Tervetuloa talvi
Tänne satoikin jo ensilumi niinkuin kirjoitin. Se toikin esiin kamalan joulufiiliksen ja olisi tehnyt mieli kaivaa jo kaikki koristeet esiin. Mutta tuli jyrkkä ei vielä. Joten otin valtuudet laittaa jo hiukan valoja sisälle ja glögiähän me ollaan juotu jo monta purkkia. Onneksi molemmat ollaan joulu ihmisiä. Seuraavaksi olisikin lasten kanssa tarkoitus askarella pienet tonttu ovet.
Ensi viikolla suuntaan myöskin viimeinkin Hesingin Tuomiokirkkoon ja voin sanoa että odotan sitä innolla! Viimeinen näyttökin on purkissa ja valmistuminen senkun lähestyy. Enää esimiesosio ja olen valmis suntio!
Lauantain pyhäinpäivä messua odotan myös hiukan jännityksellä silloin muistellaan kuolleita. Voi olla että itsellekin nousee kyynel kun melkein 300 kynttilää syttyy altatrille.
Minulla olikin pieni masennus kausi syksyllä. Istuin sohvan nurkassa ja tuijotin seinää. Onneksi Stadi potki perseelle ja puski eteenpäin. Teki pahaa löytää talvivaatteiden joukosta Villen vaatteita tai kuunnella Stadin kiukkau siitä miksi sinulla on vielä tuo Villen hajuvesi? Syksy saapui ja se oli Villen lempivuoden aika se toi paljon tunteita pintaan. Mutta nytten jo taas kaikki näyttää valoisalta. Olen myöskin kaivannut hiukan Joensuussa olevia ihmisiä mutta sinne suuntaammekin uutena vuotena koko porukka!
Syksyllä tapahtui paljon. Stadin kanssa oli kireät välit ja kirjoitinkin pariin otteesseen kahdesta pässistä. Juttelimmekin paljon ja mietimme tulevaisuutta, mietimme meidän perhettä ja meitä. Kun kaksi jääräpäätä laittaa saman katon alle jotka ovat omasta mielestään aina oikeassa se vaatii nöyrtymistä molemmilta. Olemmikin jotenkin oppineet suodattamaan toisen huonon päivän ja sanomaan: hei nyt menee yli! Tietenkin välillä on stressipäiviä ja kaikki suomeksi vituttaa mutta osaamme nykyisin pyytää anteeksi. Osaamme tulla toisiamme vastaan emmekä enää ole kahden viikon sotajalla. Olemme molemmat opetelleet siihen että meitä on nyt kaksi ja kumpikaan ei ole pomo vaikka sinne pallille pitääkin aina välillä kokeilla päästä molempien toimista. Olemme oppineet tukemaan toisiamme ja kuuntelemaan toisen tarpeita.
Myöskin lapsilla oli kiukkuviikot syksyn aikaan. Kaikki huusivat samaan aikaan ja joku istui aina jäähyllä. Lyötiin, tapeltiin, tönitiin, haukuttiin, juoruttiin ja mitä nyt lapset keksivät tukkanuottasilla oli kaikki. Sanotaanko että kaksi uhmaikäistä on aika haastava kombo välillä. Mutta kun kaikki istutaan pöydän ääreen ja pelataan Carcassonea ja nauravat niin on se kaikki sen arvoista. Kun illalla istuu sohvalle ja kaikki nukkuvat ja pääsee Stadin kainaloon tuntee onnellisuutta. Vaikkakin en koskaan uskonut että enää sitä löydän. Tällä hetkellä jokainen lapsi on vuorotellen kipeä. Nytten on taas Kaarlen vuoro korvatulehdus ja silmätulehdus ja antibiootti kuuri.
Olemmikin nytten puhuneet tässä pari päivää muuttamisesta. Omakotitalo haaveita siis!
Syksyyn mahtui siis vaikka mitä. Hampaiden kiristelyä, uuteen kaupunkiin totuttelua, kasvamista ja uuden oppimista ja meidän rytmin etsimistä. Mutta loppujen lopuksi tässä vielä ollaan ja luulen että ollaan aika kauan. Minulta on myöskin toivuttu youtube kanavaa missä kertoisin meidän perhe-elämästä koska lapsia on kuusi ja hulinaa ja vilinää riittää. Voi olla että jossakin vaiheessa siirryn vielä sinne puolelle :)
Minulle on myöskin ehdoteltu että kirjottaisin kirjan blogitekstieni pohjalta ja parista kolmesta suunnasta. Saa nähdä pieni haave siitä kytee tuolla takaraivossa. Ehkä joskus tulevaisuudessa eihän sitä koskaan tiedä ja haaveita pitää olla. Uuteena haaveena siis kirja täydellisen jäätelökahvin ja Irlannin matkan kanssa! Tulevaisuus näyttää hyvältä ja kuullostaa hyvältä. Heräänkin hymyillen uuteen päivään.
