Muistojen virrassa
Tänään sunnuntaina istuin messussa takana lähellä kirkon ovia. Ovet ovat lasiset ja niistä näkyy käytävään. Seurasin messun kulkua välillä vilkaisten taakseni käytävään. Istuin takana ja pitelin kädessäni messun kaavaa. Istuskelin ja katselin kirkkoa mikä ei ollut tänään niin täynnä. Katselin taas alttaritaulua ja mittailin seiniä katseella. Katsoin alttarin vieressä olevia kapeita ikkunoita joista näkyivät syksyn värit. Hymyilin.
Kuoro alkaa laulamaan jota säestää piano, viulu ja huilu. Annan musiikin viedä mukaan. Uppoudun hetkeksi viulun kauniiseen ääneen. Katsahdan laulun sanoja messuvihkosta ja kappeleen suurin kysymys on mikä on kohtalomme täällä?
Pohdin taas kohtalo? Mikä on minun kohtalo? Ajatukseni siirtyvät Villeen kun käännän katsetta kynttelikköö mihin on sytetty valkoisia pieniä kynttilöitä. Mietin miksi jonku matka täällä kestää niin vähän aikaa ja toisen hyvin kauan? Miksi sairas joka tahtoisi kuolla ei kuole ja miksi nuori joka kamppailee elämästä kuolee? Miksi perheen äiti tai isä viedään perheeltä? Veli, ystävä, isä, puoliso niin hetken vain.
Jäljellä jää vain tuhka ja kaipaus.
Syksy saa ajatukset pintaan. Nostaa muistot meidän entisestä kodista. Kaksi kerroksinen kerrostalo asuttiin ala kerroksessa. Meillä oli kolmio. Tumman ruskea sohva, harmaat verhot missä oli vaaleanpunaisia pöllöjä, kaksi anime julistetta, suuri kirjahylly täynnä tavaraa, kaapin ovet mihin oli liimattu kortteja/anime julisteita/valokuvia/muistoja, keittiön seinällä perhosia, legojuliste ja mustat hyllyt mitkä olivat täynnä mukeja ja lasipurkkeja. Toisella puolella tietä oli urheilukenttä minkä takana avautui metsä ja savikukkulat. Suuret nurmikukkulat mistä etsittiin yhdessä savikukkuloiden prinsessaa ja etsittiin metsässä heijastin lepakoita, keijujen kyyneleitä ja prinsessan vankityrmää. Pieni lampi mihin ei saant koskea tai muuttui kiveksi niinkuin kaiki lammen pohjalla olevat sotilaat mitkä koskivat veteen pelastaessaan prinsessaa. Kaunis muisto geokätköreissusta minkä lapset muistavat edelleen.
Mentiin usein siihen takana olevaan metsään minne meni monta pururadan polkua. Meni pitkospuut lintutornille ja polkuja pitkin kivikköjä. Polkuja mitä käveltiin monta kertaa missä ihmeteltiin kivien seassa asuvia peikkoja. Katsottiin kastepisaroita ja mietittiin keijuja. Muurahaispesiä kuusien alla ja niiden alla asuvia maahisia. Kiivettiin lintutorniin ja katseltiin järvelle. Otettiin kuvia ja käveltiin pitkospuilla. Ihmeteltiin varrella olevasta infotaulusta ötököitä ja etsiittiin initä läheisestä purosta. Käveltiin käsi kädessä, haisteltiin kirpeää syksy ilmaa ja vedettiin fedorat syvemmälle päähän. Talvella rämmittiin samassa metsässä polvia myöten lumihangessa ja loppumatkan supisteli koska odotin Kaarlea viimeisillä raskaana. Kerättiin lehtiä ja askarreltiin kotona. Juotiin kuuma kaakaota ja hypättiin sohvalle metsälenkin jälkeen. Kaikki peiton alle yhdessä kainalossa.
Kuunneltiin sadetta makuuhuoneen sängyssä ja katsottiin telkkaria. Kuunneltiin pisaroiden ropinaa peltistä ikkunalautaa vasten. Hymyiltiin ja halattiin. Otettiin hassuja selfietä. Irvisteltiin ja tehtiin kaksoisleukoja. Olohuoneessa ruskealla lankamatolla oli iso angry birds säkkituoli minkä rahina kuului välillä makuuhuoneeseen kun lapset liikkuivat.
Syksy tuo paljon esiin muistoja menneestä. Sen värit ja tuoksu saa aikaan ikävän. Ikävän tutun nahkatakin kahinaa, naurun, tuoksun, katseen ja sylin kaipuun. Kaipuun siitä mitä olisi voinut olla. Kun istun terrasilla ja käärin harteille viltin. Pitellen käsissä teekuppia ja katson taivaalle. Nään meidän terassin valot ja tuoksuu hiukan koiran kakalle. Naurahdan niin paljon muistoja ja kaipuuta entiseen mutta niin paljon onnea nykyisyydestä. Kaipuu ja nykyisyyn sotivat keskenään? Saanko olla onnellinen että tapasin uuden ihmisen? Saanko iloita siitä että mitä on nyt? En varmaankaan istuisi tässä jos Ville vielä olisi. Saanko iloita siitä ja kiittää hetkestä minkä olimme? Kiittää niistä metsäretkistä ja kaakaosta? Kiittää hetkestä ja rakkaudesta. Iloita nykyisestä? Hiukan epävarma ehkä edelleen. Sota mitä käyn edelleen saanko? Ehkä se sota on joskus sodittu minun sisällä. Voin vilkuttaa valkoista lippua ja antautua. Olla täysin onnellinen ja juoda teetä parvekeella vaalien kauniita muistoja ilman pientä takaraivon ääntä saatko?
