Tavaroita
Tyhjensin taas toisen kerran jo meidän portaiden alla olevan komeron. Ekan kerran tyhjensin sen kun Ville kuoli. Se oli täynnä Villen tavaroita. Mykläsin koko komeron uusiksi maalasin ja vein tavarat pois. Nytten tyhjensin sen muuton takia.
On hassua kun inventoi mitä tarvitsee ja Villen tavaroita putkahtelee esiin koko ajan. Löysin mm. vanhan rouvan avaimet. Ville todella rakasti sitä autoa. Hitsi jos olisin tiennyt että ne ovat vielä olemassa olisin laittanut ne arkkuun mukaan. Nytten siellä oli vain se turvavyö.
Hymähdin kun pyörittelin avaimia kädessä. Kuinka monta seikkailua koettiin yhdessä siinä autossa. Kaksin ja perheenä. Muistan edelleen sen ekan kerran sen auton kyydissä.
Ville ajoi minua hakemaan kotoa koska polveni oli silloin hajalla ja linkkasin. Olin menossa geek meettiin Villen ei pitänyt tulla sinne ensiksi mutta hän ajoi 100km kyytsäämään minua kolmen kilometrin matkan polveni takia. Kun astuin autoon Vlle hymyili ujosti ja ojensin bensarahaa. Hän ei tahtonut mutta annoin rahan hänelle olihan hän ajanut jo 100km. Ville sanoi aina että minusta jäi mieleen pinkki/musta kynsilakka. En edes itse muistanut että olin lakannut kynnet. Lähdimme ajamaan kohti geek meettiä. Istuimme hiljaa ja kysyimme kuulumisia välillä. Taisimme puhua yhdestä pelistä mitä molemmat silloin pelasivat kännykällä. Kun ajoimme parkkipaikalle hyppäsin pois kyydistä aikaisemmin ja jäin odottamaan että Ville peruuttaa vielä. Käänsin selkäni ja kuului kova kops. Ville peruutti päin liikennemerkkiä. Naurahdin. Villeä nolotti ja hänkin nauroi. Kuulema joku muu vei keskittymisen peruuttamisesta. Nauraen kävelimme sisään. Villellä oli päällä nahkatakki, fedora ja vihreä paita.
Muistan niin elävästi sen kun astuin autoon ja Ville oli ujo ja minä punastuin. Taidettiin olla aika ihastuneita jo silloin mutta liian ujoja myöntämään sitä.
Olen löytänyt vaikka mitä Villen tavaroita. Luulin että laitoin jo ne pois. Mutta niitä jää. Pyörittelen niitä ja muistelen hetken. Tuntuu pahalta laittaa ne pois mutta myös samalla vapauttavalta. Voin aloittaa uuden elämän Helsingissä. Niin sanotusti puhtaalta pöydältä vaikkakin Ville on aina mukana.
Näin myöskin unen en ole aikaan nähnyt unia Villestä nyt olen nähnyt monta. Unissa yleensä seison lasilaatikon vieressä ja laatikossa seisoo ja Stadi ja Ville. Tähän asti Stadi on murhannut Villen lukemattomilla eri tavoilla. Viime yönä kun Stadi oli taas iskemässä Villen kurkkua auki miekalla. Ville pysäytti miekan. Otti sen Stadilta pois ja heitti lattialle. Käveli kohti lasiseinää laski käden siihen ja hymyili. Sen jälkeen hän käveli Stadin luokse ja sanoi jotakin. En kuullut että mitä hän sanoi. Mutta sen jälkeen hän laski käden Stadin olkapäälle katsoi minua vielä kerran ja katosi kun kirkas valo välähti. Silloin lasilaatikko hajosi ja Stadi käveli kohti minua ja ojensi kätensä hymyillen. Tartuin häntä kädestä ja heräsin.
Tahtoisin tietää mitä he puhuivat. Ville näytti unessa niin onneliselta. Oli nahkatakissa ja fedora päässä. Parta oli letillä ja kekkoslasit.
Yrittääkö alitajunta kertoa että aika päästää irti ja mennä eteenpäin?