Ensi viikolla suuntaan myöskin viimeinkin Hesingin Tuomiokirkkoon ja voin sanoa että odotan sitä innolla! Viimeinen näyttökin on purkissa ja valmistuminen senkun lähestyy. Enää esimiesosio ja olen valmis suntio!
Lauantain pyhäinpäivä messua odotan myös hiukan jännityksellä silloin muistellaan kuolleita. Voi olla että itsellekin nousee kyynel kun melkein 300 kynttilää syttyy altatrille.
Minulla olikin pieni masennus kausi syksyllä. Istuin sohvan nurkassa ja tuijotin seinää. Onneksi Stadi potki perseelle ja puski eteenpäin. Teki pahaa löytää talvivaatteiden joukosta Villen vaatteita tai kuunnella Stadin kiukkau siitä miksi sinulla on vielä tuo Villen hajuvesi? Syksy saapui ja se oli Villen lempivuoden aika se toi paljon tunteita pintaan. Mutta nytten jo taas kaikki näyttää valoisalta. Olen myöskin kaivannut hiukan Joensuussa olevia ihmisiä mutta sinne suuntaammekin uutena vuotena koko porukka!
Syksyllä tapahtui paljon. Stadin kanssa oli kireät välit ja kirjoitinkin pariin otteesseen kahdesta pässistä. Juttelimmekin paljon ja mietimme tulevaisuutta, mietimme meidän perhettä ja meitä. Kun kaksi jääräpäätä laittaa saman katon alle jotka ovat omasta mielestään aina oikeassa se vaatii nöyrtymistä molemmilta. Olemmikin jotenkin oppineet suodattamaan toisen huonon päivän ja sanomaan: hei nyt menee yli! Tietenkin välillä on stressipäiviä ja kaikki suomeksi vituttaa mutta osaamme nykyisin pyytää anteeksi. Osaamme tulla toisiamme vastaan emmekä enää ole kahden viikon sotajalla. Olemme molemmat opetelleet siihen että meitä on nyt kaksi ja kumpikaan ei ole pomo vaikka sinne pallille pitääkin aina välillä kokeilla päästä molempien toimista. Olemme oppineet tukemaan toisiamme ja kuuntelemaan toisen tarpeita.
Myöskin lapsilla oli kiukkuviikot syksyn aikaan. Kaikki huusivat samaan aikaan ja joku istui aina jäähyllä. Lyötiin, tapeltiin, tönitiin, haukuttiin, juoruttiin ja mitä nyt lapset keksivät tukkanuottasilla oli kaikki. Sanotaanko että kaksi uhmaikäistä on aika haastava kombo välillä. Mutta kun kaikki istutaan pöydän ääreen ja pelataan Carcassonea ja nauravat niin on se kaikki sen arvoista. Kun illalla istuu sohvalle ja kaikki nukkuvat ja pääsee Stadin kainaloon tuntee onnellisuutta. Vaikkakin en koskaan uskonut että enää sitä löydän. Tällä hetkellä jokainen lapsi on vuorotellen kipeä. Nytten on taas Kaarlen vuoro korvatulehdus ja silmätulehdus ja antibiootti kuuri.
Olemmikin nytten puhuneet tässä pari päivää muuttamisesta. Omakotitalo haaveita siis!
Syksyyn mahtui siis vaikka mitä. Hampaiden kiristelyä, uuteen kaupunkiin totuttelua, kasvamista ja uuden oppimista ja meidän rytmin etsimistä. Mutta loppujen lopuksi tässä vielä ollaan ja luulen että ollaan aika kauan. Minulta on myöskin toivuttu youtube kanavaa missä kertoisin meidän perhe-elämästä koska lapsia on kuusi ja hulinaa ja vilinää riittää. Voi olla että jossakin vaiheessa siirryn vielä sinne puolelle :)
Minulle on myöskin ehdoteltu että kirjottaisin kirjan blogitekstieni pohjalta ja parista kolmesta suunnasta. Saa nähdä pieni haave siitä kytee tuolla takaraivossa. Ehkä joskus tulevaisuudessa eihän sitä koskaan tiedä ja haaveita pitää olla. Uuteena haaveena siis kirja täydellisen jäätelökahvin ja Irlannin matkan kanssa! Tulevaisuus näyttää hyvältä ja kuullostaa hyvältä. Heräänkin hymyillen uuteen päivään.
Kommentit
Lähetä kommentti