Kuoro alkaa laulamaan jota säestää piano, viulu ja huilu. Annan musiikin viedä mukaan. Uppoudun hetkeksi viulun kauniiseen ääneen. Katsahdan laulun sanoja messuvihkosta ja kappeleen suurin kysymys on mikä on kohtalomme täällä?
Pohdin taas kohtalo? Mikä on minun kohtalo? Ajatukseni siirtyvät Villeen kun käännän katsetta kynttelikköö mihin on sytetty valkoisia pieniä kynttilöitä. Mietin miksi jonku matka täällä kestää niin vähän aikaa ja toisen hyvin kauan? Miksi sairas joka tahtoisi kuolla ei kuole ja miksi nuori joka kamppailee elämästä kuolee? Miksi perheen äiti tai isä viedään perheeltä? Veli, ystävä, isä, puoliso niin hetken vain.
Jäljellä jää vain tuhka ja kaipaus.
Syksy saa ajatukset pintaan. Nostaa muistot meidän entisestä kodista. Kaksi kerroksinen kerrostalo asuttiin ala kerroksessa. Meillä oli kolmio. Tumman ruskea sohva, harmaat verhot missä oli vaaleanpunaisia pöllöjä, kaksi anime julistetta, suuri kirjahylly täynnä tavaraa, kaapin ovet mihin oli liimattu kortteja/anime julisteita/valokuvia/muistoja, keittiön seinällä perhosia, legojuliste ja mustat hyllyt mitkä olivat täynnä mukeja ja lasipurkkeja. Toisella puolella tietä oli urheilukenttä minkä takana avautui metsä ja savikukkulat. Suuret nurmikukkulat mistä etsittiin yhdessä savikukkuloiden prinsessaa ja etsittiin metsässä heijastin lepakoita, keijujen kyyneleitä ja prinsessan vankityrmää. Pieni lampi mihin ei saant koskea tai muuttui kiveksi niinkuin kaiki lammen pohjalla olevat sotilaat mitkä koskivat veteen pelastaessaan prinsessaa. Kaunis muisto geokätköreissusta minkä lapset muistavat edelleen.
Mentiin usein siihen takana olevaan metsään minne meni monta pururadan polkua. Meni pitkospuut lintutornille ja polkuja pitkin kivikköjä. Polkuja mitä käveltiin monta kertaa missä ihmeteltiin kivien seassa asuvia peikkoja. Katsottiin kastepisaroita ja mietittiin keijuja. Muurahaispesiä kuusien alla ja niiden alla asuvia maahisia. Kiivettiin lintutorniin ja katseltiin järvelle. Otettiin kuvia ja käveltiin pitkospuilla. Ihmeteltiin varrella olevasta infotaulusta ötököitä ja etsiittiin initä läheisestä purosta. Käveltiin käsi kädessä, haisteltiin kirpeää syksy ilmaa ja vedettiin fedorat syvemmälle päähän. Talvella rämmittiin samassa metsässä polvia myöten lumihangessa ja loppumatkan supisteli koska odotin Kaarlea viimeisillä raskaana. Kerättiin lehtiä ja askarreltiin kotona. Juotiin kuuma kaakaota ja hypättiin sohvalle metsälenkin jälkeen. Kaikki peiton alle yhdessä kainalossa.
Kuunneltiin sadetta makuuhuoneen sängyssä ja katsottiin telkkaria. Kuunneltiin pisaroiden ropinaa peltistä ikkunalautaa vasten. Hymyiltiin ja halattiin. Otettiin hassuja selfietä. Irvisteltiin ja tehtiin kaksoisleukoja. Olohuoneessa ruskealla lankamatolla oli iso angry birds säkkituoli minkä rahina kuului välillä makuuhuoneeseen kun lapset liikkuivat.
Syksy tuo paljon esiin muistoja menneestä. Sen värit ja tuoksu saa aikaan ikävän. Ikävän tutun nahkatakin kahinaa, naurun, tuoksun, katseen ja sylin kaipuun. Kaipuun siitä mitä olisi voinut olla. Kun istun terrasilla ja käärin harteille viltin. Pitellen käsissä teekuppia ja katson taivaalle. Nään meidän terassin valot ja tuoksuu hiukan koiran kakalle. Naurahdan niin paljon muistoja ja kaipuuta entiseen mutta niin paljon onnea nykyisyydestä. Kaipuu ja nykyisyyn sotivat keskenään? Saanko olla onnellinen että tapasin uuden ihmisen? Saanko iloita siitä että mitä on nyt? En varmaankaan istuisi tässä jos Ville vielä olisi. Saanko iloita siitä ja kiittää hetkestä minkä olimme? Kiittää niistä metsäretkistä ja kaakaosta? Kiittää hetkestä ja rakkaudesta. Iloita nykyisestä? Hiukan epävarma ehkä edelleen. Sota mitä käyn edelleen saanko? Ehkä se sota on joskus sodittu minun sisällä. Voin vilkuttaa valkoista lippua ja antautua. Olla täysin onnellinen ja juoda teetä parvekeella vaalien kauniita muistoja ilman pientä takaraivon ääntä saatko?
Kommentit
Lähetä kommentti