläkin tuntemattomien kanssa.. Näyttö etenee hyvin ja saankin sen läpi sovittuun ajankohtaan.

Ylemmässä kuvassa lajittelen metallijätteen seasta muovia ja muuta roskaa. Pari traktorin lavaa tuli lajiteltua ja näyttö läpi. Sainkin kukkia ja seppeleen suoraan bioskasta :D Meillä on kiva työporukka joka lisää kamalasti työmotivaatiota. Vaikkakin rakastan työtäni yli kaiken kruunaavat vielä työkaverit sen. Toivottavasti Helsingissä saan yhtä hyvän porukan.

Kirjoitin joskus unesta missä juttelin Villen kanssa ja hän kertoi missä hänen tuhkansa ovat.  Parin sattumuksen kautta sain tietää sen lohkon missä Ville on. Hämmentävintä on se että se on juurikin se minkä Ville unessa kertoi. Pakko Villen on siis olla jossakin. Peilin toisella puolella katselee meitä. Vahvistaa uskoa siihen että elämä ei lopu kuolemaan. Mikä tuo hassua helpotusta minulle. Ettei se ole vain tyhjää mustaa. Stadi lupasi jatkaa siitä mihin Ville jäi. Minä lupaan päästää Villestä irti. Antaa hänen mennä eteenpäin. Vaikeaa se on. Töissäkin ajattelemme vainajia tyhjinä kuorina. Sielu on mennyt eteenpäin. Se helpottaa kovasti tekemääni työtä.

Päivitin faceenkin viimein parisuhteessa. Mietin kauan kehtaanko ottaa pois leski statusta. Tai mieluumminkin pystynkö? Enhän ole enää statukselta leski vaan suhteessa. Mutta silti aina Villen leski. Aina mukana merkki sielussa.

Mietin että miksi vastustin niin paljon Stadia alussa? Loppujen lopuksi kun laitoin parisuhteessa kaikki sanoivat onnea. Olen siis edelleen itse itseni pahin vihollinen. Varmaankin ainut jota pelottaa. Pitää olla piilossa koska Ville.. Liian aikaista. Mietin kyllä sitä onko liian aikaista muuttaa yhteen? Mutta elämä on liian lyhyt miettimiseen ja haikailuun. Kortit pitää katsoa nytten. Rakastan kumminkin Stadia paljon erilailla kuin Villeä mutta paljon. Eikä se olisikaan me jos se olisi samanlaista.

Olimme hetken riidoissa Stadin kanssa. Välimatka on hankala asia välillä. Se kysyy luottamusta. Välillä se syö ja tekee vääriä mielikuvia. Onneksi pystymme puhumaan asoista suoraan. Vaikkakin se vaatii hiukan opettelua. En ole kovin hyvä myöntämään virheitä ja puhumaan tunteista. Mieluummin sulkeudun ja työnnän toisen pois. Ei ihme että Stadi on ollut epävarma koska monestikohan työnsin hänet pois? En edes jaksa laskea. Ihme kyllä Stadi ei liikkunut mihinkään.

Pitää antaa itsensä olla onnellinen. Stadi on liima miun sirpaleiden ympärillä ja kun katson peilistä nään onnellisen ihmisen. Pitkästä aikaa hymyilen aamulla kun herään. Odotan uutta päivää. Uskallan olla oma itseni ja en jaksa piilotella enää. Miksi pitäisi? Miksi pitäisi piilottaa jotakin onnellista?

Status:
Onnellisesti uudessa parisuhteessa.