Tai että tämä muutto on hyvä asia.. Olen pohtinut paljn muuton negatiivisiä puolia viime aikoina. Minulle tuli tarjouskin täällä päässä mihin tarttumista mietin pitkään. Koski jäättää se väliin. Mutta Helsingissä on uusia mahdollisuuksia paljon. Kivempi vain olisi josa alitajunta ei tekisi siitä noin rankkoja unia.. Missä ovat yksisarviset ja hattara :3
On hassua kun inventoi mitä tarvitsee ja Villen tavaroita putkahtelee esiin koko ajan. Löysin mm. vanhan rouvan avaimet. Ville todella rakasti sitä autoa. Hitsi jos olisin tiennyt että ne ovat vielä olemassa olisin laittanut ne arkkuun mukaan. Nytten siellä oli vain se turvavyö.
Hymähdin kun pyörittelin avaimia kädessä. Kuinka monta seikkailua koettiin yhdessä siinä autossa. Kaksin ja perheenä. Muistan edelleen sen ekan kerran sen auton kyydissä.
Ville ajoi minua hakemaan kotoa koska polveni oli silloin hajalla ja linkkasin. Olin menossa geek meettiin Villen ei pitänyt tulla sinne ensiksi mutta hän ajoi 100km kyytsäämään minua kolmen kilometrin matkan polveni takia. Kun astuin autoon Vlle hymyili ujosti ja ojensin bensarahaa. Hän ei tahtonut mutta annoin rahan hänelle olihan hän ajanut jo 100km. Ville sanoi aina että minusta jäi mieleen pinkki/musta kynsilakka. En edes itse muistanut että olin lakannut kynnet. Lähdimme ajamaan kohti geek meettiä. Istuimme hiljaa ja kysyimme kuulumisia välillä. Taisimme puhua yhdestä pelistä mitä molemmat silloin pelasivat kännykällä. Kun ajoimme parkkipaikalle hyppäsin pois kyydistä aikaisemmin ja jäin odottamaan että Ville peruuttaa vielä. Käänsin selkäni ja kuului kova kops. Ville peruutti päin liikennemerkkiä. Naurahdin. Villeä nolotti ja hänkin nauroi. Kuulema joku muu vei keskittymisen peruuttamisesta. Nauraen kävelimme sisään. Villellä oli päällä nahkatakki, fedora ja vihreä paita.
Muistan niin elävästi sen kun astuin autoon ja Ville oli ujo ja minä punastuin. Taidettiin olla aika ihastuneita jo silloin mutta liian ujoja myöntämään sitä.
Olen löytänyt vaikka mitä Villen tavaroita. Luulin että laitoin jo ne pois. Mutta niitä jää. Pyörittelen niitä ja muistelen hetken. Tuntuu pahalta laittaa ne pois mutta myös samalla vapauttavalta. Voin aloittaa uuden elämän Helsingissä. Niin sanotusti puhtaalta pöydältä vaikkakin Ville on aina mukana.
Näin myöskin unen en ole aikaan nähnyt unia Villestä nyt olen nähnyt monta. Unissa yleensä seison lasilaatikon vieressä ja laatikossa seisoo ja Stadi ja Ville. Tähän asti Stadi on murhannut Villen lukemattomilla eri tavoilla. Viime yönä kun Stadi oli taas iskemässä Villen kurkkua auki miekalla. Ville pysäytti miekan. Otti sen Stadilta pois ja heitti lattialle. Käveli kohti lasiseinää laski käden siihen ja hymyili. Sen jälkeen hän käveli Stadin luokse ja sanoi jotakin. En kuullut että mitä hän sanoi. Mutta sen jälkeen hän laski käden Stadin olkapäälle katsoi minua vielä kerran ja katosi kun kirkas valo välähti. Silloin lasilaatikko hajosi ja Stadi käveli kohti minua ja ojensi kätensä hymyillen. Tartuin häntä kädestä ja heräsin.
Tahtoisin tietää mitä he puhuivat. Ville näytti unessa niin onneliselta. Oli nahkatakissa ja fedora päässä. Parta oli letillä ja kekkoslasit.
Yrittääkö alitajunta kertoa että aika päästää irti ja mennä eteenpäin?
Tai että tämä muutto on hyvä asia.. Olen pohtinut paljn muuton negatiivisiä puolia viime aikoina. Minulle tuli tarjouskin täällä päässä mihin tarttumista mietin pitkään. Koski jäättää se väliin. Mutta Helsingissä on uusia mahdollisuuksia paljon. Kivempi vain olisi josa alitajunta ei tekisi siitä noin rankkoja unia.. Missä ovat yksisarviset ja hattara :3
Kommentit
Lähetä kommentti